Lapsen harrastukset, vinkkejä?

No eipä sulla vielä ole kiire miettiä. Paitsi jos vauvauintiin ja -muskariin haluat. Hirveän kalliita muuten harrastukset nykyään, mutta senhän varmaan tiesitkin.

Odota nyt, että lapsi kasvaa käveleväksi ja puhuvaksi ensin. Tottakai voi ottaa vauvan syliisi kun pianoa soittelet ja hankkia jotakin lelusoittimia, mutta hysteerisyyden unohtaisin lapsen harrastamisesta juuri tähän paikkaan. Kuin joskus jonkun Tiikeriäiti -kirjan, missä oli aika kivasti lasten harrastamisista kiinalaisäidin tossun alla... Rauhoitu siis ja huolehdi vaikka miehestäsi vielä kun ehdit.

Tuossa vaiheessa sinun kannattaisi miettiä menetkö vauvauintiin tai -muskariin, mutta nekään eivät ole välttämättömiä, jos kotona laulat ja liikut. Anna lapsellesi paljon erilaisia virikkeitä pienestä pitäen, niin hän näyttää itse koululaisena mitä haluaa harrastaa.

Juu en tietenkään heti ole laittamassa lasta harrastuksiin, vaan huvikseen mietin tulevaisuutta :) Mietin vaan siks, kun ei ole kokemusta esim. noista urheiluharrastuksista, että minkäikäisenä pitää suunnilleen alottaa? 6? 10? Mietin myös tulevan asuinpaikan kannalta, että kannattaiskohan pysytellä isommalla paikkakunnalla ihan harrastustenkin kannalta.

Moi ap!

Olen itse ihminen, joka ei ole koskaan oikein ymmärtänyt harrastusten päälle. Tai siis "arvostanut" niitä. Lapsena nautin kaikista eniten vapaa-ajasta ja kavereiden kanssa leikkimisestä.

Vanhemmat laittoivat minut kitaratunnille, ja siellä rämpytellessäni mietin vaan miten jään paitsi kirkonrotasta. Arvatenkin soitin tasan syyslukukauden. Kesäisin kävin jossain urheiluleireillä, mutta niiltäkin vain ikävöin kotiin. Partiossa olin pari vuotta, mutta sekin sopi minulle vain koska oli pääosin yhdessä hengailua. 

Nyt minulla on kaksi omaa lasta, enkä ole SANALLAKAAN ehdottanut heille minkäänlaisia harrastuksia. Mikäli he eivät itse osoita kiinnostusta johonkin tiettyyn lajiin tms, niin en kyllä aktiivisesti heitä sinne ohjaakaan. Isompi on luonteeltaan kylläkin sen oloinen, että saattaa hyvinkin jostain joukkueurheilusta kiinnostua, esim. jalkapallosta. Mutta sellaisella ajatuksella mitä tutuilla vanhemmilla on, en kyllä asiaa lähde lähestymään.... Siis juuri tämmöisellä ajatuksella, että voimistelu pitää aloittaa taaperona että siinä kehittyy kyllin hyvin ja pärjää sitten alakouluikäisenä jo kisoissa ym. Aivan sekopäisen kuuloisia voimisteluharkkoja onkin joillakin, siis joka päivä ja alle 10v lapsilla jo tiukat ruokavaliot jne... Tai sitten näitä jotka toivovat lapsestaan soittajaa... "Meidän Pirkko 3v on tosi kiinnostunut fagotin soittamisesta (vanhempien haave, mistä Pirkko 3v edes tietäisi mikä hitto on fagotti) joten ilmoitin sen soittotunnille". Morjens ja onnea vaan tulevaisuudelle.

Tiedostan siis todellakin että tämä kaikki on nyt vain oma mielipiteeni ja perustuu vain sille minkä itse olen kokenut omassa lapsuudessani ja elämässäni mielekkääksi. Ja minkään tietyn asian "harrastaminen" ei ole siis ikinä ollut minulle mielekästä. Pidän monesta asiasta, lukemisesta, elokuvista, urheilusta kaikkinensa, musiikista kuuntelijan roolissa (konsertit, keikat)... Mutta vaikka urheilussakin teen mieluummin joka kerta eri asioita, kuin että joka päivä kävisin jotain tiettyä harrastamassa. Mukavampi hiihtää ja lasketella talvella, lenkkeillä kesällä ja syksyllä vaeltaa marja- ja sienimetsässä. Tehdä sitä mikä milloinkin tuntuu fiiliksen mukaan mukavalta. 

