Jäätävä myötähäpeä erään fb-tutun "juhannuskihloista"

Jäätävä + myötähäpeä sanayhdistelmä paljastaa wt:n aina.

Ap ja muut naureskelijat ovat ulkoa ohjautuvia epäyksilöitä jotka eivät uskalla elää elämäänsä täysillä toisten negatiivisten kommenttien pelossa.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 09:37"][quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 09:34"]

Onkohan meillä sama tuttu. Muuttivat yhteen noin kk tapaamisesta. Apua.

[/quote]

Meillä varmaan sama? Keski-Suomi...

Seiska

[/quote]

...Läntinen Keski-Suomi...?

hupinsa kullakin :)

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 09:22"]Varmasti jos täällä on joku jolla sama fb-tuttu tietää tämän tunteen. Tuntenut miehen ehkä viikon (vai kaksi?) ja nyt on videomateriaalia kihloista ja kuvia ja onnenhehkutuksia. Mä-en-kestä. Mutta silti, parasta viihdettä pitkään aikaan :D

[/quote]

Ja ikää sulla on 17?

Me tavattiin joulukuussa 8 vuotta sitten. Muutettiin suunnilleen heti yhteen ja mentiin kihloihin 1 kk päästä ja naimisiin 4 kk päästä. Sen verran oli taustalla elämänkokemusta ja parisuhteita että tajuttiin heti, että tää on nyt jotain muuta. Edelleen yhdessä, vaikeita aikojakin on ollut mutta kaikesta on selvitty koska rakastetaan toisiamme, halutaan pysyä yhdessä ja molemmilla on tahtoa selvittää ongelmat. Aiotaan pysyä loppuikä toistemme kanssa.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 12:07"]Jäätävä + myötähäpeä sanayhdistelmä paljastaa wt:n aina.

Ap ja muut naureskelijat ovat ulkoa ohjautuvia epäyksilöitä jotka eivät uskalla elää elämäänsä täysillä toisten negatiivisten kommenttien pelossa.

[/quote] Voi luoja! Eiköhän tuo pikakihlautuminen ja WT-vit*uilu ole enemmän sitä WT:tä. Vai onko sinusta esim. Tauskin pika-avioliitot ihailtavaa elämää?! Tai että roikut täällä kyttäämässä kuka on WT?! Katso peiliin.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 12:13"][quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 09:22"]Varmasti jos täällä on joku jolla sama fb-tuttu tietää tämän tunteen. Tuntenut miehen ehkä viikon (vai kaksi?) ja nyt on videomateriaalia kihloista ja kuvia ja onnenhehkutuksia. Mä-en-kestä. Mutta silti, parasta viihdettä pitkään aikaan :D

[/quote]

Ja ikää sulla on 17?

[/quote] No se oliskin hienoa, jos 17-vuotias ymmärtäisi, että sen pikakihlaajan toiminta on noloa.

Miten niin pikakihlaus on noloa? Kun jostain löytyy ihana mies, joka sanoo, että haluaa minut eikä ketään muuta, suostun varmasti kosintaan. Johan tässä on 10 vuotta katseltu sammakoita, jotka eivät prinssiksi muutu.

Ihminen on löytänyt jonkun, jonka kanssa hyvä ja haluaa olla. Pitäisikö himmailla tunteita, ettei olisi nolo? Miksi pitäisi välittää muiden mielipiteistä yhtään mitään. Ihanaa, kun jotkut uskaltaa elää täysillä! Jos se on sen hetkinen tunne oikeasta suunnasta, niin miten se kenenkään napaa kaivelee tai synnyttää myötähäpeää? En ymmärrä.

No, me pistettiin paremmaksi. Ei jäänyt touhu pikakihlaukseen, vaan järjestettiin vielä pikahäätkin. Seurustelua takana 3 viikkoa, kun olimme jo aviopari ja muutin samoin tein miehen perässä toiselle puolelle maapalloa.

Onnellista yhteiseloa takana kohta 10 vuotta. Jos tunsin alussa kohdanneeni mulle sen oikean, vuosien myötä tunne on vain vahvistunut ja on nyt tietoa. Olen hulluna mieheeni, tunnetta ei ole viilentänyt arki, muutot eri maihin tai ruuhkavuodet lapsiperheenä.

Nuorena sitä uskaltaa, ei ole elämänkokemus ja kyyninen realismi suitsimassa ohjaksista ;)

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 12:20"][quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 12:07"]Jäätävä + myötähäpeä sanayhdistelmä paljastaa wt:n aina.

Ap ja muut naureskelijat ovat ulkoa ohjautuvia epäyksilöitä jotka eivät uskalla elää elämäänsä täysillä toisten negatiivisten kommenttien pelossa.

[/quote] Voi luoja! Eiköhän tuo pikakihlautuminen ja WT-vit*uilu ole enemmän sitä WT:tä. Vai onko sinusta esim. Tauskin pika-avioliitot ihailtavaa elämää?! Tai että roikut täällä kyttäämässä kuka on WT?! Katso peiliin.

[/quote]

Sinähän varsinainen WT-spesialisti olet kun nämä jutut tiedät ja Tauskin elämääkin seuraat.

Anna toisten elää, sinusta ei ole kuin nillittämään toisten hienoista hetkistä.

Ensin naureskellaan kaverin onnelle ja sitten saa vielä paremmat naurut kun epäonni kohtaa. On siinäkin aikuiset ihmiset sanon minä. Jos joku on hävettävää niin tuollainen käytös.

