Lue keskustelun säännöt.
Miten lastesi lapsuus eroaa omasta lapsuudestasi?
24.06.2014 |
Mun lapsuudessa kukaan ei käynyt esikoulussa, silloin sitä ei vielä tainnut ollakaan. Suoraan kotoa mentiin ekaluokalle. Luokallani oli silloin n.5-6 oppilasta. Tietokoneista ja kännyköistä ei tietoakaan.
Nyt meidän lapsi menee syksyllä esikouluun. Osaa jo nyt käyttää ipadia paremmin kuin itse osaan. Ja esikoulussa ipadin käyttö vaan jatkuu.
Esikouluryhmässä on n.20 oppilasta, eli isompaan ryhmäänkin menee kuin äitinsä aikoinaan. :-O
Omasta lapsuudesta muistan sen, että silloin kun oltiin kesälomareissulla, oli vain paperiset kartat, mistä katottiin ajo-ohjeet. Nykyään vaan kirjataan määränpää navigaattoriin ja laite ohjaa meidät sitten perille.
Aika paljon muuttunut aika minun lapsuudestani.
Kommentit (16)
Omien lasteni lapsuus eroaa omastani kuin yö ja päivä. En ole lapsilleni väkivaltainen ja diktaattorimainen päällepäsmäri, kuten isäni oli minulle.
Kaikki on onneksi toisin. Lapseni ovat saaneet kasvaa onnellisessa, rakastavassa, ja turvallisessa ympäristössä. Olen lapsilleni äiti, tuki ja turva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän tavaraa, oma huone, enemmän tv/dvd -viihdettä ja elektroniikkaa, ei ole muuttanut kertaakaan (vs. minä muuttanut ekan 7v aikana 4 kertaa)....
Paljon samaa: legot (mun vanhoja), luettu kirjoja, päiväkoti, samanlaisia reissuja, ei isovanhempia....
Nää nyt tuli äkkiä mieleen.
Omat vanhempani olivat alkoholisteja. Joivat kaikki rahat, minulla ei ollut edes ehjiä sukkia. Mietin joskus että uskookohan kukaan edes että Suomessakin on joillakin lapsilla asiat niin.
Omilla lapsillani on kaikki mitä lapsi nyt voi tarvita, onnellinen perhe, sopiva koti, vaatteet, ruokaa ja leluja. Itseltäni puuttui ihan perusjutut.
Omilla lapsillani on ehkä enemmän tavaraa ja leluja sekä löysempi kuri herkkujen ja karkin suhteen kuin minulla oli omassa lapsuudessani. Itse olin kotona kouluikään saakka koska äiti oli kotiäiti, minä olen ollut töissä siitä lähtien kun nuorempi oli 1,5 v vanha eli siinä mielessä todella erilainen lapsuus.
Eroaa paljonkin. Kasvoin isossa maatalossa isossa pihapiirissä. Lapseni kerrostalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on turvallisempaa: kukaan ei riehu kännissä tai jätä oman onnensa nojaan. Hygieniasta huolehditaan paremmin, esimerkiksi hammaspesu oli lapsena vapaaehtoista ja vaatteet milloin mitäkin lumppua. Maalla asutaan kuten ennenkin ja ajan huipputekniikka on käytössä, krääsää oli silloin ja on nyt.
Olen syntynyt 1973.
Äiti meni töihin kun olin 3kk ja lopetti imetyksen siihen. Meille tuli kotiin sellainen 19-vuotias tyttö, jolla ei ollut lastenhoitokokemusta. Sisko sanoi, että nukutti mua parvekkeella oli mulla kuumetta tai ei, oli kuinka paljon pakkasta tahansa. Kotihoidettuna minulla oli infektiokierre.
2v menin ekalle pph:lle, alalle kouluttautumaton kahden pojan kotiäiti. "Viihdytti" meitä pimentäen huoneen kun tv:sta tuli jotain. Lopetti pph:na toimimisen reilun vuoden jälkeen, koska sanoi äidilleni, ettei saa poikiaan lopettamaan mun kiusaamista ja lelujen rikkomista. Hakeutui kai muihin töihin, mutta pisti hoitolapset pois.
Kun olin sitten sen 3-4v, menin toiselle pph:lle. Jälleen ei lastenhoitoon tietenkään koulutusta. Hän sentään järjesti meille askartelua joskus ja ulkoiltiinkin. Retkiä ei ollut. Musiikki oli kasetilta Paula Koivuniemeä. Antoi lapsilleen piiskaa. Jos osti lapsilleen jäätelöä, sanoi mulle, että et saa, kun ei äitis ole antanut rahaa. Varasti mun juhlakengät, niitä ei yhtäkkiä enää "näkynyt missään" (unohtuivat hoitopaikkaan). Yhtenä vuonna pph:lla oli ip-hoidossa 12v down-tyttö. Hoitaja sanoi minulle, että nimenomaan mun "pitää" leikkiä "seepparin" kanssa. Hän ei tajunnut siis, että down ja CP ei ole sama asia (muistin aikuisena tytön kasvonpiirteet ja tajusin, ettei lapsella ollut liikkumisen ongelmia).