Mutta jospa ap sun lapsesi on samanlainen vässykkä kuin minä, ettei se innostu sitten yhtään mistään ohjatusta ja säännöllisestä toiminnasta. En alkaisi asuinpaikkoja kyllä vielä omanluonteiseni lapsen harrastusmahdollisuuksien mukaan suunnittelemaan, kun hän ei ole vielä edes syntynyt. Voin kertoa että jos lapsesi on yhtään kaltaiseni, hän nauttii kaikkein eniten siitä, kun saa kunakin päivänä ihan itse päättää haluaako lähteä pihan lasten kanssa leikkimään, käpertyä peiton alle lukemaan vai mennä metsään kivelle istumaan ja piirtämään/kirjoittamaan. Sellainen ma-pe koulun jälkeen harkoissa juokseminen olisi ollut itselleni painajainen.

ps. Onnea raskaudesta!

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:46"]

Moi ap!

Olen itse ihminen, joka ei ole koskaan oikein ymmärtänyt harrastusten päälle. Tai siis "arvostanut" niitä. Lapsena nautin kaikista eniten vapaa-ajasta ja kavereiden kanssa leikkimisestä.

Vanhemmat laittoivat minut kitaratunnille, ja siellä rämpytellessäni mietin vaan miten jään paitsi kirkonrotasta. Arvatenkin soitin tasan syyslukukauden. Kesäisin kävin jossain urheiluleireillä, mutta niiltäkin vain ikävöin kotiin. Partiossa olin pari vuotta, mutta sekin sopi minulle vain koska oli pääosin yhdessä hengailua. 

Nyt minulla on kaksi omaa lasta, enkä ole SANALLAKAAN ehdottanut heille minkäänlaisia harrastuksia. Mikäli he eivät itse osoita kiinnostusta johonkin tiettyyn lajiin tms, niin en kyllä aktiivisesti heitä sinne ohjaakaan. Isompi on luonteeltaan kylläkin sen oloinen, että saattaa hyvinkin jostain joukkueurheilusta kiinnostua, esim. jalkapallosta. Mutta sellaisella ajatuksella mitä tutuilla vanhemmilla on, en kyllä asiaa lähde lähestymään.... Siis juuri tämmöisellä ajatuksella, että voimistelu pitää aloittaa taaperona että siinä kehittyy kyllin hyvin ja pärjää sitten alakouluikäisenä jo kisoissa ym. Aivan sekopäisen kuuloisia voimisteluharkkoja onkin joillakin, siis joka päivä ja alle 10v lapsilla jo tiukat ruokavaliot jne... Tai sitten näitä jotka toivovat lapsestaan soittajaa... "Meidän Pirkko 3v on tosi kiinnostunut fagotin soittamisesta (vanhempien haave, mistä Pirkko 3v edes tietäisi mikä hitto on fagotti) joten ilmoitin sen soittotunnille". Morjens ja onnea vaan tulevaisuudelle.

Tiedostan siis todellakin että tämä kaikki on nyt vain oma mielipiteeni ja perustuu vain sille minkä itse olen kokenut omassa lapsuudessani ja elämässäni mielekkääksi. Ja minkään tietyn asian "harrastaminen" ei ole siis ikinä ollut minulle mielekästä. Pidän monesta asiasta, lukemisesta, elokuvista, urheilusta kaikkinensa, musiikista kuuntelijan roolissa (konsertit, keikat)... Mutta vaikka urheilussakin teen mieluummin joka kerta eri asioita, kuin että joka päivä kävisin jotain tiettyä harrastamassa. Mukavampi hiihtää ja lasketella talvella, lenkkeillä kesällä ja syksyllä vaeltaa marja- ja sienimetsässä. Tehdä sitä mikä milloinkin tuntuu fiiliksen mukaan mukavalta. 

