Millainen olo SSRI-lääkkeistä tulee?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 17:31"]

Mulla on ollut paniikkihäiriö jo 9 vuotta ja lähivuosina oireet ovat vain pahentuneet. Nykyään mulla on suuria vaikeuksia liikkua ulkona paniikkikohtausten pelossa. Rajoittaa hirveästi elämää. Ja nyt kun tuli vielä tämä jatkuva epätodellinen olokin + epämääräinen ahdistuneisuus, joka tuntuu kotona ollessakin koko ajan.

Silti epäröin lääkkeen aloittamista. Vaikka lääkärin mukaan tähän oloon ei enää psykoterapiat tai muutkaan keskustelut auta.

ap

[/quote]

Kokeile Jeesusta! Epämääräinen ahdistuneisuus häviää :)

[/quote]

Uskoontulo ei ole mikään automaatti, mikä parantaa sairaudet. Samalla tavalla voitaisiin sanoa, että kokeile Jeesusta, niin syöpä häviää. Psyykkisistä oireista kärsivälle laitetaan aikamoinen taakka kannettavaksi, jos uskovat odottavat ja olettavat, että kaikkien pitäisi parantua psyykkisistä vaivoista, jos tulee uskoon... tai pidetään huonona uskovana, jos yhä kärsii masennuksesta tms. Niin ei saisi opettaa. Jeesus voi kyllä parantaa minkä tahansa sairauden, mutta se asia ei ole meidän vallassamme.

T. uskova kristitty

Mäkin pystyin vielä jotenkin sinnittelemään paniikkikohtausten kanssa, mutta sitten kun alkoi tämä outo, jatkuva epätodellisuuden tunne, niin olo on sietämätön.

ap

Hyvä AP,

Mieti millainen elämänlaatu sinulla on nyt, jos sinun on vaikea edes päästä pois kotoa? Ja niin kuin sanoit, oireet pahenevat. Kohta ehkä erakoitut täysin. SSRI:t toimivat useimmiten paniikkihäiriöön, joka on eri asia kuin masennus. Maailmassa miljoonat ihmiset syövät noita lääkkeitä ja ne ovat turvallisia. Paniikkihäiriöön vaaditaan yleensä suurempi annos kuin masennukseen. Eli kokeile huoletta lääkettä ja jaksa kuukausi, sitten aloitusoireet menevät ohi. Elämänlaatusi voi parantua huomattavasti. Monelta voi mennä elämä kokonaan ohi kun ovat niin lääkepelkoisia. Yhtälailla se paniikkihäiriö on sairaus aivoissa kuin vaikka diabetes haimassa.

Itseltäni latisti tunne-elämän täysin. Olen suhteellisen temperamenttinen, joskin masentuneena ennemmin sillä negatiivisella tavalla. Lääkkeet veivät kaikki tunne-elämän huiput, seksuaalisen halukkuuden, ja orgasmikyvyn. Kun jätin ne pois, oli kuin värit olisivat palanneet maailmaan. Toki nyt myös v*tuttaa asiat enemmän, mutta niin myös ilahduttaa ja olen rakastunut. :) Siihen en lääkkeissä olisi pystynyt. 

En aio enää ikinä ottaa niitä, kävi miten kävi. Erotiikka on elämän suola! 

On sitten kyse mistä lääkkeestä tahansa, punnitaan aina hyödyt ja haitat. Monesta lääkkeestä tulee sivuvaikutuksia. Usein ne ovat niin lieviä, että hyödyt voittavat haitat moninkertaisesti. On mahdollista, että SSRI-lääkkeistä tulee lieviä sivuvaikutuksia etenkin alussa, mutta toisaalta voit saada toimintakykysi takaisin. Paniikkihäiriö on invalidisoiva sairaus ja jos sinulle sopiva lääke löytyy, saatat huomata miten mukavaa elämä voikaan olla, kun ei ole paniikkia jatkuvana riesana.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:18"]

Mäkin pystyin vielä jotenkin sinnittelemään paniikkikohtausten kanssa, mutta sitten kun alkoi tämä outo, jatkuva epätodellisuuden tunne, niin olo on sietämätön.

ap

[/quote]

Se epätodellinen olo on paniikkihäiriötä aivan samalla tavalla kuin ne kohtauksetkin. Lääke auttaa myös siihen epätodelliseen oloon, jos sopiva lääke sinulle löytyy (ja usein löytyy).