Olin pph:lla puolipäiväisenä, koska äidillä ei ollut kokopäivähoitoon varaa. Puolet päivästä kävin srk:n päiväkerhossa. Äiti kävi ruokiksella viemässä mut kerhosta pph:lle.
Menin myös lastentarhaan ja eskariin. Ekalla luokalla olin pph:lla vielä ip-hoidossa. Tokalla en halunnut enää mennä. Halusin olla mieluummin kotona.
Lapsillani on enimmäkseen aina ollut koulutetut hoitajat ja ovat päiväkotiin mentyään saaneet olla yhdessä paikassa kokopäivähoidossa. Saavat olla samassa pk:ssa samojen lasten kanssa eskari-ikään saakka. Ovat menneet hoitoon "vasta" kun ovat olleet reilu 1v ja 2,5v. Lasteni hoitajat ovat kivoja.
Minulla ei ollut harrastuksia ennen kuin olin 5-6v, jolloin menin satubalettiin. Omat lapseni ovat "harrastaneet" ihan vauvasta saakka: muskaria, värikylpyä, vauva/sisarus- yms uintia, talutusratsastusta...
Minä en ollut koskaan mummolla hoidossa, mutta tytöt ovat olleet ekan kerran mummolassa yökylässä jo aika pienenä, toinen oli 10kk, toinen 1v5kk.
Minä olin ekan kerran ulkomaanmatkalla kun olin 7v. Lensin lentokoneella kun olin 10v. Omat lapset ovat olleet ulkomailla alle vuoden vanhana, jolloin myös ensimmäinen lentomatka.
Koululuokat taitaa olla suunnilleen samankokoisia minulla ja lapsillani. Oma eskariluokkani oli 22-24 lasta, yksi ope ja apuope. Ekalla luokalla saman verran lapsia ja yksi opettaja. Lapsista kumpikaan ei ole vielä eskari-iässä, joten en tarkkaan osaa sanoa ryhmän kokoa. Sen voin sanoa, että kun itselläni oli eskarissa mm. matematiikkaa kirjasta ja sanakokeita ja istuttiin pulpetissa - niin lasteni eskarissa tulee varmaan olemaan vähemmän koulumaista. Minä kävin yksityisen eskan vuonna-79-80.
Minusta moni asia on nykyään paremmin. Toki lapsuus on ohjatumpi ja materialistisempi, on iPadit, pelit, netflixit ja muut. Ei tarvitse odottaa telkasta lastenohjelmia, kun voi laittaa päälle melkein mitä vaan, koska vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on taloudellisesti paljon helpompaa. Lapsena olin hyvin tietoinen, että raha riitti juuri ja juuri ruokaan (puolukkapuuro tai perunakeitto saattoivat olla iltaruokia). Nyt meillä ei ole pulaa mistään, eikä rahasta juuri puhuta. Lapsilla on omat huoneet, leikkitilat, urheiluvälineet, poreallas jne.
Televisiosta tulee paljon enemmän lastenohjelmia vaikka lapset saavatkin katsoa vain pikkukakkosen. Pihalla ei ole leikkikavereita. Asumme omakotitalossa, joten jos kaveriseuraa kaivataan, niin me vanhemmat sovimme lasten kuljetuksen. Me vanhemmat teemme paljon enemmän lasten kanssa. Omasta lapsuudestani jäi mielikuva, että vanhemmat joko tekivät kotitöitä tai lukivat kirjaa.
Ainakin enemmän paikkoja mihin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ollut paljon leluja. Omilla lapsillani niitä taas riittää
Lapseni ovat reissanneet maailmalla jo pienenä. Itse vasta aikuisena
Lapset asuneet sisarusten keskellä. Itselleni pikkusisko syntyi kun olin jo 10.
Olen suomenruotsalaisesta perheestä, mutta sitä ei mainostettu. Omat lapset ovat pienestä pitäen olleet tietoisia juuristaan.
