Mies tekee vaan töitä, pieni lapsi..
Ottaa niin saakutisti päähän, kun meillä on pieni lapsi ja mies tekee vaan kaiket päivät duunia koneella. On kuulemma pakko. Mitään korvausta ei saa ylitöistään ja nytkin varmaan jo 1,5kk joka viikko 60-70h työtä. Ja tätä ennen teki ehkä 50h/viikko. Hoidan lasta siis käytännössä yksin, olen kaiket illat yksin ja vaikka mies tulisikin kotiin, on koneella hommia tekemässä. Lapsi kehittyy koko ajan kovaa vauhtia, kaipaa isäänsä, pelkään että vieraantuu... Parisuhde on nolla. Jatkuvaa riitelyä vaan, kettuilua. Mies on töistään ihan puhki ja purkaa pahan olon minuun sanallisesti. Pelkään jo nyt töihin paluuta syksyllä. Mullakin nimittäin haastava työ (olen DI). Olen vähän jo masentunutkin, vauvan hoito rankkaa yksin ja vielä huudot päälle. Ei vaan jaksais enää...
Kommentit (14)
Lapsi kaipaa isäänsä - haloo! Meillä on 3 lasta, mies reissutöissä eli 2 vko voi olla töissä, viikon kotona tai 4 päivää reissussa, 3 kotona. Lapset ei mitenkään ilmaise, että homma ei toimi eli isän kanssa ollaan, kun tämä on paikalla ja kun ei ole, niin iltarukouksessa muistetaan, muuten ei.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:45"]
Lapsi kaipaa isäänsä - haloo! Meillä on 3 lasta, mies reissutöissä eli 2 vko voi olla töissä, viikon kotona tai 4 päivää reissussa, 3 kotona. Lapset ei mitenkään ilmaise, että homma ei toimi eli isän kanssa ollaan, kun tämä on paikalla ja kun ei ole, niin iltarukouksessa muistetaan, muuten ei.
[/quote]
Mutta teillä se isä on kuitenkin paikalla? Tekeekö hän töitä ilman palkkaa?
Mä ymmärrän ap:ta, kun meillä oli tuo tilanne. Mies erehtyi menemään kaverilleen töihin ja reissussa oltiin tosi paljon. Ylitöistä ei maksettu, vaan oli sellainen sopimus, että ne kuuluu palkkaan. Mutta niitä olikin ihan järkyttävän paljon, eikä sellainen sopimus ole edes laillinen kuin johtotasolla. Pistin miehen vaihtamaan paikkaa ja kielsin tekemästä ikinä sellaista sopimusta, että ylityöt kuuluvat kuukausipalkkaan. Palkka sitä paitsi nousi ja ylitöistä sai joko vapaata tai palkkaa. Nykyään mies on jo niin kokenut ja osaaja, ettei edes työpuhelin ole vapaa-ajalla auki. Ei aina ota mukaankaan kotiin.
Itsekin olen ollut viikot muualla töissä lasten kasvettua, mutta viikonloppuisin ja lomilla tehnyt kaikenlaista lasten kanssa vaikka isoja ovatkin.