Luulen että joudun lopulta turvautumaan lääkkeisiin, vaikka pelkäänkin niitä yhtä paljon kuin tätä oloa... Tätä epätodellista oloa on jatkunut siis ainakin 3 kk putkeen, ja taitaa olla turha toivo että lähtisi itsestään.

Ja eipä mua nytkään ilahduta yhtään mikään, kun ei voi keskittyä mihinkään kurjan olon takia.

ap

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:48"]

Luulen että joudun lopulta turvautumaan lääkkeisiin, vaikka pelkäänkin niitä yhtä paljon kuin tätä oloa... Tätä epätodellista oloa on jatkunut siis ainakin 3 kk putkeen, ja taitaa olla turha toivo että lähtisi itsestään.

Ja eipä mua nytkään ilahduta yhtään mikään, kun ei voi keskittyä mihinkään kurjan olon takia.

ap

[/quote]

Oletko ap puhunut näsitä peloista lääkärillesi? Kannattaisi. 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:48"]

Luulen että joudun lopulta turvautumaan lääkkeisiin, vaikka pelkäänkin niitä yhtä paljon kuin tätä oloa... Tätä epätodellista oloa on jatkunut siis ainakin 3 kk putkeen, ja taitaa olla turha toivo että lähtisi itsestään.

Ja eipä mua nytkään ilahduta yhtään mikään, kun ei voi keskittyä mihinkään kurjan olon takia.

ap

[/quote]

Miksi odotat niin kauan, että olosi on aivan sietämätön. Kokeile niitä lääkkeitä, ettei olo pääse sietämättömän pahaksi. Toipuminen on vaikeampaa, jos päästät itsesi romahtamaan ihan pohjalle.

Lievä kuvotus, orgasmia on vaikea saada.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:48"]

Luulen että joudun lopulta turvautumaan lääkkeisiin, vaikka pelkäänkin niitä yhtä paljon kuin tätä oloa... Tätä epätodellista oloa on jatkunut siis ainakin 3 kk putkeen, ja taitaa olla turha toivo että lähtisi itsestään.

Ja eipä mua nytkään ilahduta yhtään mikään, kun ei voi keskittyä mihinkään kurjan olon takia.

ap

[/quote]

No ei se tuosta itsestään lähde. Liittyy tosiaan paniikkiin (derealisaatio ja depersonalisaatio). Kokeile pari kuukautta cipralex ja jossei auta niin sitten mietit uudestaan..

Minulla määrättiin SSRI lääkkeitä alkoholin vieroitukseen, mutta huvittavinta oli että se lisäsi juomista! 5vkn ryyppyputken jälkeen alkaa olla aika hapokas olo, johtunee lääkkeiden aiheuttaman tunteiden latistumisesta jota lähti sitten etsimään lisää alkoholista.

Aloitin Sertralin-lääkityksen 50mg reilu kolme viikkoa sitten. Kuolemanpelko valloitti mielen erinäisten tapahtumien jälkeen. Odottelen edelleen vaikutusta, tosin olo on ehkä hiukan parempi. Diagnoosi posttraumaattisen stressireaktio ja paniikki. Kokemuksia kaipaan muilta käyttäjiltä.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 16:53"]Mulle siis määrätty SSRI-lääkettä paniikkihäiriöön / ahdistuneisuuteen / epätodelliseen oloon. Epäröin vain lääkkeen ottamista kun pelottaa miten se vaikuttaa. En halua että musta tulee mikään tunteeton zombi tai keinotekoisella tavalla iloinen. Pelkään että lääke muuttaa jotenkin persoonaani.
[/quote]

Normaali.

