HEI sinä "mömmöjä" a.k.a. masennuslääkkeitä popsiva!

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 21:16"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 21:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 21:06"]

Muistakaa, että masennuslääkkeitä käytetään muuhunkin kuin masennukseen. Niitä ei popsita, vaan käytetään ohjeen mukaan. Ne eivät ole mömmöjä.

[/quote]

Tarkoitatko paniikkihäiriötä? Sekin voi puhjeta, jos kilpirauhashormonia ei ole tarpeeksi. Samoin sosiaalisten tilenteitten pelko ym.  Tiedän tämän siitä, että olen kuullut lukemattomien kilpirauhaspotilaitten kärsineen ennen masennuksesta, paniikkihäiriöstä tai epäsosiaalisuudesta, jotka sitten katosivatkin, kun kilpirauhashormoneja saa riittävästi.

9

[/quote]

Paniikki ja ahdistuneisuushäiriö ovat kyllä ihan todellisia sairauksia itsenäänkin. Minulla on kyllä myös kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on lääkityksellä korjattu.

[/quote]

Mmm... siis tavallaan ovatkin, onhan niillä ihan oma oireistonsakin toki. Mutta en ole yllättynyt kuullessani, että sulla on myös kilpirauhasen vajaatoiminta, koska niin usein nämä menevät käsi kädessä. Ja silloin on mahdollista, että sinulla ei ole tarpeeksi aivoihin eli keskushermostoon asti pääsevää T3-hormonia. Koska T3:lla on merkitystä aivojen välittäjäaineiden säätelyssä, jolla taas on merkitystä paniikkihäiriön ja masennuksen syntyyn. 

Sinulta ei ehkä ole mitattu edes T3-hormonia, koska sen tarkistaminen on melko harvinaista, vaikka se on hormoni, joka kilpirauhashormonien vaikutukset tekee. Thyroxin on T4-hormonia ja sen pitää muuntua elimistön soluissa T3:ksi, ennen kuin hoitovaikutus saadaan. 

Joskus kuitenkaan tämä muuntuminen ei ole riittävää solutasolla ja silloin voi jäädä kilpirauhasen hormonivajeen aiheuttamia oireita, joita lääkärit eivät usko/tunnista kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttamiksi. Ja etenkin on epävarmaa, kulkeutuuko tätä Thyroxinista muuntunutta T3-hormonia riittävästi keskushermostoon, koska sinne päästäkseen aineen on läpäistävä erillinen kalvo, ns. veriaivoeste, jonka läpi aineet kulkevat melko valikoidusti. On esitetty, että kilpirauhasen itsensä tuottama T3-hormoni läpäisisi sen esteen paremmin ja silloin normaalisti toimivan kilpirauhasen omaava henkilö saisi riittävästi mielialaa tukevia hormoneja käyttöönsä. 

Sen sijaan jos hormoni tulee purkista kilpirauhasen oma tuotanto joka oli ennestäänkin heikkoa lässähtää, eikä sitä käytänössä katsoen ole. Silloin voi käydä niin, että T3:a on liian vähän. Normaalisti kilpirauhanen tuottaa siis sekä Thyroxinin sisältämää T4-hormonia JA  T3-hormonia suhteessa 80:20 . Ja lisäksi T4 muuntuu soulissa T3:ksi. Siksi Thyroxinin käyttäjä ei jää kokonaan ilman T3:a, mutta hänen saamansa T3:n määrä ja laatu saattavat poiketa sen verran, että oireilua jää. On olemassa myös kilpiraihaslääkkeitä, joissa on T3:a (ns. eläinperäiset kilpirauhaslääkket) ja sitä saa myös synteettisenä (kuten Thyroxin on) yksinään Thyroxinin rinnalle. Minulla on tällainen kombinaatiolääkitys. Masennukseen se on auttanut hyvin.