Tuntuu että miehelle ylitöiden tekeminen on kunnia-asia. Ahnehtii välillä duunia niin paljon, että sortuu työtaakan alle. Ja välillä ei olis ees pakko tehä ylitöitä, mutta kun oli taas niin hyvä draivi päällä. Harmittaa, että se ei tajuu elämän menevän ohi näin. Ja mun elämän siinä sivussa. Haluaisin parisuhteen, normaalit viikonloput, perhe-elämän. Nyt vaan on selviytymistä viikosta toiseen. Ap
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:59"]
Tuntuu että miehelle ylitöiden tekeminen on kunnia-asia. Ahnehtii välillä duunia niin paljon, että sortuu työtaakan alle. Ja välillä ei olis ees pakko tehä ylitöitä, mutta kun oli taas niin hyvä draivi päällä. Harmittaa, että se ei tajuu elämän menevän ohi näin. Ja mun elämän siinä sivussa. Haluaisin parisuhteen, normaalit viikonloput, perhe-elämän. Nyt vaan on selviytymistä viikosta toiseen. Ap
[/quote]
Meillä kuoli yksi tällä tavoin työhönsä suhtautunut sukulaismies äskettäin sydänkohtaukseen nuorehkona. Yhdellä tutulla yrittäjällä, joka on aina töissä, tehtiin pallolaajennus jo alle 40-vuotiaana. Isäni myös oli kova tekemään töitä. Hän elää yhä, mutta sydänvika on ollut jo todella kauan. Ei ne tajua ennen kuin tapahtuu, osa ei sittenkään.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:59"]
Tuntuu että miehelle ylitöiden tekeminen on kunnia-asia. Ahnehtii välillä duunia niin paljon, että sortuu työtaakan alle. Ja välillä ei olis ees pakko tehä ylitöitä, mutta kun oli taas niin hyvä draivi päällä. Harmittaa, että se ei tajuu elämän menevän ohi näin. Ja mun elämän siinä sivussa. Haluaisin parisuhteen, normaalit viikonloput, perhe-elämän. Nyt vaan on selviytymistä viikosta toiseen. Ap
[/quote]
Meillä kuoli yksi tällä tavoin työhönsä suhtautunut sukulaismies äskettäin sydänkohtaukseen nuorehkona. Yhdellä tutulla yrittäjällä, joka on aina töissä, tehtiin pallolaajennus jo alle 40-vuotiaana. Isäni myös oli kova tekemään töitä. Hän elää yhä, mutta sydänvika on ollut jo todella kauan. Ei ne tajua ennen kuin tapahtuu, osa ei sittenkään.
[/quote]
Tätä mä just pelkäänkin yli kaiken. Että kuolee nuorena. Ja jättää mut lapsen kanssa yksin. Ap
Voi kuule, taidat olla aika nuori? Lastenhoito on naisen tehtävä. Hoivaaminen sujuu naisilta luonnostaan, työnteko taas miehiltä. Älä stressaa liikoja, hyvin teillä arki alkaa sujua, kunhan totutte rooleihinne.
Koita kysellä lisää miksi se kokee että sen on tehtävä 60-70h viikossa?
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:59"]
Voi kuule, taidat olla aika nuori? Lastenhoito on naisen tehtävä. Hoivaaminen sujuu naisilta luonnostaan, työnteko taas miehiltä. Älä stressaa liikoja, hyvin teillä arki alkaa sujua, kunhan totutte rooleihinne.
[/quote]
Tulitko ihan varta vasten trollaamaan?
Mieshän varmaan aloitti nuo työnsä juuri lapsen syntymän jälkeen?
Oiskohan kannattanut ajatella asiaa ja puhua ennen kuin pyöräytitte sen lapsen tähän maailmaan?
Meillä esikoisen vauva-aika oli samanlaista, lisäksi ainakin koko seuraava vuosikin. Mies lähti töihin aamuisin ennen lapsen heräämistä ja tuli takaisin vasta iltapala-aikaan. Nyt, lapsen ollessa kolmevuotias seuraukset ovat hyvin nähtävissä ja miestä kaduttaa. Lapsi on minun kanssani huomattavasti läheisempi ja kipeänä tai surullisena turvaa minuun. Ei myöskään esimerkiksi uskalla nukahtaa isänsä kanssa. Isä on kyllä kiva leikkikaveri, mutta syvempi kiintymys ja yhteys puuttuu. Miestä on kaduttanut todella paljon ja on puhunut, miten pahalta tuntuu, kun oma lapsi ei luota eikä hae turvaa hänestä. Kiintymyssuhteen syntymisen kannalta ensimmäinen vuosi on kuitenkin se tärkein, toki seuraavakin. Asioita voi paikata myöhemmin, mutta ihan helppoa se ei ole. Kun saimme nyt toisen lapsen, mies on omasta halustaan halunnut toimia hänen kanssaan toisin.
Sama täällä, en jaksa enää. Mies on sen vähäisen vapaa-aikansa sitten lapsen kanssa (ja hyvä niin!), mutta mulle ei sitten jäänykään enää aikaa. Kiva kun työ on tärkein asia elämässä ja arki kaadetaan yksin minun niskaan.
Luulee olevansa tärkeä ja saa kuitenkin fudut. Sano sille, että tärkeän ihmisen ei tartte palkatta töitä tehdä, heikompia sitä vain hyväksikäytetään. Se on nimittäin myös fakta, jos kerran palkkatyötä tekee. Kun yt-neuvottelut tulee, ei se palkaton työ ole minkään arvoista, vaan otetaan joku nuori kuitenkin 9 kk:n päästä. It-alalla on mistä ottaa nykyään, jos se on kyseessä.