Vanha ketju mutta aina joku tarvitsee tietoa: kun aloitin ssri:n ihan ekaa kertaa niin minulle tuli yhtökkiä seklaisia yökkäilyjä joka ei johtunut liiasta ahmimisesta tai muusta vaan lääkkeestä. Olin myös tooooodella väsynyt, ehdin jo unohtaa kuinka väsynyt olinkaan. Hyvä kun jaksoin kävellä 3 minsaa kauppaan. Kun lopetin lääkkeen tuli vieroitusoireina niitä kuuluisia "sähköiskuja" jotka onneksi menivät ohi. Aloitan lääkityksen varmaan jossain vaiheessa uudestaan, vähän jännittää ne oireet jo nyt.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 09:10"]Vanha ketju mutta aina joku tarvitsee tietoa: kun aloitin ssri:n ihan ekaa kertaa niin minulle tuli yhtökkiä seklaisia yökkäilyjä joka ei johtunut liiasta ahmimisesta tai muusta vaan lääkkeestä. Olin myös tooooodella väsynyt, ehdin jo unohtaa kuinka väsynyt olinkaan. Hyvä kun jaksoin kävellä 3 minsaa kauppaan. Kun lopetin lääkkeen tuli vieroitusoireina niitä kuuluisia "sähköiskuja" jotka onneksi menivät ohi. Aloitan lääkityksen varmaan jossain vaiheessa uudestaan, vähän jännittää ne oireet jo nyt.
[/quote]

Niin ja kun siitä orkun ja seksihalujen ja tunnon ja ties minkä katoamisesta kauhistellaan pitkin nettiä niin ei minulla ainakaan tullut mitään sellaista. En väitä ettei kenellekään tule, mutta tuskin se on sellainen joka toiselle tuleva juttu. Mutta pahoinvointiin ja armottomaan väsymykseen on syytä varautua.

Sanoin lääkärille että pelkään lääkkeen ottamista ja sitä että muuttaa persoonaani jotenkin ym. Vakuutti ettei pitäisi olla mitään hätää eikä muuta persoonaa. Lääkäri oli jopa valmis itse ottamaan kyseisen lääkekuurin vaikkei sitä tarvitsekaan, jotta uskoisin ettei mitään hätää ole. Lääkärin mukaan mulla on serotoniinivajetta, minkä lääke tasaa normaaliksi parissa vuodessa.

Jos en olisi aiemmin lukenut kaikkia "kauhujuttuja" SSRI-lääkkeistä, olisin varmaan ottanut lääkettä mukisematta.

ap

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 21:21"]

Sanoin lääkärille että pelkään lääkkeen ottamista ja sitä että muuttaa persoonaani jotenkin ym. Vakuutti ettei pitäisi olla mitään hätää eikä muuta persoonaa. Lääkäri oli jopa valmis itse ottamaan kyseisen lääkekuurin vaikkei sitä tarvitsekaan, jotta uskoisin ettei mitään hätää ole. Lääkärin mukaan mulla on serotoniinivajetta, minkä lääke tasaa normaaliksi parissa vuodessa.

Jos en olisi aiemmin lukenut kaikkia "kauhujuttuja" SSRI-lääkkeistä, olisin varmaan ottanut lääkettä mukisematta.

ap

[/quote]

Lääkkeen otto on ihan sinun päätksessäsi. Tuskin lääkärisi kauan jaksaa "maanitella" aloittaamaan lääkettä; on muitakin potilaita jonossa kaiketi. Joko kärsit olostasi tai kokeilet lääkettä. Tuskin se zombieksi tekee vai kulkeeko sellaisia mielestäsi kaduilla sankoin joukoin? Lääkettä syö aika moni suomalainen.

Eri ihmisiin eri lääkkeet toimivat eri tavalla. Jollekin tulee jostain lääkkeestä kamalat sivuvaikutukset ja menee aivan sekaisin ja jollekin taas se sama lääke voi olla elämän pelastaja ja toimia todella hyvin.
Ja mikä lääke taas sopii sinulle? Sen saat tietää kokeilemalla.
Itse olen syönyt erilasia ssri-lääkkeitä joskus. Mistään ei tullut mitenkään turtunut olo, tunteet eivät kadonneet ja en muuttunut "zombiksi".

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 17:10"]Minkälainen olo Cymbaltasta tulee? Minulle Cymbaltaa on määrätty kipuun mutten ole uskaltanut hakea sitä vielä.
[/quote]

Aluksi oksetti muutaman viikon ja tuli itsetuhoisia ajatuksia, mutta niistä selvisi kun tajus että kyse on lääkkeen aiheuttamista oireista! Noin kuukauden päästä alotuksesta olo helpottui ja nykyään on taas ihan "normaali" olo, paniikkihäiriön ja ahdistuksen jäljiltä. Lääke siis auttoi, mutta pelottaa jo hieman lopetusoireet, kun puolen vuoden päästä olis tarkotus ajaa alas lääke..