9

Masennus on ihan oikea itsenäinen sairaus, ei pelkkä oire. Tähän sairauteen on olemassa lääkkeitä aivan kuten muihinkin sairauksiin. Lääkkeet eivät ole mömmöjä , niitä ei popsita kuten ei muitakaan lääkkeitä. Aivoissa oleva sairaus ei ole mystisempi kuin verenpainetauti tai diabetes. Lääkkeitä ei tarvitse pelätä ja niitä joskus tarvitaan.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 00:16"]

Masennus on ihan oikea itsenäinen sairaus, ei pelkkä oire. Tähän sairauteen on olemassa lääkkeitä aivan kuten muihinkin sairauksiin. Lääkkeet eivät ole mömmöjä , niitä ei popsita kuten ei muitakaan lääkkeitä. Aivoissa oleva sairaus ei ole mystisempi kuin verenpainetauti tai diabetes. Lääkkeitä ei tarvitse pelätä ja niitä joskus tarvitaan.

[/quote]

Ei kai se nyt niistä sanoista ole kiinni. Läheiseni, joka om käyttänyt mielialalääkkeitä suuren osan elämäänsä kutsuu niitä mömmöiksi ja itseään hulluksi. Huumori kuule auttaa, masentunuttakin. 

terv

itsekin mömmöjä napsinut

Seronilia oon syönyt jo monta vuotta. Ei tullut alussakaan mitään sivuoireita, vaikka pahoinvoinnista varoiteltiin. Jos alottaa hitaasti ja tarpeeksi pienellä annoksella niin tuskin mitään radikaalia tuleekaan. 

Mun mielestäni ovat olleet aika hyödyttömiä ja harkitsen lopettamista. Aluksi söin seronilia hoidon tukena ja kävin juttelemassa ammattilaiselle. Nyt mut on jätetty aikalailla oman onneni nojaan ja yhtä paskat mielialat kun sillon vuosia sitten kun mulle noi määrättiin. Vituttaa tukee lääkefirmoja ostamalla tällästä lumelääkepaskaa. Mieluummin ottaisin vaikka lobotomian, se tekee ainakin jotain.

Laihduin 20-kiloa. Ei älyttömiä mielihaluja tai lainkaan mässäystä. Urheilusta samat kiksit kuin aiemmin. Oon hyvällä tuulella, en länkytä tai raivoa hulluna miehelleni mitättömistä asioista. Elämä soljuu, on energiaa muuhun kuin itseni tai muiden arvosteluun tai turhasta ahdistumiseen. Huumorintaju ihan entisellään, viinaa en ota (ei tartte, säälittää sellanen "valkkarilla pää tyhjäksi perjantaisin" nykyään). Suosittelen, ekat viikot vähän hassuja. Ja hei, saa elää elämänsä mömmöjä ja arvostella muita. Tuolla teholla niitäkin arvostelijoita näkee, mut vaihtuneet siinä ennen jo mielipiteet..

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 00:16"]

Masennus on ihan oikea itsenäinen sairaus, ei pelkkä oire. Tähän sairauteen on olemassa lääkkeitä aivan kuten muihinkin sairauksiin. Lääkkeet eivät ole mömmöjä , niitä ei popsita kuten ei muitakaan lääkkeitä. Aivoissa oleva sairaus ei ole mystisempi kuin verenpainetauti tai diabetes. Lääkkeitä ei tarvitse pelätä ja niitä joskus tarvitaan.

[/quote]

Joo, mutta jos ajatellaan, että mistä masennus johtuu, niin sitten se alkaa vaikuttaa yhä enemmän ja enemmän oireelta. Masennuksessa on aivokemian muutoksia, kyllä, mutta toisaalta masennushan on reaktio ikäviin asioihin ja tapahtumiin elämässä. 

Jos se olisi vain tämä reaktio ikäviin asioihin, sen pitäisi mennä ohi jossain vaiheessa. Läheskään aina niin ei käy, vaan masennus kroonistuu. Entä jos kroonistuminen johtuu siitä, että aivokemia ei toimi, koska xxxxxx ja xxxxxx on tässä tuntematon tekijä, jonka laadusta tällä hetkellä kiistellään. Onko se tulehdus elimistössä, joka saa aivokemian sekaisin vai hormonit vai joku muu?