Mutta jospa ap sun lapsesi on samanlainen vässykkä kuin minä, ettei se innostu sitten yhtään mistään ohjatusta ja säännöllisestä toiminnasta. En alkaisi asuinpaikkoja kyllä vielä omanluonteiseni lapsen harrastusmahdollisuuksien mukaan suunnittelemaan, kun hän ei ole vielä edes syntynyt. Voin kertoa että jos lapsesi on yhtään kaltaiseni, hän nauttii kaikkein eniten siitä, kun saa kunakin päivänä ihan itse päättää haluaako lähteä pihan lasten kanssa leikkimään, käpertyä peiton alle lukemaan vai mennä metsään kivelle istumaan ja piirtämään/kirjoittamaan. Sellainen ma-pe koulun jälkeen harkoissa juokseminen olisi ollut itselleni painajainen.

ps. Onnea raskaudesta!

[/quote]

No jaa...tottahan tuokin, mitä kirjoitit. Liikaa ei lapsia saa harrastuksilla kuormittaa, siitä on sitten enemään haittaa kuin hyötyä. Mutta kyllä mielestäni liikunta- ja musiikkiharrastukset ovat hyvin kehittäviä ja kasvattavia. Musiikista mm. on paljon tutkimuksia, joiden mukaan se kehittää kielen kehitystä ja älykkyyttä ym. Liikunnan harrastaminen myös auttaa kaiken muun lisäksi myös oppimiseen. 

Eihän näitä harrastuksia tarvitse verenmaku suussa harrastaa...vaan jokainen sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. 

Ja jos sitten rahkeet ja halu riittää, niin voihan sitä alkaa vaikka huippu-urheilijaksi tai muusikoksi tms. 

Minullakaan ei ollut koskaan varsinaisia tuputettuja harrastuksia. Jos lapsella on luontaista lahjakkuutta jollain alueella tai kiinnostusta johonkin asiaan, se tulee kyllä ilmi. Minulle kuvataide ja kirjoittaminen olivat sellaisia harrastuksia, joiden pariin löysin itse ja joihin sitten aikanani löysin mahdollisuuksia myös erilaisista opistoista. Urheiluharrastus voi tietenkin olla eri asia, siihen ehkä syntyy innostus jo pienenä jonkin lajin kautta. Tietysti jos lapsi on introvertti luonne, joukkueurheilu ei välttämättä ole kivaa, sama toisinpäin.

Kaikki tuntuu ymmärtävän mut nyt väärin :( Itselläkin lempiharrastuksia oli pienenä pianonsoiton lisäksi ihan vaan lukeminen ja kavereiden kans oleminen. Siskoni kävi pianotunneilla kanssani pari vuotta, ja lopetti sitten, koska ei tykännyt. En missään tapauksessa halua pakottaa lapsiani mihinkään, mutta olen vaan kuullut, että joillekin joku joukkueharrastus on ollut ihan mahtava kokemus kavereiden yms takia. Mitä pahaa siinä on, jos haluaa tarjota lapselleen jotain sellaista?

6:lle, siinä vain käsittääkseni on se ongelma että jos lapsi keksii itse liian myöhään että voisi harrastaa jotain joukkuelajia, niin ei taida enää mukaan päästäkään liian vanha aloittelija? Siinä mielessä tietyssä iässä vanhempi nyt voisi ehdotella joitain mahdollisuuksia mitä olisi.

Minäkään en ymmärrä miksi tuntuu että lasten harrastukset ovat nykyisin veren maku suussa ammattilaiseksi tähtäämistä, ainakin mitä palstoilta on lukenut.

Sitä jalkapalloa, jääkiekkoa ja voimistelua ei vain voi harrastaa lämpimikseen seuroissa kerran viikossa tai jotenkin rennommin?

Karate tuntuisi olevan siinä mielessä mukava laji ettei ole pakko olla jokaisissa treeneissä montaa kertaa viikossa mukana, ja voi aloittaakin missä iässä tahansa, vaikkapa 4-vuotiaana yhdessä vanhemman kanssa.

