Tyttö- ja poikalapset, ja isän kommentit
Ystäväperheellämme on kaksi pientä tyttöä ja meillä on kaksi poikaa, meidän lapsemme ovat hitusen vanhempia kuin heidän.
Olen alkanut kiinnittää huomiota ystäväperheen miehen, tyttöjen isän, kommentointiin, kun lapseni ovat paikalla. Hän kutsuu isompaa poikaani aina "äijäksi", mammanpojaksi, kehottaa tulemaan äidin sylistä sohvalle istumaan miesten seuraan (vaikka poika on reipas komevuotias eikä todellakaan mammanpoika), sanoo, että nyt poika juoksi taas mamman helmoihin jne. tämä tyyli jatkuu hyvin korostetusti aina koko vierailun ajan.
Nyt tuo mies on aloittanut saman poikavauvaani kommentoidessaan. Esimerkiksi kaikki mitä vauva tekee (tiputti lelun pöydältä istuessaan syöttötuolissa) on poikajuttuja, joita heidän tyttönsä muka ihmettelevät, kokeilee vauvan "habaa" ja jatkaa ja jatkaa tätä samaa kommentointia oikeastaan aina, kun pienikin tekosyy löytyy. Oikeasti niin paljon, että olen ensin kiinnittänyt siihen ihmeissäni huomiota ja lopulta ärsyyntynyt.
Taustaksi voin kertoa, että kyseessä on fiksu pariskunta, vaimo on feministi ja jossain määrin sukupuolineutraalin kasvatuksen kannattaja. Mies on kyllä vanhempi, kohta viisikymppinen, ja hän on lähtöisin hyvin konservatiivisesta neljän pojan perheestä, hänellä on aika huono suhde isäänsä mutta läheinen suhde äitiin.
Minua ehkä mietityttää tässä se, että itse pyrin kasvattamaan pieniä ihmisiä ja olemaan herkkänä poikieni persoonallisuuksille, ja jotenkin minua pelkästään tuollainen (minun mielestäni) outo ja jatkuva äijä-mies -puhe rasittaa.
Onko teillä muilla ollut tällaista, mahtaako käytös johtua esim. ko. ihmisen taustoista? Mitä kannattaisi tehdä vai olenko tekemättä mitään? En minäkään kutsu heidän lapsiaan pimuiksi tai mimmeiksi, joten hieman ärsyttää - nimenomaan sen takia, että miehelle napsahtaa aina sama levy päälle, kun poikani saapuvat ( ja minä olen aina kuulemassa noita äijä-juttuja, kenties hänen tarkoituksensa?).
ymmärrän kyllä, että tämä on ihan triviaalia, mutta kysyn kuitenkin :)
Nyt taisin ymmärtää jotain tuon ystäväperheen miehen käytöksestä, kiitos teidän ajatustenne aiheesta.
Uskon, mies on lapsuudessaan kärsinyt siitä, että hänen isänsä on nimenomaan tuolla tapaa machoillut ja ehkä ärsyyntynyt poikansa herkkyydestä, jonka on lukenut heikkoudeksi. Ja äiti ei ehkä ole osannut puolustaa poikaansa.
Ystäväperheen mies on nähnyt läheltä, että pidämme lapsiamme paljon sylissä, kehumme, tuemme luovuuutta ja yritämme ymmärtää heidän luonteitaan (joo, toki myös komennamme ;)). Sehän on voinut osua suoraan miehen sieluun, siihen pikkupoikaan, jota ei ole ymmärretty tai puolustettu. Tuo voisi selittää sen, miksi käytös lastani kohtaan on jotenkin ollut niin poikkeavaa muusta toiminnasta ja ajattelusta, ja miksi mies on sitkeästi jatkanut sitä vaikka ketään muuta ei kiinnosta. Jotenkin minulla on ollut tunne, että tuon käytöksen takana on jotain muuta kuin todellinen tilanne poikani kanssa (mietin esim. yrittikö hän näpäyttää minua jostain oudosta syystä...), mutta tätä taustaa vasten juttu voisi kuulostaa ihan loogiselta.
kiitos teille :)