Polkupyöräilin rannalle, jossa oli hyvin rintava nainen uimassa laiturilla -tarina
Oli kaunis kesäinen aamupäivä ja lintujen laulu ärsytti siinä määrin, että heräsin jo klo. 05. Päätinkin lähteä uimaan polkupyörällä läheiselle rannalle. Saavuttuani perille vaihdon pukukopissa uimahousut jalkaan, otin pyyhkeen kainaloon ja suuntasin laiturille. Yllätyksekseni laiturin vieressä polskiikin jo joku naishenkilö.
"Ai, täällä on muitakin näin aikaisin," tokaisee hän minulle.
Nostan katseeni tähän viehkeään neitokaiseen. Ei kasvoiltaan ehkä mikään kedon kaunein kukkanen, mutta ihan söpö kuitenkin. Lasken katseeni hieman alemmas ja tunnen outoa kihelmöintiä vatsassani. Neidon bikinien yläosa on varsin peittävä, mutta ei jää epäselväksi, että tämän uhkean feminiinisen olennon rinnat riippuvat melkein navassa asti! Siirrän pyyhkeeni vaivihkaa uimahousujeni päälle.
"Linnut herättivät minut, senkin pikku paskiaiset!" sanon ja heristän nyrkkiäni kohti taivasta.
"Ai jaa, ikävä kuulla. Käyn mielelläni uimassa aikaisin aamulla, kun ketään muita ei ole paikalla, koska suuret rintani ovat niin huomiota herättävät," kertoo neito pieni puna poskillaan.
"No enpäs huomannutkaan, älkää antako minun millään tavalla häiritä teidän aamu-uintianne," vastaan uhkearintaiselle neitoselle.
"Olin jo lopettelemassa uintiani, mutta haluasitteko kenties kuivata minut pyyhkeellänne, kun omani jäi pukukoppiin?" kysyy hän viehkeästi.
Nyt minun kasvoilleni nousee vieno puna. Pulssini kohoaa ja hiki alkaa valua otsaltani. Ennen kuin saan sanaa suustani, tämä tyrmäävän isorintainen riipputissineito istuu syliini.
"Paina vain pääsi uhkeita utareitani vasten," naurahtaa hän kiusoittelevasti ja riisuu bikinien yläosan pois.
Neidon suuret ja suonikkaat isotissit riippuvat navassa asti. Nännipihat ovat teevadin kokoiset ja niiden keskellä nöpöttävät somasti helakanpunaiset nännit. Kuin jättimäinen pullataikina, mitä äitini eilen leipoi, pohdin mielessäni kun painan pääni näitä hikisiä uskomattoman feminiinisiä maitotonkkia vasten!
"Marja-Annikki on muuten nimeni," kertoo tämä uhkea sulotar.
"Keijo-Petteri," vastaan hänelle.
"Kun olet saanut tarpeeksi rinnoistani, niin menisimmekö minun luokseni syömään vohveleita ja pelaamaan Commodore 64:lla?" kysyy tuo neitonen kaunein.
"No olisit tuon vähän aiemmin sanonut," tokaisen ja nostan naamani tissihikeä tihkuvasta megalolloista!
Poistumme paikalta juuri ennen kuin aamun uimakoulu on alkamassa.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Hauska ja ihana tarina. Kivaa että isoille riippareillekin löytyy ihailijoita, kun itsekin omistan sellaiset. :)
Kiitos positiivisesta palautteesta, kaunokainen! Pitänee keksiä lisää.
Hikiset tissit vaikka juuri käynyt uimassa?
Uimassa laiturilla? Vedessä olisi helpompaa.
Klo 05 -> kello viisi. Kaunokirjallisessa tekstissä ei käytetä lyhenteitä ja pienet luvut kirjoitetaan auki.
"Päätinkin lähteä uimaan polkupyörällä läheiselle rannalle" kuulostaa siltä, että aiot uida sillä polkupyörällä. Parempi olisi esim. "Päätinkin lähteä polkupyörällä läheiselle rannalle uimaan."
Älä vaihda aikamuotoa kesken tarinan. Preesens tai imperfekti, ei molempia sekaisin.
Dialogi on tönkköä ja epäluonnollista.
