Lue keskustelun säännöt.
Miksi ette menisi puolisosi kanssa parisuhdekurssille/-leirille?
24.06.2014 |
Niin monella tuntuu olevan kismaa parusuhteessaan, mutta niin vähän parit tuntuvan tekevän työtä suhteensa eteen. Tunteita ei käsitellä silloin, kun ne tulee, vaan jätetään pinnan alle kumuloitumaan. Tällainen kasvattaa etäisyyttä parisuhteessa, sekä yleistä tyyttmättömyyttä.
Itse käyn oman aviopuolisoni kanssa säännöllisesti n.kerran vuodessa ( tai kerran parissa vuodessa) parisuhdekurssilla tai -leirillä ja voin todellakin suositella työmuotoa kaikille pareille. Sieltä saa parosuhteeseen selkeää struktuuria ja käytännöllisiä työkaluja arkeen. Kuulostaa tekniseltä, mutta oikeasti tepsii :)! ...Vaikka vuosia olemme yhteistä taivalta taittaneet, niin jokaisen leirin jälkeen olo on kuin vastarakastuneella, kun pölyt rakkauden päältä on tampattu. Työskentely syväpuhdistaa ja "kirkastaa" suhdetta ja omia tunteita. En varmaan sitä paremmin pukea sanoiksi.
Monissa suhteissa mies on usein se, joka tuntuu kursseja ym. karttavan, joten kannattaa ehkä aloittaa ns.matalan kynnyksen kurssista, esim. sellaiselta luentotyyppiseltä, jossa ei veivata mitään muiden osallistujien kanssa. ...Jos jollakulla on kysyttävää kurssien sisällöistä tai mistä vaan, vastaan mielelläni :)!
Kommentit (90)
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 11:24"]
^ Miksi provosoidut turhaan? Ehkäpä just 50 ei ole oikea eroprosentti, mutta totuus on, että ihmisiä eroaa ja suhteita hajoaa. Monilla on paljon käsittelemätöntä tunnetaakkaa lapsuudesta tai aikaisemmista suhteista, mikä haittaa nykyistä suhdetta. Monet ovat jollakin tapaa rikki. Suhteita rassaa riidat, joiden alkuperää ei tunnisteta.
Omasta mielestäni rakkaus syntyy toisen näkemisestä, siitä, että todella näkee toisen sisimpään ja tuntee toisen. Kokee toista kohtaan empatiaa ja tarvetta pitää lähellään. Eronneet parit ovat tässä kohtaa joskus epäonnistuneet.
...En tietenkään väitä, että kaikki erot olisivat turhia, varmasti on tilanteita, joissa se on paras ratkaisu.
Niin ja joillekin riittää ns.perussuhde ilman sen ihmeempiä. Ja jos se sopii molemmille, niin mikäpä siinä ollessa. Sehän on just silloin parasta molemmille. Itse olen tunnekylläinen ihminen ja kaipaan syvällistä yhdessäoloa ja tunteenpaloa. Onneksi mieheni on samanhenkinen.
Ap
[/quote]
Ai minä provosoidun? :) Itse latelet vääriä lukuja faktana, ilman mitään totuuspohjaa. Saa kai sen korjata?
On äärimmäisen hauskaa että sinä ja sinun tapasi ovat ilmiselvästi vain ne oikeat tavat ja muiden tapoja selvästi oikein vähättelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en näe mitään hyötyä lähteä kaivelemaan tikulla parisuhteen heikkoja puolia. Lähipiiristä on huonoja kokemuksia ihan yksityisestäkin parisuhdeterapiasta, se lähinnä kiihdytti erohaluja eikä suinkaan korjannut suhdetta. Mitä mahtaa sitten tällaiset ryhmätilaisuudet olla...
Meillä arki rullaa ja se riittää. En muista koska olisin varsinaisesti riidellyt mieheni kanssa. Kaikkeen en aina ole täysin tyytyväinen, mutta sellaista on elämä.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 11:24"]^ Miksi provosoidut turhaan? Ehkäpä just 50 ei ole oikea eroprosentti, mutta totuus on, että ihmisiä eroaa ja suhteita hajoaa. Monilla on paljon käsittelemätöntä tunnetaakkaa lapsuudesta tai aikaisemmista suhteista, mikä haittaa nykyistä suhdetta. Monet ovat jollakin tapaa rikki. Suhteita rassaa riidat, joiden alkuperää ei tunnisteta.
