Pelkään naapureitani
Haluaisin asua jossain hevonkuusessa, jossa ei olisi naapureita näköetäisyydellä. Muutto tuntuu mahdottomalta, kun olemme asettuneet tähän taloon ja tässä on niin paljon hyviä puolia. Tiedän, että ongelma on pääni sisällä. En pysty juttelemaan naapureille ja pihalle menokin joskus ahdistaa. En tiedä mitä pillereitä minun pitäisi napsia, kun nämä nykyiset ei auta tähän ongelmaan.
Kommentit (8)
Jos pyydän hetken rauhaa
Naapurithan tervehtii heti
Ja tuntemattomatkin baarissa jauhaa
Nyt saanut oon tarpeekseni kaiketi
Ei niille naapureille ole mikään pakko jutella. Ne on vain ihmisiä, jotka sattuvat asumaan vieressäsi. Nyökkäät vaikka tervehdykseksi.
Niin minäkin. Seuraan yhtä naapuria huvikseni milloin hän lähtee,miten usein lähtee, kuuluuko auton ääni kuinka kaukaa vielä kun on lähtenyt, kenen kanssa hän on, mistä ne tyypit on mahdollisesti peräisin, mitä niillä on päällä ..
Hahmottelen auton äänen kantavuuden perusteella mihin tämä stalkkaukseni kohde menee. ;)
Tuo riippuu naapureista. Mukavien naapureiden kanssa muutama ystävällinen sana parantaa viihtyvyyttä entisestään.
Turha nyt laittaa minkäänlaista kommenttia - ilmiantohu* taas vauhdissa.
terapiaa?
Siellä hevonkuusessakin on naapureita ja niitä vielä on tapana moikkailla ja jutella jos vaikka lenkkipolulla kohtaatte. Mäkin pakenin ihmisiä maalle, ensin alkuun oli rauhaisaa, mutta lopulta se sama tunne hiipi pikkuhiljaa takaisin. Ne ihmiset on joka tapauksessa siellä jossain vaikka asuisi toisella planeetalla.
Mieti, mikä tarkalleen sua häiritsee ihmisten kohtaamisessa ja mitä tunteita ne sussa nostattaa. Ehkäpä häpeää, syyllisyyttä, huonommuuden tunnetta.. Tunnetko kohtuuttomia tunteita, joille ei ole perusteita? Pakenetko jotakin itsessäsi? Annatko itsellesi luvan olla sellainen kuin olet? Hyväksytkö itsesi?