Juuri uimasta nousseen ihmisen tissit tuskin on kovin hikiset.
"pullataikina, mitä äitini eilen leipoi" -> pullataikina, jota äitini eilen leipoi
Tarkista pilkkujen paikat. Pilkut pääosin ok, mutta muutamia virheitä löytyy.
Kieliopillisesti oikeaa palautetta - joka on lahja ja jotain muutakin.
Juhannusreissun jälkeisen kesäisen vapaapäivän vaimo hyödynsi äsken kävelemällä minun vessaani ja siivoamalla sen: vieras on tulossa. (Erilliset vessat ovat yksi syy, että pitkä liittomme ei ole hajonnut). Siellä oli paljon siivottavaa, syynä tietenkin minun sotkuiset tapani. Ne käsiteltiin perusteellisesti. Ei siellä todellisuudessa kovin epäsiistiä ollut: toinen on hieman ylisiisti ja toinen ali. Eli yritys oli siivota vessa ja samalla sen omistajan mieli. Edellinen kyllä onnistui.
Koko aamun olin katsonut vaimon pieniä tissejä ja miettinyt, milloin niihin voisi koskea. Parannussaarna siivosi nämä halut. Saahan nähdä milloin ne palaavat. Muutamassa tunnissa kai, kuten lukuisina kertoina ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Uimassa laiturilla? Vedessä olisi helpompaa.
Klo 05 -> kello viisi. Kaunokirjallisessa tekstissä ei käytetä lyhenteitä ja pienet luvut kirjoitetaan auki.
"Päätinkin lähteä uimaan polkupyörällä läheiselle rannalle" kuulostaa siltä, että aiot uida sillä polkupyörällä. Parempi olisi esim. "Päätinkin lähteä polkupyörällä läheiselle rannalle uimaan."
Älä vaihda aikamuotoa kesken tarinan. Preesens tai imperfekti, ei molempia sekaisin.
Dialogi on tönkköä ja epäluonnollista.
Juuri uimasta nousseen ihmisen tissit tuskin on kovin hikiset.
"pullataikina, mitä äitini eilen leipoi" -> pullataikina, jota äitini eilen leipoi
Tarkista pilkkujen paikat. Pilkut pääosin ok, mutta muutamia virheitä löytyy.
Kiitos rakentavasta kritiikistä. Tykkäsin kyllä vähän enemmän siitä palautteesta, missä kirjoittaja mainitsi, että hänellä isot riippurinnat. Mutta hyödyllistä tämäkin!
Kyllähän Commodore 64 aina kelpaisi pelikoneeksi, ja vohvelit evääksi.
Tarinamme jatkuu
Lähdemme rannalta, kun ensimmäiset uimakoululaiset saapuvat paikalle. Marja-Annikkikin on polkupyörällä liikkeellä.
”Asun parin kilometrin päässä, muutin tänne alkukesästä,” hän kertoo minulle.
”No mutta sehän on mielenkiintoista,” vastaan hänelle.
Sen lisäksi, että Marja-Annikki on hyvin rintava neito, riittää hänellä leveyttä lanteissakin, tuumaan katsellessani tämän valioyksilön muhkeaa takamusta tiukoissa kivipestyissä farkuissa. Mielelläni olisin tuon Helkama-merkkisen naistenpyörän satula, valtaavat riettaat ajatukset mieleni!
”Siskoni on muuten kesätöissä läheisellä jäätelökioskilla, joten voisimmeko pysähtyä siinä matkan varrella?” kysyn Marja-Annikilta.
”Voi, sehän sopii. Minusta olisi mukavaa tavata siskosi,” naurahtaa hän viehkeästi.
Siskoni on myös hyvin rintava neitokainen, mutta ainakaan vielä ne eivät riipu ihan navassa asti toisin kuin uhkealla Marja-Annikilla. Olen usein pyykkikorista napannut hänen pesuun menevät rintaliivinsä ja pikkuhousunsa ja sovittanut ne ylleni keikaroiden peilin edessä hokien:
”Kuka on kedon kaunein kukkanen, kuka on kedon kaunein kukkanen? Sinä olet, Keijo-Petteri!”
Mutta viime viikolla jäin kiinni itse teosta ja siskoni kutsui minua perverssiksi napanöyhdäksi, niin täytyi lopettaa. No niin, nyt saavummekin jäätelökioskille.
