HEI sinä "mömmöjä" a.k.a. masennuslääkkeitä popsiva!
Kerrohan, että mitä ja koska aloitit? Ja kerro myös koska alkoi alussa sivuoireet ilmetä jos niitä ilmeni, koska ne helpottivat? Oletko useampaa kokeillut ja mikä mielestäsi Sinulle ollut sopivin? Aiotko jatkaa 4-ever vai mietitkö lopettamista ehkä jo? Millä tavoin auttanut? No yleisesti vaan kaikkea vertailua. On niin vähän kokemusta ja entiset sai mut yrittämään itsemurhaa, nämä nyt tokat ja nyt olen tosi skarppina sivuoireiden suhteen.
Thanks!
Kommentit (41)
Sitalopraamia syönyt eri nimillä (Sepram, Cipramil) jne. Auttoi pahimmassa vaiheessa, mutta seksiä haittasi aika tavalla, eli tunto meni melkein kokonaan. Palautui kuitenkin heti lääkkeen lopettamisen jälkeen. Ruokahaluttomuutta ilmeni, mutta se helpotti ajan mittaan.
Ixel. Paras kaikista, sai minut jotenkin tulemaan ulos kuorestani ja uskaltamaan enemmän. Joitain fyysisiä oireita tuli, enemmän kuin muista lääkkeistä. Loppuaikoina alkoi kuitenkin tehdä hermostuneeksi, joten taakse jäi sekin.
Efexor. Ei ikinä enää! Sivuvaikutuksena itsetuhoisuutta, varsinkin alkoholin kanssa sekavuutta ja sekoilua. Seksielämän pilasi pitkäksi aikaa, kesti varmaan pari vuotta lopettamisen JÄLKEEN että tunto palasi. Kai nämä asiat ovat yksilöllisiä, mutta itse kieltäisin koko lääkkeen vaarallisena.
Nyt lääkkeetön jo monta vuotta, onneksi. On niistä apua, mutta on haittaakin. Usein sivuvaikutuksia vähätellään, jopa lääkärien puolelta. Pahimmillaan ne voivat todellakin olla hengenvaarallisia.
Seronil, syömishäiriöön. Mukana psykoterapia. Avun olen saanut, samoin painoa tipahtanut kymmeniä kiloja kun BED on parantunut.
Mömmöjä sen sijaan en koskaan ole syönyt kuin en myöskään onnellisuuspillereitä. Ihme termejä lääkkeille.
Sairastan myös kilpparin vaj.toimintfaa, puhkesi jo lapsena
Sertralinia annostuksella 50mg. Aloitusoireita alkoi muistaakseni tulla heti toisena päivänä ja ne kestivät sen kaksi viikkoa. Ahdistusta, ylikierroksilla käymistä, hermostuneisuutta ja suun kuivumista sekä lihasheikkoutta. Tuon parin viikon jälkeen uni on maistunut ja elämä alkanut taas voittaa.
"Mömmö" viittaa huumeisiin, sitähän nämä lääkkeet eivät ole.
Syön antipsykoottista (korjaa myös mielialaa) Fluanxolia 1,5mg päivässä sekä Opamoxia 15mg sen kaveriksi (rauhoittava).
Olen syönyt aiemmin useampaa antipsykoottista ja mielialalääkettä, Sepram oli näistä paras, mutta ei enää tehonnut raskauden jälkeen jostain syystä. Huonoin oli Cymbalta, josta meni pää viikoksi sekaisin.
mitä järkeä kytätä niitä sivuvaikutuksi? Mieluummin huomioida jos olo paranee. tietty monelle määrätään opamox tms. aloitusoireisiin jos on snri lääkitys. ikinä ei ole minulle eikä monelle kaVERILLEnikaan tullut itsemurhataipumusta lääkkeistä.
Joo. A) "mömmö" lainausmerkeissä, koska aika monissa masennuslääkeketjuissa se AV:lla vaan on ihan normaalia terminologiaa. "Mammat vetää jotain mömmöjä kun ei liikunta ja uni auta ja kiukuttaa" ja sori kun en tunne mitään nistikieltä.
B) En kyttää sivuvaikutuksia, vaan kysyin nyt mielenkiinnosta ja huolestakin kun viimeksi kävi niin huonosti. Jos 4 luit ollenkaan, meinasin kuolla? Oletkohan sinäkään ihan pystyssä tekstin tasosta päätellen...
ap
Olen kokeillut monia eri lääkkeitä, mutta muistan vain niiden nimet, joita päädyin käyttämään pitkäksi aikaa ja jotka auttoivat.
Eli Cipralex 20mg. Masennukseen. Aloitin 14-vuotiaana ja lopetin 19-vuotiaana. Alkuoireita ei tainnut olla, lopetusvaiheessa huimasi, normaalia kovemmat tai matalemmat äänet saivat aikaan päänsäryn ja huonovointisuuden sekä näkökenttä väreili ja pituussuhteet vääristyivät. Oireita kesti kuukauden, sitten helpotti. Ilman lopettamisen vaikeutta oli oikein mainio lääke, helpotti oloa paljon.
