Lue keskustelun säännöt.
kokemuksia Alzheimerin taudista.
02.07.2014 |
Isoäidillä on tämä sairaus, olen kuullut, vaikkei asiaa ole kerrottu kenellekään suoraan. Hänen käytöksensä ei ole vielä rajusti muuttunut verraten siihen että ollut ikänsä masentunut eli sehän nyt on perusolemuksensa. Ei jaksa kauheasti keskittyä, unohtaa nopeasti ja on "yksinkertaistunut", mutta silti on ihan ok ymmärryksessä. Isoäidin isällä oli dementia myös, ja isoäiti on tästä paljon puhunut ja siten kertoo vain sivulauseessa että joku päivä hänkään ei varmaan enää meitä muista...
ongelmani nyt on vain että mitä on odotettavissa? Kun perhe ei asiaa kerro, niin helposti isoäidin käytöstä voi tulkita väärin. Minä en tulkitse koska siis salaa tiedän. Tahtoisin vain jotain käytännön ohjeita, kuinka suhtautua tai puhua sairaalle. En ymmärrä tällaisesta elämästä mitään. Yritän olla selkeänä kun esim ilmoitan tapaamisaikaa tai esitän kutsua, muistuttelen usein Ym. Mutta mitä muuta?! Kun joku myöntäisi asian ja kertoisi kuinka sairaus etenee ja mitkä sen oireet ovat. Nyt näen vain epämääräisen, kiltin mutta sekavan mummon joka kyllä näyttää samalta kuin ennen mutta alkaa olla ihan eri ihminen.
Kommentit (7)
Ikävä kyllä kaikki toiminnot heikkenevät vähitellen. Unohtelu pahenee, eli hukkaa tavaroita, saattaa heittää niitä pois tai kulkee jatkuvasti käymässä kaappeja läpi. Osa saattaa syytellä omaisia ja hoitajia varastelusta. Keskustelutaidot heikkenevät: toistaa jo puhuttuja asioita, ei ymmärrä monimutkaisia lauseita, vähitellen ei kykene vastaamaan edes yksinkertaisiin kysymyksiin, kuten oletko jo syönyt. Hygienia huononee usein ja ruoat unohtuvat pöydälle. Hankala antaa mitään ohjeita, koska jokainen potilas on yksilöllinen ja vanha persoonallisuus vaikuttaa paljon. Jatka helposti ymmärrettävien lauseiden käyttämistä ja muistuttamista tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni papalla on todettu alzheimer vuosia sitten. Hän oppi diagnoosin jälkeen käyttämään tietokonetta todella hyvin ja nykyäänkin surffailee sillä netin ihmeellisessä maailmassa paremmin kuin moni muu. Hän toki toistelee itseään hyvin paljon kun siellä käydään. Kertoilee samoja asioita uudestaan ja uudestaan, mutta en huolestuisi hänestä vielä. Ilm lääkitys päällä ja toimisi hyvin.
Hänellä on toki hiukan havaittavissa pientä muistiongelmaa muutoinkin, mutta en tuota nyt normaalia pahempana osaa pitää. Fiksu ja asiallinen mies vielä.
Mitä odotettavissa? Vaikea mennä sanomaan. Alzheimer voi tehdä ihmisestä aggresiivisen, hyvin rivon ja seksuaalisen, iloisen tai täysin vetäytyvän. Jokaisella taudinkuva erilainen. Loppua kohden toki tulee enemmän ja enemmän muistamattomuutta ja voi olla ettei kohta enää tunnista sukulaisiaan ja perheensä jäseniä.
En tiedä oliko viestistäni apua sinulle, mutta toivottavasti nyt ees pikkuisen auttaisi. Toki, kirjoitin aika ylimalkaisesti, mutta kun yksilökohtaiset oireet niin vaikea sanoa mitä juuri sinun omaisellesi tulee eteen.
Kiitos vastauksista ka avusta. Pahimmaltahan tällaisen sairauden kanssa varmaan tuntuu juuri tuo omaisen eräänlainen menettäminen, yhteiset jutut unohtuvat ja luonne muuttuu, ihan kuin henkilö jotenkin pirstaloituisi. Tulee omatoimisesti lapsenlapsen syntymäpäiville mutta ei tajua onnitella, ei tuo lahjaa. Ennen niin huomaavainen isoäiti. Ymmärtäähän sen mutta kyllä on pettynytkin kaikin puolin.
kuulisin mielelläni lisääkin vielä vastauksia.
On huomioitava se, että sairastuneen muisti ei enää toimi, ei ehkä sekuntiakaan.
Siksi esimerkiksi takin pukeminen ei enää onnistu vaan se on ohjattava vaiheittain: laita käsi hihaan, laita toinen käsi toiseen, laita ylin nappi kiinni, laita toinen nappi kiinni ...
Muutenkin voi joutua sanomaan saman asian kolmella eri tavalla ennen kuin mummo saa mieleisensä vastauksen. Esimerkiksi kysymykseen "mihin me olemme menossa", kun istutaan autossa, ei riitä vastaukseksi "kylään", ei " Maijan luo Kaupunkiin", mutta "viemään Maijalle sen pussin" on oikea vastaus.
Silti dementoituva voi osata sellaisia töitä ja vaikka lauluja ja runoja, jotka on osannut ennen. Tai sitten ei, ikävää jos esimerkiksi muusikko menettää soittotaitonsa, mutta ei niin ikävää jos joskus lapsena pianotunneilla käynyt yllättää osaamalla soittaa.
Taudin eteneminen riippuu myös siitä, kuknka vanhana on siihen sairastunut. nuorempana sairastuneilla tauti etenee nopeammin kuin ihan vanhuusiällä sairastuneilla.
Aluksi ihminen voi pärjätä pitkäänkin omillaan, mutta yhtäkkiä ei enää pystykkään elämään itsenäisesti. Tauti etenee tosiaan yksilöllisesti. Se voi pysyä pitkään samassa vaiheessa ja sitten yhtäkkiä edetä hurjasti eteen päin.
Sairaus on erittäin raskas omaisille, mutta sairastavalle se on armollinen, kun potilas ei tajua sairastavansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini sairasti Alzheimeria ja sanoisin hänen kuolleen kahdesti; sairaus kadottaa ihmisen sellaisena, kuin olet hänet oppinut tuntemaan. Tosin luonteenpiirteet säilyvät mielestäni samanlaisina; kilteistä ihmisistä tulee vieläkin kiltimpiä ja veemäisistä vieläkin kamalampia.Sairastuneelle itselleen on varmasti alkuvaihe kamalinta, kun vielä itse ymmärtää, että omat kyvyt heikkenevät. Sairaus ei etene lineaarisesti, vaan siinä tapahtuu ikäänkuin portaiden alemmalle tasolle putoamisia. Sairauden eteneminen on tosiaankin hyvin yksilöllistä.
Sairastunut tarvitsee mielestäni ennenkaikkea turvallisuutta ja tunteen siitä, että häntä edelleenkin rakastetaan.
On mutta en muista.