Omille lapsille on annettu akateeminen kasvatus, itse saanut vanhanaikaisen kasvatuksen
Olen -63 ja kasvoin maaseudulla maalaistalossa. En ollut hoidossa, koska äiti oli kotona. Meillä asui myös isän vanhemmat. Mummu oli kahjo, joka määräsi ihan kaikesta: vaatteista, kampauksesta, vieraista. Meille ei saanut tulla kavereita enkä minä saanut mennä kenenkään luo kylään. Oli ulkovessa ja sauna navettarakennuksessa. Vesi piti kantaa. Sähköt oli, samoin tv. Puhelin tuli joskus vuonna 73.
Ei ollut eskaria. Kävin kyläkoulua, jossa oli ensivaiheessa 50-60 oppilasta, sitten enää 30. 5-6-luokille kuljettiin isompaan kouluun taksilla. Yläluokille kävelin 4km. Paikkakunnan koulutusvaihtoehdot olivat lukio ja emäntäkoulu. Lukioon mentiin bussilla, joka kulki aamuin illoin.
Omat lapseni ovat kasvaneet Helsingissä, ensin kantakaupungissa, sitten lähiössä. Ovat olleet päiväkodissa ja käyneet peruskoulun lähes 1000 oppilaan yhteiskoulussa (yksi käy vieläkin). He ovat saaneet eskari-ikäsenä kännykän ja tietokonetta on opeteltu käyttämään heti kun hiiri on pysynyt kädessä.
Meillä lappaa lasten kavereita kylässä ja lapset vierailevat kavereiden luona. Eikä kyläily rajoitu Helsinkiin vaan kavereita on ympäri Suomen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut pantiin päiväkotiin (tai lastenseimeen?) kuulemma 6-kuukautisena. Oma lapseni aloitti päiväkodin yli 2-vuotiaana. Luulen että tästä on lapselle etua: päiväkodin aloitus oli onnistunut, hoitajat ja opettajat ovat mukavia ja selvästi ammattimaisia, lapsi selvästi nauttii ikäisestään seurasta.
Minä muistan päiväkodista lähinnä ongelmia kaverisuhteissa, sitä kun isommat lapset kiusasivat, ja sen miten äkäsiä ja ilkeitä aikuiset olivat. Toivon että lapseni hoitoura olisi tätä parempi, ja siltä näyttääkin.
Asuin koko lapsuuteni samassa omakotitalossa, lapseni vaihtaa asuntoa useamman kerran viikossa koska minä ja isänsä emme ole enää yhdessä. En ole huomannut tästä erityistä haittaa. Lapsi tutkailee uteliaana vieraat paikat, saa hyvin unta matkaillessakin jne. jne. Itse kärsin armottomasta koti-ikävästä ala-aste-ikäisenä. Yksi kesäleiri riitti, en kyennyt lapsena olemaan poissa kotoa. Tämä lienee lapselleni helpompaa, mutta eipä tuosta vielä tiedä.
Asuin samoilla kulmilla kuin missä Jammu-setä, meitä lapsia varoitettiin siitä ettei vieraisiin aikuisiin saanut luottaa. Luulen että omalle lapselle tämä sama varoitus pätee, mutta "ei edes internetissä" -lisäyksellä.
Lasteni isä ei kännää (isäni oli alkoholisti), matkustelemme useammin ja eri kohteissa (lapsuudesani pari kertaa kävimme kanarialla ja kerran ruotsissa), asumme vähän isommassa asunnossa (lapsuudenkodissani 80m2/ 6hlöä , nyt meillä 100m2/5hlöä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omilla lapsillani on enemmän ja kumpaakin sukupuolta olevia sisaruksia. Omilla lapsillani on paremmat vanhemmat. Ja on toki heillä enemmän elektronisia härpäkkeitäkin ja ovat käyneet esikoulun.
Omassa lapsuudessani vietimme paljon aikaa kerrostalojen pihoilla muiden lasten kanssa ilman aikuisten valvontaa. Siis jo reippaasti alle kouluikäisinä. Ekaluokkalaisesta lähtien pyöräilimme keskenämme pitkiä matkoja kaupoille, uimarannoille, kavereille yms.
Saman ikäiset omat lapseni ovat lähes aina aikuisten valvonnassa, elän siis niitä hetkiä lasteni kanssa, jotka aikoinaan koin ilman vanhempiani.
Sain luunappeja ja tukistuksia, omilla lapsilla käytössä jäähyt ja tarrasysteemi.
Muuten toistaiseksi aika samanlaista.
Juuri puhuttiin äidin kanssa siitä, että minä kävin aikoinaan päiväkodin, jossa oli vain aamu- ja iltapäiväryhmät, eli kaikki lapset olivat puolipäiväisiä kouluikään saakka. Nykyään sellaisia ei ole, koska kaikki äidit menevät täysipäiväisesti töihin vaikka kotona olisi pieniä lapsia.