Mihin kipuun synnytyskipuja voisi verrata?
En tarkoita, että miltä synnytyskivut tuntuu vaan sitä, että onko sinulla ollut elämässäsi kipua, joka ois tuntunut yhtä kivuliaalta kuin synnytyskivut.
Kommentit (50)
Ylä -ja alavartaloa revitään kahtia. Sellainen polttava tuska että ei tiennyt moista kipua olevankaan…
Lähinnä tuntui kuin olisin sisältäpäin rekan alle jäänyt.
Eipä auttanut ilokaasu mihinkään ja epiduraali tuli liian myöhään. Onneksi oli nopeasti ohi. Menin synnyttämään klo 6 ja viisi tuntia myöhemmin oli vauva rinnoilla.
Vaikea sitä kipua on kuvailla. Menkkakivut vastaavat ehkä jotain esisupistuksia.
Lääkäri kun katseli synnytyskäyrää niin sanoi, että meno on ollut melkoista, vaan sitä nopeammin on ollut ohi. Siitä pitäisi varmaan olla kiitollinen.
En ole kokenut mitään pahempaa kipua kuin mitä synnytyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Kuukautiskivut vertautuvat tähän. Minulla niin pahat, että olen oksennellut.
Ihan kivasti synnytyskivut ovat vielä hallinnassa, jos yhä pystyy oksentelemaan. Siitä pakko-oksennuksen tunteesta edettiin vielä potenssiin kymmenen kivuissa, kun kohdunkaulani aukesi viidestä kymmeneen senttiin kymmenessä minuutissa.
Mulla on ollut sääriluu poikki, samoin nilkka palasina, aivotärähdys, niin pahat menkat jo 12v että laitettiin kierukka alle 18v neitsyenä(fibry), migreeni. Mikään näistä ei edes lähesty sitä kipua minkä synnytys aiheuttaa. Minulla neljä lasta. Ja on kyllä kivusta kokemusta.
12 vuotiaana olin ulostamatta reilut kaksi viikkoa. Sellanen kivikova, kuiva, käsivarren palsuinen uloste oli todella tuskaista vääntää ulos. Sitä lähemmäs synnytyskipuja näin miehenä en varmaan koskaan tule pääsemään.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää oli niin kokonaisvaltainen kipu, kun muut kokemani kovatkin kivut ovat olleet paikallisia, kohdistuneita selkeästi johonkin.
Synnytyskipu on tosiaan kovaa ja erittäin kokonaisvaltaista. Siksi mun mielestä kuitenkin siedettävämpää kuin kuin vaikka puuduttamattomasta hammashoidosta (hammaskiven poisto vihlovasta hampaasta, poraus ilman puudutusta jne.) aiheutuva kipu, joka kohdistuu hallitsemattoman kovana vain yhteen paikkaan. Ja synnytyskivuissa on kuitenkin ne "hengähdystauot" supistusten välissä.
Supituksista tuli itselleni mieleen voimakkaiden kuukautiskipujen ja vatsataudin yhdistelmä. Lamaannuttava kipu joka kouristaa selkään, vatsaan ja reisiin asti sekä vie kaikki voimat eli heikko kuntoinen olo.
Menkkakipuja vähän outoa verrata, koska menkkojen aikana kohtu on tosi pieni. Miettikää kun synnytyksen ajankohtana kohtu on venynyt äärimmilleen, ja se supistelu ja kipu tuntuvat tietysti koko kohdussa, alapäästä rintojen alle asti. Ja eteen, ja sivuille! Ja kipu tietysti säteilee. Menkoissakin kohtulihas supistelee ja aiheuttaa kipua, mutta sentään paljon pienemmällä alueella.
Vastaan ihan muuten vaan, vaikken ole synnyttänyt.
Olen yksi heistä, jotka ovat poistattaneet tatuointejaan. En tiedä, onko laser-tekniikka parantunut tai jotenkin muuttunut minun ajoistani, mutta minä koin silloin kipua, jollaista en ole koskaan kokenut. Kuin ison alueen ihoani olisi lävistetty ja kaiveltu tulikuumalla puukolla aina lihakseen asti, ja kuin samaan aikaan joku räpsyttäisi ohuilla, terävillä siimoilla tuoreita haavojani. Tärisin holtittomasti, silmät vuosivat, purin tiedostamattani suuta, jotta tuntisin jotain muuta.
Mietin silloin, että ”sattuukohan synnyttäminen yhtä paljon?”
Tajusin tietysti heti, että varmasti sattuu, mutten osannut erotella syitä (koska en ole synnyttänyt). Tässä ketjussa oli aika hyvä pointti tuo kivun paikallisuus usein muussa kuin synnytyksen tapauksessa.
Sitä paitsi kärsin loppuun asti, uudestaan ja uudestaan, aivan vapaaehtoisesti. Onhan synnyttäminenkin tietysti ”vapaaehtoista”, mutta ei enää ihan siinä vaiheessa raskautta. Sitä ei voi jättää kesken.
No joo. Jos siis olisin synnyttänyt, niin tämä laserointi olisi kakkonen.
Ei ole vastaavaa kokemusta miltä tuntuu kun häpyhuulet repeävät ja väliliha repeää pahasti ilman puudutusta eli kyllä synnytys on pahin. Supistukset ym siihen lisäkipua tuomaan, mutta tuo repeäminen, se todella sattui.
Voisko joku sanoa, että ei ne synnytyskivut yhtään kamalia olleet ja unohtuivat samantien.
