Eikö sun jo tarvitsisi mennä töihin? Näin mulle tuumattiin.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 14:36"]

sen jälkeen kun ap kertoi lasten olevan jo aikuisia mulle ainakin heräsi mieleen kysymys, mikä aloituksen pointti oikein oli? herättää kateutta? leuhkia? vai mistä lie kysymys? asia olisi täysin ymmärrettävä jos haluaisi olla lasten kanssa kotona, koska naisena arvostan kotiäidin työtä suuresti. nyt en ap ihmettele ystäviesi sanoja ollenkaan, tunnut olevan jopa ylpeä siitä että elät täysin miehesi kustannuksella. noh, kuten sanoit teidän päätöksenne eikä kuulu muille. itselleni kyseinen valinta ei todellakaan sopisi.

[/quote]

En elä miehen siivellä. Olen jo aikaisemmin maininnut, että minulla on omia tuloja.

Pointti oli siinä, että kritisoidaan muiden valintoja. Se, kun ei ole muilta pois.

t. ap

[/quote]

mitä muita tuloja, avaa nyt vähän?

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 14:13"]

Kappas. Tämä mun avaus.

Ei mulla tylsää ole. Nautin elämästäni. Riipaisi vaan mun päivästä tai arjesta tuolla oli. Kiireetöntä elämää ilman aikatauluja.

Ja ei en usko, että pitävät mua tylsänä. Ehkä enemmän vaan ne meidän perheen valinnat ja juurikin tämä. Osaa ne muistakin asioista narista. Olisi kylläkin reilua sanoa suoraan ja valehtelematta mikä kismittää. Olkoonkin jos olisi harmitusta ettei jollain toisella ole mahdollisuutta tähän samaan.

Torstaina lähdetään mieheni kanssa pitkän viikonlopun viettoon. Kaupunkilomalle.

t.ap

[/quote]

Ensin luettelit mitä teet, ja nyt ne ei olleetkaan sun tyypillisen päivän sisältö vaan siellä ilmeisesti onkin kaikkea jänskää ja kehittävää, jotka unohdit ensin mainita? Laitapa muutama juttu esimerkiksi, muuten on vaikea uskoa.

Minä saattaisin ihmetellä tuota omasta näkökulmastani, itselläni on niin ihana työ, etten huvikseen olisi siitä pois mistään hinnasta. Lapset on ainoat syyt, miksi olen kotona suostunut olemaan. Haluan rakentaa nimeä ja uraa. Kotona oleminen hukkaisi minun lahjani ihan täysin ja se olisi kamalan turhauttavaa, masentuisin elämän tyhjyyteen.

Että siksi ymmärrän kyselijöitä. Ei se työ välttämättä ole vain rahaa tuova, vaan joillekkin se on kutsumus ja elämän sisältö.

Mutta jos työ ei niin kiva ole, niin ymmärrän hyvin, että kotonakin viihtyy. 

Olen kateellinen. Ja vähän myös vihainen. Hitto, jos mulla olisi mahdollista viis veisata rahasta ja elannosta, niin keksisin vaikka mitä tekemistä itselleni kahvittelu  ja siivoamisen sijaan! Voi kun olisi aikaa ja rahaa vaikka vapaaehtoistöihin. Voisi autella lapsia, eläimiä ja vanhuksia. Tehdä jotakin oikeasti hyödyllistä, eikä tätä iänikuista paskaduunia ilman sen suurempaa merkitystä.

Hankkisin uusia harrastuksia. Perehtyisin tähtitieteeseen, hommaisin kaukoputken ja kuvailisin galakseja. Menisin avoimeen yliopistoon opiskelemaan kaikkea turhaa mutta ahh niin mielenkiintoista. Samoilisin päivät pitkät koiran kanssa metsissä. Keräisin marjoja ja sieniä. Ostaisin kasvikuivurin ja täyttäisin kellarit omilla hilloilla, yrteillä, kasviksilla... 

Ahh olen niin kateellinen. 

