Mieheni tekee minut hulluksi.

Yleensä minua pidetään hyvähermoisena ja rauhallisena, mutta kotona se ei kyllä onnistu, koska mieheni on ottanut yököttävän asenteen minua kohtaan, mikä taas aiheuttaa minulle varsinaisen berserkkiraivarin. En pysty tekemään kotona mitään ilman että hän arvostelee tapaani toimia, josta syystä en enää todellakaan halua tehtä yhtään mitään hänen paikalla ollessaan.

Tänä aamunakin leivoin sämpylää ja tein puuroa lapsia ajatellen. Olin eilen poissa koko päivän ja lapset nälässä, koska ukko ei viitsinyt tehdä heille ruokaa ja kiristi että lasten on käytävä lenkillä, leikattava ruoho ja tyhjennettävä tiskikone ennen kuin ruokaa tulee. Osa osaa ottaa itsekin jotain purtavaa, mutta osa oikein ei, joko iän tai yleisen saamattomuuden takia. Yleensä äijä nukkuu lomalla pitkään joten toivoin sen pysyvän poissa jaloista.

Pelmahti kuitenkin keittiöön ja alkoi välittömästi syyttämään että olin pannut saman tiskikoneellisen pyörimään uudestaan (mitä hän ei ollut onnistunut tyhjennyttämään lapsilla). No olin kyllä tyhjentänyt sen ihan itse ja täyttänyt pöydille kertyneellä tiskivuorella, mutta ukon oletus on aina että minä en mitään tee. Hän veti koneen auki kesken pesun ja rupesi tyhjentämään "koska nämä ovat jo peseytyneet".  Pelkkä karjuminen ei auttanut, joten myös läpsin häntä ja uhkasin heittää kuumalla puurokattilalla.

Kaiken lisäksi 5-vuotias nuorimmaisemme oksensi siinä rytäkässä. Sain sentään työnnettyä kylppäriin oksentamaan. Pesin pojan mutta lattiaa en. Äijä inhoaa hajuja joten toivottavasti lemu ajaa hänet ulos!