Omasta mielestäni rakkaus syntyy toisen näkemisestä, siitä, että todella näkee toisen sisimpään ja tuntee toisen. Kokee toista kohtaan empatiaa ja tarvetta pitää lähellään. Eronneet parit ovat tässä kohtaa joskus epäonnistuneet.
...En tietenkään väitä, että kaikki erot olisivat turhia, varmasti on tilanteita, joissa se on paras ratkaisu.
Niin ja joillekin riittää ns.perussuhde ilman sen ihmeempiä. Ja jos se sopii molemmille, niin mikäpä siinä ollessa. Sehän on just silloin parasta molemmille. Itse olen tunnekylläinen ihminen ja kaipaan syvällistä yhdessäoloa ja tunteenpaloa. Onneksi mieheni on samanhenkinen.
Ap
[/quote] perussuhe...mitä alentuvaa paskaa. Jos kurssilaiset ovat sinunkaltaisia, en todellakaan haluaisi mennä. Olet kylläpahin mainos tuollaisille kursseille
En minä vähättele, päinvastoin olen yrittänyt sanoa, että jos pariskunta on onnellinen ja osaa itse hoitaa suhdettaan, niin mikä sen parempaa! Sehän on upeaa! Alkujaan kirjoitin kursseista, koska halusin informoida sellaisestakin vaihtoehdosta. Se voi joillekin olla ihan huippujuttu, niin kuin meille.
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 11:35"]
En minä vähättele, päinvastoin olen yrittänyt sanoa, että jos pariskunta on onnellinen ja osaa itse hoitaa suhdettaan, niin mikä sen parempaa! Sehän on upeaa! Alkujaan kirjoitin kursseista, koska halusin informoida sellaisestakin vaihtoehdosta. Se voi joillekin olla ihan huippujuttu, niin kuin meille.
Ap
[/quote]
Ai et?
Etkö oikeasti nää sitä mitä olet kirjoittanut? Että teidän suhde on nyt niiin tunnepaloa ja upeaa koska kurssit ja muilla perussuhteita ja onhan se hyvä jos siihen tyytyy, joillain hyvä liitto saatu lahjana ja joillain vaan on pintaliitoa kokoajan tekemättä mitään.
Olette te nyt niin hyvä pari kun olette jaksaneet taistella. *taputus*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei edes ole mitään riitoja joita märehtiä. Välillä ollaan huonolla tuulella ja siihen auttaa se että menee kavereiden kanssa jonnekkin tai aikasemmin nukkumaan. Ihmiset joiden pitää käsitellä mustasukkaisuusdraamoja tai muuta hullua tarvitsevat ihan yksilöterapiaa. Turha niillä omilla pääongelmilla on kumppania kuormittaa tai varsinkaan tuntemattomia ihmisiä. Myöntää vaan että vika on itsessä ja menee hoitoon.
Perusuhde on viittaus ylläolevan kommenttiin siitä, että miksi tavallinen arki ei riitä. Perussuhde on meilläkin, mutta pienellä panostuksella saamme siihen roimasti maustetta. En ole mielestäni alentuva, jos ja kun olen tuonut ketjussa ilmi sen, miten oma suhteeni ei ole automaattisesti hyvä, vaan oikeasti ollaan jouduttu paiskimaan suhteen toimivuuden eteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se superpari kommentti oli esim. niille, joiden molemmat osapuolet osaavat myötäsyntyisesti purkaa riitojaan fiksusti. Ilman, että niiden on tarvinut sitä kursseilla harjoitella.
Meidän suhteeseen tullut tunteenpaloa, koska kurssit. Miksei sitä saa sanoa, kertoa että tämä tepsi meillä?
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 11:48"]
Ja se superpari kommentti oli esim. niille, joiden molemmat osapuolet osaavat myötäsyntyisesti purkaa riitojaan fiksusti. Ilman, että niiden on tarvinut sitä kursseilla harjoitella.
Meidän suhteeseen tullut tunteenpaloa, koska kurssit. Miksei sitä saa sanoa, kertoa että tämä tepsi meillä?