Toi sun arki muistuttaa omaani, tosin mulla on pari vuotias lapsi kotona hoidossa ja asutaan (väliaikaisesti) ulkomailla. Kotitöitä, ulkoilua, telkkaria... Iltasin sitten perheen kanssa liikutaan kaupungilla ja käyn juoksemassa. Suunnilleen kerran kuukaudessa viikonloppumatka johonkin toiseen kaupunkiin. Opiskelen kyllä päiväunien aikana, se antaa lisämerkitystä elämään. Mutta kyllä tällänen löysä aikatauluton elämä kiristää mun hermoja, onneks asutaan sentään isossa kaupungissa missä riittää vielä monen kuukauden jälkeen uutta nähtävää. Suomessa onneks odottaa sit enemmän harrastuksia, kavereita, vapaaehtoistyötä yms.

Ainakin omissa sukulaisissa ja naapureissa olen huomannut miten eläkkeelle siirtyminen ja se, ettei ole kiire mihinkään, vaikuttaa ihmisiin. Sitä jotenkin kaikki toiminta hidastuu ja pienistäkin vastoinkäymisistä tulee valtavia ongelmia. Aikaa on vaikka millä mitalla, mutta mihinkään ei ehditä lähteä kun kauppareissu jo täyttää kalenterin koko päivältä. Alkaa jo huolestuttaa, ettei muistisairaus iskisi kun elämä on niin virikkeetöntä. Voisiko sun kaverit olla huolissaan tällasesta?

Voi tietysti olla vaan kateellisiakin. Jos on huoli toisen taloudellisesta turvasta, niin siitä voi mun mielestä läheiseltä ystävältä kysyä ihan suoraan, ei tartte vihjailla.

No täytyy kyllä sanoa, että ennen olisin kadehtinut sinua, en enää kun olen seurannut anopin vastaavaa elämää vuosikymmenen (ollaan tunnettu toki paljon kauemmin). Hän jäi työttömäksi 10v sitten eikä enää työllistynyt. Elämä pyörii tosiaan kotiympyröissä, käy joissakin harrastuksissa kansalaisopistossa, kahvittelee kavereiden kanssa, siivoilee. Kuulostaa ihan kivalta, mutta miten tylsä hänestä on tullut...kun elämässä ei tapahdu enää oikein mitään, on jututkin sen mukaisia! Hän ei enää edes hoksaa kysyä, mitä meille kuuluu, vaan kun tavataan, aika menee siinä kun kuunnellaan mitä kaikkea hän on tehnyt -saa kaikki nakkisopan keitot, imuroinnit ja kahvittelut kuulostamaan tosi kiireiseltä elämältä - meillä ne tulevat siinä sivussa, kun ollaan koko päivän töissä, hoidetaan lasten harrastuskuskaukset ym. Kerran kun nähtiin, hänellä oli kauhea hössötys siitä että kohta (3 tunnin päästä) tulevat vieraat ja tässä pitää vielä ehtiä perunat keittää ja kauheaa kun on niin kiireistä kun pitää niin isolle porukalle laittaa lounas. Vieraat tulivat tosiaan 3 tunnin pääst, pöytä oli katettu jo ja yksi vieraista toi jonkun lihapadan, toinen salaatin ja anopille jäi perunoiden keitto. Ruokapöytään oli tulossa kaikkiaan 5 ihmistä, sen verran kuin meillä syö joka päivä!

Rasittavinta on kuunnella kaiken maailman puolituttujen kuulumisia, kertoo jokaisen tapaamansa kumminkaiman kuulumiset jopa lääkärireissuista lähtien - kuuluuko meille kenellä on ummetusta, kenellä yskää, ei kuulu!!! Jos yrittää kertoa omia kuulumisiaan, ne sivuutetaan nopeasti, varsinkin jos mainitsen esim. itsekin pesseeni ikkunat, niin anopilla niitä oli kyllä enemmän pestävänä jne. En tiedä, mitä tuo käytös on, mutta äärettömän rasittavaa!

En todellakaan halua muuttua tuollaiseksi vanhemmiten, kyse kun ei vielä ole iäkkäästä ihmisestä, joka alkaisi jo höpertyä vanhuuttaan. Hän höpertyy ihan siksi, kun elämässä ei oikeasti tapahdu kahvittelua ja imurointia kummallisempaa. Siksi ehkä sinunkin lähipiirisi vihjailee, että olisiko aika keksiä jotakin järjellistä tekemistä...?