Silloin aivokemian sekaisin meno ja siitä seuraava masennus ovat oireita tästä. Eivät itsenäinen sairaus, jonka ainoa hoito on välittäjäaineisiin vaikuttavat (mm. SSRI) mielialalääkkeet. Koska silloin korjataan vain syytä, ei sen aiheuttajaa.

9

Masennus on sairaus, johon kuuluu oireita. Masennus johtuu serotoniinin puutteesta aivoissa. Joskus joku tapahtuma laukaisee masennuksen , mutta läheskään aina ei mitään ulkoapäin tulevaa syytä ole. Masennus on siis sairaus eikä oire. Diabeteksenkin laukaisee joskus esim. infektio, mutta diabetes on kuitenkin sairaus itsessään. Moneen muuhunkin sairauteen on joku laukaiseva tekijä. Kuka tahansa missä elämäntilanteessa tahansa voi sairastua masennukseen. Serotoniini vain häviää. Sitä voidaan korjata lääkkeellä. Aivan kuten diabetesta insuliinilla tai hypotyreoosia thyroksinilla.

Ei mua edes kiinnosta tää hemmetin päteminen ja tappelu... Jostain hormoneista ja kuka on oikeassa? Kiitos ku vastasitte, muttta voisitteko muualle mennä ihan turhasta tappeleen?

Mite voi nii vaikeeta olla saada ihan normaalia kanssakäymistä ihmisten kaa? Oisitteko noi vittumaisia mua kohtaan kaupan kassallakin?

No selvä. Antaa olemuksenne puhua puolestaan.

Minua aina vähän epäilyttää nämä lääkeuskovaiset. Itse olen elämässäni syönyt jos minkälaista tabua (myös mielialalääkkeitä), ja kaikki lääkitykset olen ajanut alas. Osan omin luvin. Olen terve. 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 01:11"]

Masennus on sairaus, johon kuuluu oireita. Masennus johtuu serotoniinin puutteesta aivoissa. Joskus joku tapahtuma laukaisee masennuksen , mutta läheskään aina ei mitään ulkoapäin tulevaa syytä ole. Masennus on siis sairaus eikä oire. Diabeteksenkin laukaisee joskus esim. infektio, mutta diabetes on kuitenkin sairaus itsessään. Moneen muuhunkin sairauteen on joku laukaiseva tekijä. Kuka tahansa missä elämäntilanteessa tahansa voi sairastua masennukseen. Serotoniini vain häviää. Sitä voidaan korjata lääkkeellä. Aivan kuten diabetesta insuliinilla tai hypotyreoosia thyroksinilla.

[/quote]

Joo mutta kun Diabeteksessa Langerhansin saarekkeen beetasolut ovat tuhoutuneet, sitä ei voi enää nykytietämyksellä parantaa. Silloin se on oma sairautensa. Tiedän tämän, koska isälläni on ko sairaus. Mutta masennus ei ole noin yksinkertainen. En ole itse keksinyt väitettä, että aivojen välittäjäaineitten sekaisinmenon taustalla on muu tekijä, sellainen, joka voitaisiin kyllä hoitaa, kun vain viitsittäisiin, eikä oltaisi tyytyväisiä, kun kansa syö mielialalääkkeitä. 

Ihan lääketieteestä on tämä ajatus peräisin. Mm. Hesari uutisoi siitä noin vuosi takaperin, että masennus johtuukin ehkä tulehduksellisesta tulasta elimistössä. Millaisesta, en tiedä tarkasti, mutta sellaisesta, johon on kytköksissä mm. liikalihavuus. Muitakin tekijöitä saattaa olla, koska eihän kaikki masentuneet ole lihavia. Mutta hormonaalisetkin tekijät liittynevät siihen. Rasvakudoshan tuottaa hormoneja, ainakin vyötärölihavilla. Sellaisia, jotka sotkevat elimistöä.