Ap
[/quote]
Saa sen sanoa, mutta myös hyväksyä sen että kaikille ne eivät sovi ilman alentavaa kommentointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ No en alentanut. Se on sinun tulkintasi, mutta ei mun ajatus. Kannattaa itse miettiä, miksi reagoit noin. Niin monta kertaa kun olen kirjoittanut, ettei kurssit kaikille sovi ja mahtavaa, jos kaikki sujuu kuitenkin hyvin. Ei kannata takertua yksistään siihen "hyvä jos jos joillekin perussuhde riittää" -lauseeseen. Myönnän, että se oli ehkä typerästi valittu sanamuoto, jonka voi käsittää väärin. Tarkoitin sillä lähinnä sellaista suhdetta, joka on sellaista tasaista ja varmaa ilman suurempia ongelmia, mutta toisaalta ilman suurempia tunteen leiskuntoja. Usein tälläkin palstalla naiset kuitenkin kirjoittaa, että kaipaisivat suhteeseensa "sitä jotain", tai syvempää keskustelua/yhdessäoloa puolisonsa kanssa. Itsekin kaipaan, miehenikin kaipas ja sitä lähdettiin kurssilta hakemaan. Mutta tosiaan jos ei ole sellainen ihminen, että jaksais veivata tunteita ja märehtiä suhdetta, ei kumppanikaan ole, ja kuitenkin on onnellinen - niin kyllä mun mielestä sellainen pari on ihan yhtä onnellisessa asemassa kuin pari joka yhdessä niitä tunteita kelaa ja tunteenpaloilee. Kyse on temperamenttieroista, ei paremmuudesta.
Ap
Leirit ovat tosi kalliita. Toiseksi, ne pitäisi varata hyvin aikaisin, eikä meillä ole kesän ohjelma vielä tammikuussa selvä.
Kerran koetin ilmoittautua seurakunnan parisuhdekurssille (virtaa välissänne), mutta emme päässeet kurssille, koska perhetyöntekijän mielestä ongelmamme olivat kurssille liian suuria :-). Mitään apua ei kyllä tarjottukaan. Onneksi ongelmat tasoittuivat pahimman vauvavaiheen valvomisten päätyttyä.
Tantraa olemme kyllä hiukan opiskelleet. Sekin oli kivaa yhteistä tekemistä. Jos olisi mahdollisuus saada lapsille useammaksi viikonlopuksi hoitoa, niin menisin kyllä jatkokurssillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 12:07"]
^ No en alentanut. Se on sinun tulkintasi, mutta ei mun ajatus. Kannattaa itse miettiä, miksi reagoit noin. Niin monta kertaa kun olen kirjoittanut, ettei kurssit kaikille sovi ja mahtavaa, jos kaikki sujuu kuitenkin hyvin. Ei kannata takertua yksistään siihen "hyvä jos jos joillekin perussuhde riittää" -lauseeseen. Myönnän, että se oli ehkä typerästi valittu sanamuoto, jonka voi käsittää väärin. Tarkoitin sillä lähinnä sellaista suhdetta, joka on sellaista tasaista ja varmaa ilman suurempia ongelmia, mutta toisaalta ilman suurempia tunteen leiskuntoja. Usein tälläkin palstalla naiset kuitenkin kirjoittaa, että kaipaisivat suhteeseensa "sitä jotain", tai syvempää keskustelua/yhdessäoloa puolisonsa kanssa. Itsekin kaipaan, miehenikin kaipas ja sitä lähdettiin kurssilta hakemaan. Mutta tosiaan jos ei ole sellainen ihminen, että jaksais veivata tunteita ja märehtiä suhdetta, ei kumppanikaan ole, ja kuitenkin on onnellinen - niin kyllä mun mielestä sellainen pari on ihan yhtä onnellisessa asemassa kuin pari joka yhdessä niitä tunteita kelaa ja tunteenpaloilee. Kyse on temperamenttieroista, ei paremmuudesta.
Ap
[/quote]
"Kannattaa itse miettiä, miksi reagoit noin."
Ja silti oli pakko heittää tälläinen psykologi-heitto tähän väliin. :D Ei hyvänen aika nyt.
Oletko kenties töissä näillä leireillä?
^ joo hah, huomasin itse jälkeenpäin saman :D! Ehkä on tultu liikaa leireiltyä :D!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kokemus yhdeltä, joka osallistui muutama vuosi sitten viikon mittaiselle leirille. Leiri oli uskonnollisen järjestön pitämä, mutta ateistimieheni ei kokenut sitä ongelmaksi, enkä itsekään perusluterilaisena kiusaantunut, vaikka jokin alkuvirsi sai yleisön jammailemaan herätysliikemäisesti. Itse luentojen sisältö ei ollut kristillistä, vaan yleispätevää. Lastenhoito oli järjestetty leirillä, mutta meillä ei tuolloin vielä ollut lapsia.