10: Tajusit pointtini! Just tuo, että ei lapselle tule välttämättä mieleen joku harrastus, ja myöhemmin saattaa sitten harmittaa, jos vanhempi ei ole ehdottanut mitään. Tietäisikö joku tuosta, että voiko noita joitain liikuntalajeja harrastaa rennommin, ei joka ilta monta tuntia? Kiitos karatevinkistä, kiva jos voi harrastaa vanhemman kanssa :) Pääsisi itsekin liiikkumaan.

ap

http://www.lahdenkarate.fi/content/perhekarate

Jaa, ihan 2-vuotiaasta ylöspäinkin pääsee jossain.

http://www.oulunkarateseura.fi/index.php/peruskurssit

Nykyään ongelma on se, että harrastus muuttuu tosi varhain totiseksi. Eli pitää harrastaa monta kertaa viikossa tai ei ollenkaan. 

Kyllä aika monessa seurassa voi harrastaa juurikin jalkapalloa, jääkiekkoa ja voimistelua lämpimikseen. Yleensä isommissa seuroiss on eritasoisia ryhmiä/joukkueita. Myös vanhemmalla iällä voi aloittaa, jopa silloin on mahdollisuus nousta huipulle, mutta vaatii tietenkin älytöntä panostusta lahjakkuuden lisäksi (tosin vaatiihan sitä aikaisin alottaneella huipulle tähtäävälläkin).

Mutta vaikka kuinka tahansa haaveilee, niin vähän turhaahan se on ennen kuin näkee minkälainen lapsi on. Itse olen sitä mieltä että turhan aikaisin ei kannata lasta vääntää liian vakavaan harrastamiseen. Vähintäänkin lapsella pitäisi olla oma käsitys ja halu harrastuksesta. Kouluikäisellä sellaista voi löytyä.

Ja itselläni on kolme kilpatasolla harrastavaa lasta lajeina juuri jääkiekko ja voimistelu. 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:01"]

No eipä sulla vielä ole kiire miettiä. Paitsi jos vauvauintiin ja -muskariin haluat. Hirveän kalliita muuten harrastukset nykyään, mutta senhän varmaan tiesitkin.

[/quote]

http://www.vauva.fi/keskustelu/4208380/ketju/saanko_esitella

12: Kiitos linkeistä. :)

13: Tarkoitatko nimenomaan urheiluharrastuksia? Harmi kuulla. Varmaan löytyisi sellaisikian, joissa harkkoja vähemmän. Kuulisin mielellään lisää vinkkejä.

14: Niin, en ole edelleenkään pakottamassa lasta yhtään mihinkään. Ja jos lapsi ei ole vain yhtään sen tyylinen, niin ei kannata edes aloittaa. Mut aina lapsi ei tiedä, mikä vois olla kivaa tai oman tyylistä, siks on hyvä jos vanhemmalla ideoita. Kiva kuulla, että rennompi urheilun harrastaminen on mahdollista. :)  

Ehkä mulla on vähän erilainen käsitys harrastuksista, koska itse kävin kerran viikossa 25 minuutin pianotunnilla, jota varten harjoittelin ehkä maksimissaan puoli tuntia viikossa yhteensä. :D Se ei todellakaan tuntunut raskaalta, mutta kun sen oli nuorena aloittanut, niin taidot ehti kehittyä tosi hyviksi, ja nyt aikuisena soittelen omaksi ilokseni. Eli ei ole ollut pakkopullaa eikä tavoitteena ole ollut ammattilaisuus tai mitään. 

ap

Kyllä mukaan pääsee vanhempikin aloittaja, mutta ei niinkään siihen edustusjoukkeeseen enää. Tosin karsinnat järjestetään vuosittain ja silloin voi pyrkiä mukaan aina ylemmälle tasolle, jos taidot vain riittävät. Vasta yläkouluikäisillä on vasta yleensä sitten junnu sm tason kisoja ja ihan tarkoituksella. Alakouluikäisillä mennään monesti nuorisuomi mentaliteetilla, eli kaikki pelaa säännöillä.

18: Kiitos tiedosta. Urheilun maailma on tosiaan itselle ihan vieras. :) Tietääkö joku tanssiharrastuksesta, onko se kuinka kallista / vaativaa?

Esim meillä telinevoimisteluseurassa voi käydä harrastamassa vaikka 1h viikossa ja mukaan pääsee kaikki, eli ei ole mitään karsintoja. Aloittaa voi vaikka 12v:nä. Näin yleensä aika monessa seurassa, koska tarjoavat sen kilpapuolen lisäksi harrastepuolen.