Ketipinorin annostus vaihteli mulle 25mg - 500mg. Ahdistukseen. 15-16-vuotiaana söin tuota suurempaa annostusta päivittäin. Nykyään 25mg tarvittaessa. Vetää minut tosi uneliaaksi ja saattaa väsyttää vielä seuraavanakin päivänä. Mutta auttaa tehokkaasti ahdistukseen ja nukahtamisongelmaan.
Mömmöjä nämä lääkkeet eivät todellakaan ole. Olen käyttänyt vuosia ja käytän varmaan loppuikäni paniikkihäiriöön/ yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön. Sivuoireita ei ole ollut. Ainoastaan hyvä kokemus, kun sairaus pysyy kurissa ja olen kunnossa.
Ne ovat varmaan niin yksilöllisiä asioita, että tuskin hyödyt toisten kokemuksista. Itse en muista edes nimiä mitä kaikkia olen kokeillut, mutta kaikki väsyttivät enemmän, hyötyä en havainnut, ja aloin saada unihalvauksia. En syö nykyisin mitään.
Mun masennuslääkkeiten (Cipralex) 4-ever piti olla -syöminen lopui kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkkeiden saamiseen. Tosiaan luulin saavani syödä niitä hamaan hautaan asti, mutta kun sairaus, jota hoidettiin olikin väärä. Tämä on vielä suht yleistä.
En usko, että masennuslääkkeet ovat oikea ratkaisu juuri kenellekään 4-ever. Masennustilan takana on jotain aivan muuta, joka yleensä jää tutkimatta kunnolla nykyään, kun lääketehtaan lobbaa masennuslääkkeitä ja lääkärit ovat resurssittomia ja ylikiireisiä.
Varsinkin jos sinua joka luet tärä masennuslääke ei hirveästi auta (ei mikään niistä) niin vaiva voi johtua jostain ihan muusta kuin.... niin, mistä? Masennuksesta?
Koska masennus on oire, ei varsinaisesti sairaus.
9
Hui, onko teistä joillakin lapsiakin mielisairaudesta huolimatta ja siitä tietäen hankittuna? Todella väärin ja surullista.
Muistakaa, että masennuslääkkeitä käytetään muuhunkin kuin masennukseen. Niitä ei popsita, vaan käytetään ohjeen mukaan. Ne eivät ole mömmöjä.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 21:05"]
Hui, onko teistä joillakin lapsiakin mielisairaudesta huolimatta ja siitä tietäen hankittuna? Todella väärin ja surullista.
[/quote]
No, onneksi sinä olet ilmeisesti normaali.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 21:06"]
Muistakaa, että masennuslääkkeitä käytetään muuhunkin kuin masennukseen. Niitä ei popsita, vaan käytetään ohjeen mukaan. Ne eivät ole mömmöjä.
[/quote]
Tarkoitatko paniikkihäiriötä? Sekin voi puhjeta, jos kilpirauhashormonia ei ole tarpeeksi. Samoin sosiaalisten tilenteitten pelko ym. Tiedän tämän siitä, että olen kuullut lukemattomien kilpirauhaspotilaitten kärsineen ennen masennuksesta, paniikkihäiriöstä tai epäsosiaalisuudesta, jotka sitten katosivatkin, kun kilpirauhashormoneja saa riittävästi.
9
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 21:11"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 21:06"]
Muistakaa, että masennuslääkkeitä käytetään muuhunkin kuin masennukseen. Niitä ei popsita, vaan käytetään ohjeen mukaan. Ne eivät ole mömmöjä.
[/quote]
Tarkoitatko paniikkihäiriötä? Sekin voi puhjeta, jos kilpirauhashormonia ei ole tarpeeksi. Samoin sosiaalisten tilenteitten pelko ym. Tiedän tämän siitä, että olen kuullut lukemattomien kilpirauhaspotilaitten kärsineen ennen masennuksesta, paniikkihäiriöstä tai epäsosiaalisuudesta, jotka sitten katosivatkin, kun kilpirauhashormoneja saa riittävästi.
9
[/quote]
Paniikki ja ahdistuneisuushäiriö ovat kyllä ihan todellisia sairauksia itsenäänkin. Minulla on kyllä myös kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on lääkityksellä korjattu.
Olen syönyt sertaraliinia. Ekan kerran kaksikymppisenä vuoden ahdistustyyppisenä masennukseen. Silloin alkuoireita oli aika paljon, paniikkia, ripulia jne. Onneksi vain pari viikkoa, sitten alkoi helpottaa. Lopetusoireita oli epätodellinen olo ja ahdistus noin viikon, pari. Kävin tuossa vaiheessa pari vuotta psykoterapiassa ja sekin auttoi minua. No jotain viiden vuoden kuluttua alkoi oireet uudestaan ahdistuksena ja koska minulla oli pieniä lapsia, en kauan jäänyt oireita kuulostelemaan vaan lääkitys aloitettiin uudelleen ja auttoi taas. Nyt mietin lopettamista orgasmivaikeuksien ja haluttomuuden takia. Muuten voisin syödä vaikka kuinka kauan, mutta nuo vaikuttavat jo parisuhteeseen.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 05:06"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 21:06"]
11, haista paska.
[/quote]
[/quote]
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10259145