Puolison syntymäpäivät
Miehen 50 v. syntymäpäivä lähestyy ja ristiriitaisin tuntein mietin asiaa.
Hän muisti omaa 50 v. syntymäpäivääni kaupan kakulla. Ei kukkia, ei mitään lahjaa. Eli muistaako häntä samoin vai siten kun olisin halunnut itseäni muistettavan?
En ymmärrä miten joku voi olla näin ajattelematon 30 yhteisen vuoden jälkeen.
Kommentit (15)
Eikö yleensä ole tapana päivänsankarilta kysyä, miten haluat juhlia? Ei se ole toisten velvollisuus mitään juhlia järjestää. Juhlakalu järjestää itse, jos haluaa. Moni ei halua juhlia lainkaan.
🇺🇦🇮🇱
Se varmaan riippuu siitä mitä hän sanoi kun keskustelitte hänen aiheuttamastaan pettymyksestä sinulle.
kai päivänsankari sentään kakun hommaa?
Vai onko teillä nyyttikestit?
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti juhlin omia 50v synttäreitä pian täysin yksin. Mutta eipä se juuri sinun kohtalostasi eroa. Kukaan ei ainakaan tuota noin massiivista pettymystä.
Sehän se. Ihmisillä tuntuu olevan liian suuret odotukset parisuhteesta. Jos haluaa jotain kannattaa sanoa se ääneen. Jos ap kysyy mieheltä miten tämä haluaa että häntä muistetaan niin vastaa todennäköisesti että kakku riittää, koska ei odota eikä halua mitään erityistä. Ap puolestaan olisi voinut itse tuoda toiveensa esiin ennen omia synttäreitään, eikä pumpata odotuksia kattoon. Siinä kohtaa kun puoliso on ollut sama 30 vuotta niin luulisi jo tietävän mitä voi häneltä realistisesti odottaa.
Vierailija kirjoitti:
No en lähtisi kostamaan.
En tietenkään aio kostaa. Jo lastenkin kannalta olisi outoa olla muistamatta syntymäpäiviä eli mutta luulen, että kakku ja onnittelu riittää. -ap
Kaffebulla kirjoitti:
Eikö yleensä ole tapana päivänsankarilta kysyä, miten haluat juhlia? Ei se ole toisten velvollisuus mitään juhlia järjestää. Juhlakalu järjestää itse, jos haluaa. Moni ei halua juhlia lainkaan.
En puhu tässä juhlista vaan muistamisesta. Kun lapsuudenpeerhe, ystävät ja omat lapset muistavat syntymäpäivänä vaikka et juhli niitä niin vähintä mitä voi odottaa on se, että puoliso muistaa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Se varmaan riippuu siitä mitä hän sanoi kun keskustelitte hänen aiheuttamastaan pettymyksestä sinulle.
Asiasta ei keskusteltu. Olin niin tyrmistynyt ja loukkaantunut. -ap
Vierailija kirjoitti:
kai päivänsankari sentään kakun hommaa?
Vai onko teillä nyyttikestit?
Meillä perinteisesti kakku hankitaan tai tehdään päivänsankarille. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se varmaan riippuu siitä mitä hän sanoi kun keskustelitte hänen aiheuttamastaan pettymyksestä sinulle.
Asiasta ei keskusteltu. Olin niin tyrmistynyt ja loukkaantunut. -ap
Eli miehelle jäi käsitys että kaikki oli ok
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se varmaan riippuu siitä mitä hän sanoi kun keskustelitte hänen aiheuttamastaan pettymyksestä sinulle.
Asiasta ei keskusteltu. Olin niin tyrmistynyt ja loukkaantunut. -ap
Sinulla on hälläväliä mies. Se on sellainen jota ei oikeastaan kiinnosta muu kuin että arki sujuu. Näille tulee yleensä ero puskista eivätkä yhtään ymmärrä miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti juhlin omia 50v synttäreitä pian täysin yksin. Mutta eipä se juuri sinun kohtalostasi eroa. Kukaan ei ainakaan tuota noin massiivista pettymystä.
Sehän se. Ihmisillä tuntuu olevan liian suuret odotukset parisuhteesta. Jos haluaa jotain kannattaa sanoa se ääneen. Jos ap kysyy mieheltä miten tämä haluaa että häntä muistetaan niin vastaa todennäköisesti että kakku riittää, koska ei odota eikä halua mitään erityistä. Ap puolestaan olisi voinut itse tuoda toiveensa esiin ennen omia synttäreitään, eikä pumpata odotuksia kattoon. Siinä kohtaa kun puoliso on ollut sama 30 vuotta niin luulisi jo tietävän mitä voi häneltä realistisesti odottaa.
Joka kerta kun perheessä on syntymäpäiviä muistutan, että syntymäpäiviä on tärkeää juhlia ja juhlittavaa muistaa kauan, kukin ja kortein. Lapset asuvat vielä kotona. Samoin isänpäivänä ja äitienpäivänä. Tämän yhden kerran kun en asiasta muistuttanut käy näin.
Minä tajusin jo alkumetreillä, että puolisolla on hiukan hatara muisti tällaisissa.
En itsekään halua isommin juhlia, mutta perheen kesken kutsun kaikki, eli lapset ja lastenlapset.
Pöytä koreaksi vain. On aina mukavaa. Tulee kortteja ja ehkä jotain pientä - sanon aina, ettei lahjoja, kiitos. On jo tavaraa liikaakin.
Suklaarasia tai vastaava kelpaa aina. :D
P.S. 5-kymppiset meni samaa rataa, paitsi että oli koko päivän vieraskin, kaveri, jonka kanssa pusattiin yhteistä projektia. Oli pakko kertoa merkkipäivästä.
Todennäköisesti juhlin omia 50v synttäreitä pian täysin yksin. Mutta eipä se juuri sinun kohtalostasi eroa. Kukaan ei ainakaan tuota noin massiivista pettymystä.