Minä synnytin 8 kuukautisen kuolleen lapsen, joka ollut sisälläni ainakin pari viikkoa kuolleena. Synnytys oli tietysti käynnistetty lääkityksellä...
Olin tietysti yksin salissa ja kuulin kun muut synnyttävät huusivat... kärsin siitä huudosta, olisi pitänyt olla oma huone jossain pidemmällä... terveitä lapsiaan synnyttävien huuto se pahinta olikin...
Tein niin, että panin radion kovalle ja aloin tanssia omaa diskoani nopeuttaakseni synnytystä ja viettääkseni aikaa... Pyysin huoneeseeni myös puhelimen ja aloin soitella ties kenelle tutuille...
Sitten tuli sellainen hetki, että ajattelin, että en aio kärsiä mitään kipuja kun synnytän kuolleen lapsen. Niinpä pyysin antamaan kaikki mahdolliset lääkitykset ja piikit ja anestesialekuri kutsuttiin paikalle... Mutta kävikin niin, että lapsi syntyi ennen kuin mikään lääkitys ehti edes vaikuttaa eli en muista mitään kipuja... Henkinen tuska on se mikä oli pahinta...
Ihan turhaa yrittää vouhottaa kamalista kivuista,.. kaikilla ei niitä ole kuin hetken aikaa ja sitten lapsi on jo syntynyt ja kaikki unohtunut... Synnytys ei ole mikään sairaus ja siitä voi lähteä liikkeelle vaikka saman tien... Seuraavana päivänä menin kotiin ja sitä seuraavana töihin kun ei edes mitään sairaslomaa laitettu...
Toivon kaikille helppoja synnytyksiä... kuten kätilö sanoi, että kuulut niihin naisiin joiden on todella helppo synnyttää...
Kuukautiskivut. Mun esikoinenhan syntyi kotiin. Sairaaöasta sanottiin että tuu, kun et enää pärjää kotona ja ei ne kivut missään vaiheessa paitsi ihan siinä lopuksi kun ponnistin olleet menkkoja pahemmat, joten ei tajuttu lähteä ajoissa. Menkat sattuu niin, että en voi istua suorassa tai hengittää kunnolla.
No olihan se kipu pahimmillaan ihan todella kovaa, mutta synnytyskivussa on se hyvä puoli, että se ei ole jatkuvaa vaan säännöllisesti tulee edes pieniä taukoja jolloin ei tunne mitään kipua. Ja synnytyskipu ei yleensä kestä monia päiviä vaan ennemminkin tunteja, ainakin omalla kohdalla se kova kipu kesti muutaman tunnin.
Olen kärsinyt myös kuukausia putkeen selkäkivusta, joka ei helpottanut oikeastaan missään asennossa. Kovasta hammassärystä voi kärsiä päiviä ja siinä ei tule minkäänlaisia taukoja jos särkylääkkeet ei auta. Että kaikki on suhteellista, oma synnytyskokemukseni oli hyvä enkä pidä sitä kokonaisuutena juurikaan pahempana kuin nuo mainitsemani selkäkivut ja hammassäryt. Kipu on kovaa, mutta ei jatkuvaa eikä kovin pitkäkestoista. Minulla oli myös synnytyksessä puudutus pari viimeistä tuntia, ehkä sillä on jotain vaikutusta kokemukseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää oli niin kokonaisvaltainen kipu, kun muut kokemani kovatkin kivut ovat olleet paikallisia, kohdistuneita selkeästi johonkin.
Synnytyskipu on tosiaan kovaa ja erittäin kokonaisvaltaista. Siksi mun mielestä kuitenkin siedettävämpää kuin kuin vaikka puuduttamattomasta hammashoidosta (hammaskiven poisto vihlovasta hampaasta, poraus ilman puudutusta jne.) aiheutuva kipu, joka kohdistuu hallitsemattoman kovana vain yhteen paikkaan. Ja synnytyskivuissa on kuitenkin ne "hengähdystauot" supistusten välissä.
Mitkä hengähdystauot? Iski päälle tunnin kestävät supistukset, ei siinä se minuutin väli sitten tunnin välein auttanut mitään.
Laaja-alainen suonenveto, mutta vatsa-alueella. Minusta se on paras kuvaus siitä mitä itse olen kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Ei mihinkään. Se on käsittämätön, sanoinkuvaamaton tuska.
Juuri näin. En pystynyt edes puhumaan, kun jotain kysyttiin.
Ei mihinkään. Se kipu on jotain niin jäätävää. Vetää ihan kippuralle ja kyvyttömäksi tehdä mitään muuta. Tosi avuton olo. Mulla on mm.tullut avomurtuma ja muutakin kivuliasta käynyt. Umpparikin puhjennut. Mutta mikään ei ole niinkuin supistuskivut.
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on ainut tilanne, missä nainen pääsee lähelle sitä, mitä mies kokee flunssassa.
:'D
Voisin kuvitella, että raajan amputoiminen ruosteisella sahalla sahaten voisi päästä lähelle kivun määrässä, mutta silloinkin kivun paikka olisi siedettävämpi. Minulla oli järjettömän kovat supistuskivut, mutta niidenkin ohi meni aivan heittämällä se täysin käsittämätön tuska, joka aiheutui, kun kätilöt runnoivat kohdunkaulaa käsin auki ilman puudutusta. Tuntui kuvottavalta, että kipua aiheutettiin jonnekin sisuksiin, minne ei todellakaan kuulu tulla mitään ulkopuolelta. Toista kertaa en aio synnyttää.