”Hei Liisa-Birgitta, rakas isosiskoseni, tulin ostamaan jäätelöä ja rannalta löysin sinulle myös toisen asiakkaan!” huudahdan iloisesti siskolleni.
”Hauska tavata, olen Marja-Annikki ja aloitan työt opettajana lukiossa ensi syksynä 2b -luokan luokanvalvojana,” kertoo hän siskolleni.
”No mutta sehän on mukavaa, olet siis veljeni luokan uusi opettaja,” vastaa hän innokkaasti.
Samassa naamani valahtaa punaiseksi. Tämä todella suuret maitorauhaset omaava neito onkin uusi luokanvalvojani lukiossa. Ja vain vähän aikaa sitten pääni oli painautuneena hänen uhkeaan ja hikiseen poveensa, voi miten noloa! Edellinen luokanvalvojahan katosi mystisesti hylättyyn kaivokseen, kun hän lähti karanneen koiransa perään. Koira tuli takaisin, mutta sen isäntää ei ole löytynyt.
”Keijo-Petteri, saitko auringonpistoksen, kun valahdit punaiseksi kuin tomaatti?” kysyy Marja-Annikki minulta.
”Ei kun kuulin ensimmäistä kertaa, että olet uusi luokanvalvojani lukiossa,” vastaan vaivautuneena.
Nyt on Marja-Annikin naaman vuoro valahtaa punaiseksi, hieman saman sävyiseksi kuin hänen turpeat nänninsä, joita siis ympäröivät ne teevadin kokoiset nännipihat.
”No nyt teidän molempien naamat ovat ihan punaiset. Haluatteko vettä juotavaksi jäätelöiden lisäksi?” kysyy siskoni huolestuneena.
”Kyllä kiitos, jos kaksi vesimukia vaniljapehmisten lisäksi,” tokaisee Marja-Annikki nolona.
Hän ottaa vaniljapehmikset ja minä vesimukit kantoon. Ennen kuin suuntaan läheiselle penkille istumaan Marja-Annikin kanssa, jään juttelemaan vielä hetkeksi siskolleni.
Se niistä panoista ja kiihkeistä jatkoista sitten!
Lisää jatkoa tarinalle
Keskustelen jäätelökioskilla vielä hetken rintavan isosiskoni kanssa.
”Rakas Liisa-Birgitta, voisit pitää tissivakoa vähän enemmän esillä, kun sinulla kerran on mitä esitellä. Varmasti tekisit kesän myyntiennätyksen noilla feminiinisillä avuillasi, ihana isotissisiskoni,” naurahdan leikkisästi.
”Tosi hauskaa taas, senkin häpykarva. Menepäs nyt siitä, uusi luokanvalvojasi odottaa jo tuolla,” vastaa hän minulle.
”Huomasitkos muuten, että tuolla Marja-Annikilla on vielä isommat rinnat kuin sinulla tai äidilläkään on,” tokaisen siskolleni.
”Taisi rannalla olla hyvät näkymät vai?” naurahtaa siskoni.
”No siis, en sillä tavalla katsellut enkä varsinkaan painanut päätäni niihin massiivisiin hyvin riippuviin ja tissihikeä tihkuviin megameijereihin!” huokaisen haikeasti.
”No nyt olet taas uppoutunut outoihin unelmiisi, kun puhut niin sekavia,” sanoo siskoni päätään pudistaen.
”Mutta tulisikohan tuo Marja-Annikki meille saunomaan, jos kauniisti kysyisi. Voisit saunoa yhdessä hänen kanssaan ja ehkäpä painautua toisianne vasten hyväillen naisellisia avujanne eli siis hyvin suuria rintojanne ja voimaantuisitte siinä samalla. Ja sitten kertoisit tietenkin kaiken minulle kauniista tyttörakkaushetkestänne!” selitän siskolleni innoissani.
”Häivy jo siitä telttaa pystyttämästä!” tokaisee hän närkästyneenä .