Zoloft 50 mg ahdistushäiriöön (lapsuuden traumojen laukaisema). Olen käyttänyt sitä noin kolme vuotta. Minulla ei ole ollut oikeastaan mitään sivuoireita koko aikana. Olen ollut tyytyväinen lääkkeeseen ja aion käyttää sitä niin kauan kuin se on tarpeen, vaikka sitten loppuelämäni.

Minulta on myös aikoinaan mitattu (kaikki) kilpirauhasarvot useita kertoja, ei ole vajaatoimintaa todellakaan.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 01:15"]

Ei mua edes kiinnosta tää hemmetin päteminen ja tappelu... Jostain hormoneista ja kuka on oikeassa? Kiitos ku vastasitte, muttta voisitteko muualle mennä ihan turhasta tappeleen?

Mite voi nii vaikeeta olla saada ihan normaalia kanssakäymistä ihmisten kaa? Oisitteko noi vittumaisia mua kohtaan kaupan kassallakin?

No selvä. Antaa olemuksenne puhua puolestaan.

[/quote]

Ehkä aloituksen kysymykset kannattaisi kysyä jossain muualla kuin täällä. Olet yksilö, sivuoireista on vaikea antaa mitään ennustetta sulle. Joku mielenterveysliiton keskustelupalsta voisi tuottaa enemmän kokemuksia ja toisaalta, nekin on aina jonkun muun kokemuksia. 

Varmaan lääkkeiden lisäksi sulla on jotain keskusteluapua? Se on kullan arvoista tuossa tilanteessa, kun ei vielä ole niin voimissaan, että jaksaa ajatella muuta kuin sairastamista. Itse kun on jo parantunut, niin ajatukset on niin siinä, että sekin on mahdollista. Tsemppiä nyt kuitenkin, vaikka varmaan toivotatkin mut kuuseen tai pahempaankin paikkaan.

9

Mullakin oli aina ne kilpirauhasarvot ihan normaalit. 

9

Kun en tiennyt asioista niin menin kokeileen monia, eivät todellisuudessa auta lainkaan..

sama juttu kun laittaisi paiseen päälle laastarin, tasan yhtä fiksua ja tehokasta. Lääkefirmat voittaa ja käärii uskomattomia rahoja, tietysti lekurit saa joka kerta bonuksen kun löytävät taas uuden uhrin jolle sitä skeidaa syöttää. Yks lekurihan menetti just duuninsa kun kertoi tämän kaiken ääneen. Kliinisissä tutkimuksissa yhtä tehokkaita kun lumelääkkeet. Ja jengi vielä maksaa tästä!

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-elama/2012/04/19/pillerilla-toihin-miten-elamasta-tuli-tallaista/201227625/139

asiallista faktaa liittyen noihin 'lääkkeisiin'

En voi suositella yhtäkään psyykelääkettä, sen verran karut oireet olen niistä käynyt läpi! Huhhuh. Etsi muita reittejä!

Liikunta lisää hormoneja. Terve seura tiellä pitää.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 21:06"]

11, haista paska.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:19"]

Kerrohan, että mitä ja koska aloitit? Ja kerro myös koska alkoi alussa sivuoireet ilmetä jos niitä ilmeni, koska ne helpottivat? Oletko useampaa kokeillut ja mikä mielestäsi Sinulle ollut sopivin? Aiotko jatkaa 4-ever vai mietitkö lopettamista ehkä jo? Millä tavoin auttanut? No yleisesti vaan kaikkea vertailua. On niin vähän kokemusta ja entiset sai mut yrittämään itsemurhaa, nämä nyt tokat ja nyt olen tosi skarppina sivuoireiden suhteen.

Thanks!

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 01:15"]

Minua aina vähän epäilyttää nämä lääkeuskovaiset. Itse olen elämässäni syönyt jos minkälaista tabua (myös mielialalääkkeitä), ja kaikki lääkitykset olen ajanut alas. Osan omin luvin. Olen terve. 

[/quote]

http://keskustelu.suomi24.fi/debate/6040