Lähdimme leirille vähän läpällä ja naureskellen, että aina voimme paeta, jos homma menee yli. Ajattelimme, ettemme oikeastaan tarvitse leiriä. Vasta leirillä tajusimme, että olimme pariskuntana jo hieman etääntyneet toisistamme. Olin tehnyt vuosia reissutyötä ja silloin lopettelemassa sitä, mieheni ei koskaan ollut pitänyt siitä, että olin niin valtavan paljon pois kotoa. Hän oli alkanut ajoittain ilkeillä asiasta, mikä satutti minua, mutta tilannetta ei koskaan käsitelty kunnolla, vaan sivuutettiin. Miestä taas loukkasi, miten olin siirtynyt alun perin ko. tehtäviin pahemmin häntä kuulematta (tuolloin suhde oli melko tuore ja kyllä, itsekkäästi priorisoin urani). Muuten parisuhde kunnioittava, ystävällinen, seksiä oli…
Leirillä vyyhti lähti purkautumaan, puhuimme ja itkimme, halasimme, puhuimme puhuimme… Olemme molemmat ujoja ja hitaasti lämpiäviä ihmisiä. Oli hämmästyttävää ja todella ihmeellistä, miten voimakas kokemus leiri oli. Saimme auki sellaisia solmuja, joita emme olleet edes kunnolla tajunneet olevan olemassa, mutta jotka taustalla kiristivät. Tuskin olisimme ilman leiriä eronneet, mutta oli paljon helpompi olla, kun oli saanut purettua asioita. Suosittelen todella lämpimästi kokeilemaan edes kerran avioliiton aikana. Jos se ei ole se juttu itselle, niin eipä siinä kovin paljoa menetä. Ennen olin hyvin epäileväinen, mutta parisuhdeleirien osalta tulin ”uskoon” ;)
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 12:36"]
Täällä kokemus yhdeltä, joka osallistui muutama vuosi sitten viikon mittaiselle leirille. Leiri oli uskonnollisen järjestön pitämä, mutta ateistimieheni ei kokenut sitä ongelmaksi, enkä itsekään perusluterilaisena kiusaantunut, vaikka jokin alkuvirsi sai yleisön jammailemaan herätysliikemäisesti. Itse luentojen sisältö ei ollut kristillistä, vaan yleispätevää. Lastenhoito oli järjestetty leirillä, mutta meillä ei tuolloin vielä ollut lapsia.
Lähdimme leirille vähän läpällä ja naureskellen, että aina voimme paeta, jos homma menee yli. Ajattelimme, ettemme oikeastaan tarvitse leiriä. Vasta leirillä tajusimme, että olimme pariskuntana jo hieman etääntyneet toisistamme. Olin tehnyt vuosia reissutyötä ja silloin lopettelemassa sitä, mieheni ei koskaan ollut pitänyt siitä, että olin niin valtavan paljon pois kotoa. Hän oli alkanut ajoittain ilkeillä asiasta, mikä satutti minua, mutta tilannetta ei koskaan käsitelty kunnolla, vaan sivuutettiin. Miestä taas loukkasi, miten olin siirtynyt alun perin ko. tehtäviin pahemmin häntä kuulematta (tuolloin suhde oli melko tuore ja kyllä, itsekkäästi priorisoin urani). Muuten parisuhde kunnioittava, ystävällinen, seksiä oli…
Leirillä vyyhti lähti purkautumaan, puhuimme ja itkimme, halasimme, puhuimme puhuimme… Olemme molemmat ujoja ja hitaasti lämpiäviä ihmisiä. Oli hämmästyttävää ja todella ihmeellistä, miten voimakas kokemus leiri oli. Saimme auki sellaisia solmuja, joita emme olleet edes kunnolla tajunneet olevan olemassa, mutta jotka taustalla kiristivät. Tuskin olisimme ilman leiriä eronneet, mutta oli paljon helpompi olla, kun oli saanut purettua asioita. Suosittelen todella lämpimästi kokeilemaan edes kerran avioliiton aikana. Jos se ei ole se juttu itselle, niin eipä siinä kovin paljoa menetä. Ennen olin hyvin epäileväinen, mutta parisuhdeleirien osalta tulin ”uskoon” ;)
[/quote]
Mielenkiintoista että kirjoitat aivan samalla tavalla kuin ap, sanamuotoja myöten. :)
En ole koskaan ollut mikään suursiivous ihminen. Kun pitää säännöllisesti arjessa paikat suht'koht' siisteinä, ei pidä kerran/pari vuodessa hikipäässä hinkata nurkkiin piintynyttä likaa.