Laitan repun, jossa on uimakamppeeni shortsieni eteen roikottaen sitä ja vesimukit kädessäni suuntaan penkille Marja-Annikin viereen istumaan. Yllättäen kuitenkin kompastun vahingossa viime metreillä ja vedet lentävät komeassa kaaressa Marja-Annikin vaaleansinisen t-paidan päälle juuri sopivasti rinnuksille. Tai ehkä hän on eri mieltä asiasta!
”Iiik, nyt paitani on ihan märkä. Ja ajattelin jo, ettei mitään nolompaa voi enää sattua!” kirkaisee hän märässä t-paidassaan.
”Anteeksi kauheasti, mutta onneksi jäätelöt säilyivät koskemattomina,” vastaan hänelle.
”En kyllä halua märässä t-paidassa olla muiden töllisteltävänä! Otatko Keijo-Petteri nämä jäätelöt kädestäni, niin menen tuohon viereiseen pusikkoon kuivattelemaan paitaani,” huokaa hän minulle vaivautuneena.
Otan vaniljapehmikset hänen käsistään ja luon vielä katseeni Marja-Annikin uhkeaan ja vetiseen rintamukseen, jossa rintaliivien rajat näkyvät kiihottavasti märän t-paidan alta. Puna poskillaan hän kääntyy ja syöksyy leveä lantio keinuen läheiseen pusikkoon.
Minäkin kävin uimassa ja siellä oli rannalla nainen, jolla oli uhkeat ainaski D-kupit jollei E-kupitkin ja mentiin siitä pusikoon ja otin oman 22cm ja tosi kokakolapullon paksusen siittimeni ja se nainen Riitta oli että jippii ja hui kauhea ja että onnen päivä hällä.
Paneskeltiin monta tuntia ja turha edes väittää että multa olis tullu kymmenessä sekunnissa, se on valepuhetta! Se nainen sai montq orkkua ja kaiken lisäks squirttasi komeasti.
Oli se hieno kesäpäivä! Kaunis ol!
Ja vielä jatkuu
”Keijo-Petteri, voitko katsoa, ettei ketään tule liian lähelle, kun riisun paitani ja sitä hetken kuivattelen täällä pensaikossa piilossa?” voihkaisee hän minulle.
”No tottakai voin, mutta kutsu vain rohkeasti minua, jos tarvitset apua,” vastaan ritarillisesti.
”Nyt saat kyllä pysyä siellä vahdissa vain, kun minua nolottaa muutenkin ihan tarpeeksi,” komentaa hän pensaikosta hyvin maastoutuneena.
Pienen hetken kuluttua mieshenkilö lähestyy koiransa kanssa, se onkin naapurissa asuva Jorma-setä.
”Terve Keijo-Petteri, onkos sinulla joku seuralainen, kun pitelet kahta jäätelöä kädessäsi?" kysyy hän minulta.
”No siis ei kai, kun vain teki mieleni jäätelöä niin kovasti,” vastaan takellellen.
Jorman koira suuntaa pitkän hihnan päässä kohti pusikkoa, jossa Marja-Annikki on hyvin piiloutuneena. Olen kuulevinani feminiinistä ähinää ja sen jälkeen pienen voihkaisun sieltä suunnasta. Alf-niminen kultainen noutaja palaa pusikosta jotain vaaleaa ja hyvin suurta suussaan.
”Mitäs sinulla on nyt suussani? Nämähän näyttävät rintaliiveiltä, en tiennytkään että näin suuria on olemassa! Vaimolleni nämä ovat kyllä aivan liian isot, mutta sinä Alf tunnut pitävän niistä, niin vienpä ne mukanani kotiin,” tokaisee Jorma-naapuri.
Mietin hetken, pitäisikö pyytää niitä takaisin häneltä, mutta kun katson, miten Alf niitä pureskelee suussaan, niin päätän pitää suuni kiinni.
”Hyvää kesän jatkoa sinulle, Keijo-Petteri,” sanoo Jorma vielä ja jatkaa matkaa.
”Kuin myös,” huikkaisen perään.
”Keijo-Petteri, joko se karvainen peto meni pois?” voihkaisee Marja-Annikki pusikosta.
”Joo, kyllä meni, nyt tässä ei ole ketään näköpiirissä,” vastaan.