Lisäksi jääkiekossa seurassa useampi on aloittanut harrastuksen 6luokkalaisena. Silloin käyvät kai muutaman kerran viikossa treeneissä ja kai lisäksi jotain pelejä. Tasojoukkueisiin jaon jälkeen kun siinä alimmalla tasolla olevassa joukkueessa tuppaa olemaan aika vähän pelaajia, niin mielellään ottavat uusia, jotta joukkue saadaan pidettyä kasassa.

Meillä lapsia on viety harrastuksiin aika pienestä. Asumme syrjässä, joten omalta pihalta ei leikkikavereita löydy, joten olemme aloittaneet tutustuttamisen seudun lapsiin näiden harrastusten kautta.

Isompi aloitti 3-vuotiaana tanssitunnit ja muskarin. Olin kotona, joten tunnit olivat päivällä. Nautti molemmista ja odotti näitä tunteja. Erityisesti tanssitunneista oli hyötyä lapsen motoriikan kehittymiselle. 6-vuotiaana lapsi aloitti ringeten. 7-vuotiaasta alkaen tanssia oli kaksi kertaa viikossa, ringetteä kaksi kertaa viikossa ja viulutunti kerran viikossa. Aika nopeasti sekä tanssissa että ringetessä on ollut vaatimuksia enempäänkin harrastamiseen, mutta emme tee lapsestamme näissä mitään ammattilaista, joten edelleen nyt 9-vuotiaana harrastusmäärä on sama. Lapsi pitää harrastamisesta, olisi halunnut harrastaa montaa muutakin lajia, mutta ei ole valmis luopumaan näistä jo rakkaiksi tulleista harrastuksistaan.

Nuorempi lapsemme aloitti myös 3-vuotiaana muskarin, mutta koska aloitti samaan aikaan päiväkodin, niin yhtään muuta harrastusta emme halunneet ottaa kuin tuon kerran viikossa muskarin. 5-vuotiaana aloitti päiväkotikaverin houkuttelusta jalkapallon kesällä ja 6-vuotiaana jääkiekon talvella. Nyt 7-vuotiaana jalkapallosta on myös talviharkkoja, kävi viime talven jalkapallossa kaksi kertaa viikossa ja jääkiekossa kaksi kertaa viikossa sekä aloitti kitaran soiton. Pitää harrastuksistaan ja olisi halunnut käydä useammissakin jalkapalloharkoissa (niitä on neljä kertaa viikossa), mutta ollaan vähän estelty, jotta kouluunkin jää aikaa.

Harrastaminen ei ole meille aikuisille tärkeää nyt, kun lapset ovat jo koulussa ja tuntevat muita lapsia mutta lapset pitävät niistä, koska ne myös tarjoavat kavereiden tapaaamistilaisuuksia. Olemme ehdotelleet muita lajeja tilalle, mutta lapset ovat hyvin kiintyneitä näihin harrastuksiin, joita ovat itse tai me olemme valinneet. Poika on valinnut harrastuksensa vapaammin kavereiden mukaan, tytölle aikoinaan me valitsimme enemmän, kun ei ollut niitä kavereita suosittelemassa.

Itse olen pettynyt siihen, miten nopeasti joukkuelajit muuttuvat ryppyotsaiseksi suorittamiseksi, jossa et ole tarpeeksi hyvä, jos et ole koko ajan läsnä tunneilla ja tee kaikkeasi. Esim. lapsi on tippunut jalkapallossa vähemmän pelanneisiin vain, koska ei käy kaikissa harkoissa. Taitoa riittäisi kyllä vielä, ja lasta itseä se harmittaa, kun kaverit siitä vähän naljailevat. Kun lapsi itsekään ei aio miksikään jalkapallon ammattilaiseksi, niin asia ihan ok, mutta kyse on 7-vuotiaista, joista suurimmasta osasta ei takuulla tule mitään ammattilaista. Tottakai samantasoiset harjoittelevat samassa ryhmässä mutta senkin jaon voisi tehdä niin, ettei mistään tipu pois tai johonkin joudu eikä lapsen tarvitsisi niissä harkoissa olla koko ajan suorittamassa tai muuten käy jotain ikävää.