Sama juttu parisuhteessa: kun pyrkii ottamaan toisen huomioon, rakastamaan ja riitojen/erimielisyyksien jälkeen sopimaan ihan tavallisen arjen tuoksinnassa, ei pidä viedä suhdetta vuosihuoltoon sitä tarkoitusta varten räätälöidyille leireille.
Itseäni eivät voisi tuollaiset leirit vähempää kiinnostaa, mutta jos joku kokee ne hyödyllisiksi, niin mikäs siinä.
77: Eikö olekin, huomasin sen itsekin ja ajattelin, että joku tähän tarttuu :) Minulla on tapana kirjoittaa melko pitkälle kirjakieltä. Vakuutan kuitenkin, etten ole ap, enkä myöskään töissä millään leirillä ;) Todistaahan tätä ei voi millään.
76
^ ehkä leiriläiset aivopestään toistensa klooneiksi ;)! Mutta siis tuohan oli ihan mahtava kokemus leiriltä :)!
Ap
En ole itse koskaan ollut tuollaisella leirillä, mutta voisin hyvin mennäkin. Ihmettelen vaan täällä mesoavia ihmisiä, jotka tyrmäävät heti tuollaisten leirien mahdollisuuden. Puhuminen, kahdenkeskinen aika ja muiden kokemusten kuunteleminen ei tee kenellekään pahaa. En usko, että nuo leirit nyt ihan kaikille sopisi, mutta aika ennakkoluuloiselta kuulostaa jos ne tuomitaan täysin etukäteen. Itselläni suurin kynnys on ollut noiden järjestäjien kristillinen tausta, mutta ehkä meidänkin pitäisi päästä ennakkoluuloista yli ja kokeilla.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 10:16"]Jos suhde on onnellinen ja kumppanit osaavat omine nokkineen suhdettaan hoitaa, niin mikäs sen parempaa :). Ei kursseihin silloin tarvi rahojaan hassata. MUTTA jos tuntuu, että suhteesta on jotain hävinnyt ja ei näe metsää puilta ja tuntuu, että tarvisi uutta näkökulmaa voi kurssi olla tosi hyvä juttu! Sen tahdoin tuoda esiin! Ei me mieheni kanssa oltais näin hyvin osattu parisuhdettamme hoitaa ilman näitä työskentelyjä. Me tarvittiin konkreettisia ohjeita ja tarvitaan edelleen. Parisuhde on kuitenkin jatkuvaa työskentelyä. Itse ajattelemme (insinöörimäisesti), että suhde laitetaan säännöllisesti huoltoon, korjataan mieluummin pikkuvikoja useammin, kuin jättiremonttia harvoin.
Ap
P.S. katsokaa tuo Kataja ry:n tahdolla ja taidolla-kurssi. Ja kaukana asuville ei-uskovaisille suosittelisin ev.lut.-leirejä, kun niissä on vähiten uskontoa ja eniten yleispätevää humanismia.
[/quote][quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 10:16"]Jos suhde on onnellinen ja kumppanit osaavat omine nokkineen suhdettaan hoitaa, niin mikäs sen parempaa :). Ei kursseihin silloin tarvi rahojaan hassata. MUTTA jos tuntuu, että suhteesta on jotain hävinnyt ja ei näe metsää puilta ja tuntuu, että tarvisi uutta näkökulmaa voi kurssi olla tosi hyvä juttu! Sen tahdoin tuoda esiin! Ei me mieheni kanssa oltais näin hyvin osattu parisuhdettamme hoitaa ilman näitä työskentelyjä. Me tarvittiin konkreettisia ohjeita ja tarvitaan edelleen. Parisuhde on kuitenkin jatkuvaa työskentelyä. Itse ajattelemme (insinöörimäisesti), että suhde laitetaan säännöllisesti huoltoon, korjataan mieluummin pikkuvikoja useammin, kuin jättiremonttia harvoin.
Ap
P.S. katsokaa tuo Kataja ry:n tahdolla ja taidolla-kurssi. Ja kaukana asuville ei-uskovaisille suosittelisin ev.lut.-leirejä, kun niissä on vähiten uskontoa ja eniten yleispätevää humanismia.
[/quote] näin me olemme erilaisia. Naimisissa yli 20 v ja suhdetta ei ole remontoitu tai hoidettu. Ollaan vain eletty ja hiouduttu yhteen ja paljon onnellusempia ollaan kuin alussa oltiin