”Se nappasi rintaliivini, kun olin riisunut ne kuivatellakseni niitä. Minulle tuli kova pissahätä ja kun olin kyykkimässä pusikossa, tuli koira haistelemaan minua ja huitaisin kädelläni, niin se vei ne sitten. Nyt olen todella nolostunut rintava neito ilman rintsikoita täällä pusikossa vain märässä t-paidassa!” huokaisee hän vaivautuneesti.
”Jos tuon sinulle bikinien yläosasi, joka varmaankin on tässä penkillä olevassa repussasi,” vastaan reippaasti.
”Olisitko niin kiltti, Keijo-Petteri,” sanoo hän nöyrästi.
Ja sitten alan penkomaan kauniin ja hyvin suurikokoiset riippurinnat omaavan Marja-Annikin reppua!
Kohta loppuu
No niin, tässähän ne ovatkin. Ajatus näistä massiivisista rintojen peittäjistä kädessäni saa suuni sairaaseen virneeseen. Tungen ne kuin transsissa housujeni sisään ja pyyhin niihin pallihikeäni ja ehkä vähän muutakin. Kesken kovimman bikinitopin hieronnan housuissani kuulen Marja-Annikin vienon äänen pusikosta.
”Joko löysit ne, tuo vain ne tänne, minulla on kyllä kostea t-paita ylläni,” voihkaisee hän minulle.
”Pikku hetki vielä, no niin, nyt olen valmis!” voihkaisen hänelle takaisin.
Marja-Annikin kasvoja punoittaa, kun ojennan hänelle bikinitopin. Hänen uhkeiden riippurintojensa muodot tulevat todella houkuttelevasti esille kostean t-paidan läpi. Ja nännitkin ovat selvästi koholla paidan alla.
”Kääntyisitkö ympäri, kun puen nämä ylleni,” kehottaa hän minua.
”No jos on ihan pakko,” totean ja käännyn.
”Ai nämä olivat vielä vähän kosteat ja tahmeatkin. No tuntuu kuitenkin mukavalta saada jotain pitämään nämä uhkeat ulokkeet aisoissa,” naurahtaa hän ja antaa luvan kääntyä.
”Vieläkö se tarjous vohveleista ja Commodore 64:lla pelailusta on voimassa?” kysyn Marja-Annikilta.
”Mennään vain luokseni selvittämään tämä hieman nolo tapahtumaketju,” sanoo hän kauniisti.
”Tässä olisi muuten vielä tämä sinun vaniljapehmiksesi,” tokaisen ja ojennan sen hänelle.
”Kiitos, olet todellinen herrasmies,” vastaa hän minulle hymyillen.
Marja-Annikin huulet ovat söpösti vaniljapehmiksen peitossa, kun hän nielaisee viimeisen palan tästä herkusta.
"Ai, olisitko sinäkin vielä halunnut jäätelöä? Huulissani olisi vielä vähän jäljellä," huokaisee hän viehkeästi.
Ennen kuin ehdin vastata kysymykseen, painautuu hän minua vasten ja huulemme kohtaavat toisensa.
"Maistut todella makealle, Marja-Annikki!"
"Niin sinäkin, Keijo-Petteri!"
Herkkuhetken jälkeen suuntaamme polkupyörillämme kohti auringonlaskua.
Mikset käskyttänyt naista nelinkontin maahan perse pystyyn ja käyttänyt sitä pyörätelineenä?
Nämä aiheuttaa minulle lähinnä huvittuneisuutta ja myötähäpeää...
Kyllä näillä jutuilla on ihan hyvä camp-viihdearvo 👍
Nää on loistavia. Lisää! Haluan kuulla kun keijopetteri pumppaa arvosanoja ylöspäin!
Hyvän eroottisen tarinan kirjoittaminen ei tahdo onnistua kuuluisiltakaan kirjailijoilta joten tämä ei ole se helpoin genre jota kannattaa kokeilla ensimmäiseksi 30 vuotta viimeisen kirjallisen tuotoksen ("Mitä tein kesälomalla"-kouluaine) jälkeen.
Hyvä yritys kuitenkin. Henkilöhahmoja ei voi väittää kaksiulotteiseksi noin tarkan ulokkeiden kuvailun jälkeen.
Hauska ja ihana tarina. Kivaa että isoille riippareillekin löytyy ihailijoita, kun itsekin omistan sellaiset. :)