Minulle ei kuulu muiden tekemiset, ja totta kai olen iloinen jos ihmiset ovat onnellisia, mutta miksi salamapariutumisia pitää aina ihannoida ja romantisoida? Se, että jokainen näyttää tuntevan pariskunnan, jonka salamarakastuminen johti salamaliittoon ja ovat olleet 20 vuotta yhdessä umpirakastuneina, ei muuta sitä tosiseikkaa, että valtaosa näistä pikapariutumisista päättyy nopeasti eroon. Ja jos omaa tuttavapiiriäni katson, niin hälyttävän iso osa päättyy riitaisiin tai jopa pelottaviin eroihin. Parissa kuukaudessa rakastumisen huumassa kun ei vielä paljastu persoonallisuushäiriöt ja väkivaltaiset taipumukset sen enempää kuin perustavanlaatuiset arvokonfliktitkaan. Kiva sitten, kun salamarakkauden kanssa on tullut jo raskaaksi, kun kyseinen salamarakkaus yllättäen hakkaa naisen ja työntää alas rappusista. (tositarina, eivät tosin eronneet vielä tämänkään jälkeen, eikä tullut ihme kyllä keskenmenoakaan)

Minusta olisi hienoa, jos joskus ihannoitaisiin sellaisiakin ihmisiä, jotka käyttävät parinvalinnassa epäromanttista harkintaa. Sellaisiakin, jotka lämpenevät hitaasti ja haluavat tutustua toisen ihmisen persoonaan ennen kuin antavat tunteilleen vallan. Kyllä tällaisetkin ihmiset osaavat olla rakastuneita, onnellisia ja jopa elää hetkessä - ei elämänilo ole pelkästään impulsiivisten ihmisten reviiriä :)

Osoittaahan nyt aikamoista naiiviutta ja spontaania käytöstä, jos hehkuttaa parin viikon suhdetta elämänsä rakkautena kaikille mahdollisille, mennään näyttävästi kihloihin ja muutetaan yhteen ja sitten kuitenkin erotaan kaiken tämän näyttävän hehkutuksen jälkeen yhtä suureellisesti. Se on lapsellista toimintaa.

Minäkin tunnen parin, joka on oikeasti parin viikon seurustelun jälkeen muuttanut yhteen, siitä kuukauden päästä oli vauva alulla ja nyt 10 vuotta myöhemmin ovat naimissa ja kolmen lapsen vanhempia ja onnellisia. Olivat alusta saakka onnellisia mutta eivät tehneetkään naurettavia hehkutuksia ja ilmoituksia elämänsä suurimmasta rakkaudesta, joka kestää ikuisuuden. Se varmuus löytyi heiltä itseltään, sitä ei tarvinnut etsiä laajalta julkisuudelta.

Tunnen useamman tällaisen pikasuhteen, jossa on tehty nopeita ratkaisuja siksi, kun on se elämän rakkaus löytynyt ja yhtä nopeasti ja suureellisesti erottu, ja näissä ärsyttää ja säälittää nimenomaan se iso hehkutus ja julkisuus. Jos koet löytäneesi elämäsi rakkauden, hienoa, mutta miksi sitä on julistettava oikealle ja vasemmalle mahdollisimman nololla tavalla, jotta sitten eron tullen voidaan taas mahdollisimman nololla tavalla julistaa, miten menetettiin se elämän rakkaus.

Elämän rakkaus löytyy elämällä, yhteisistä kokemuksista, yhteisestä menneisyydestä. Elämän rakkauden menettää, kun on taustalla oikeasti jotain, jota on yhdessä koettu ja selvitty eikä niin, että se kaatuu ensimmäiseen riitaan. Se on vain pikarakkautta, ihastusta, rakastumista rakastumsien tunteeseen.

Ihailen toki niitä, jotka nopeasti tietävät, että tämä tässä on oikein ja onnistuvat suhteessaan, mutta kaiksita pikaisesti yhteenmuuttaneista  nämä ovat häviävän pieni prosentti, nämä, jotka onnistuvat, joten ehkä järkevämpää olisi suhtautua siihen uuteen rakkauteen vähän yksityisemmin. Voihan sitä läheisille todeta, että tämä se on, mutta koko maailman ei ehkä tarvitse kuulla sitä, kun todennäköisyys sen suhteen epäonnistumiselle on aika suuri. Fakta on, että ketään ei voi tuntea parin viikon kokemuksella, ja vaikka joskus omat vaistot osuvat oikeaan, niin harva meistä tietää täsmälleen, minkälainen puoliso olisi sopiva ja on niin hyvä ihmistuntija, että löytää ne kaikki sopivat ominaisuudet toisesta ensitapaamisella eikä yhtään yllätystä tule. Enemmänkin se on tuurista kiinni.

Hyvä parisuhde on niin suuri juttu, että sitä ei tarvitse eikä kannata pikakelata. Isoa onnea voi tuntea, vaikka ne häät järjestäisikin vasta parin vuoden jälkeen eikä mitään menetä, vaikkei sitä rakkauspakkausta pukkaa samana vuonna. Toiset vain ovat malttamattomampia kuin toiset ja osa ei millään tajua, ettei kaikkea tarvitse hehkuttaa koko maailmalle.

Mistä päin Suomea ? Kuulostaa tutulta..

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 13:47"]

No, me pistettiin paremmaksi. Ei jäänyt touhu pikakihlaukseen, vaan järjestettiin vielä pikahäätkin. Seurustelua takana 3 viikkoa, kun olimme jo aviopari ja muutin samoin tein miehen perässä toiselle puolelle maapalloa.

Onnellista yhteiseloa takana kohta 10 vuotta. Jos tunsin alussa kohdanneeni mulle sen oikean, vuosien myötä tunne on vain vahvistunut ja on nyt tietoa. Olen hulluna mieheeni, tunnetta ei ole viilentänyt arki, muutot eri maihin tai ruuhkavuodet lapsiperheenä.

Nuorena sitä uskaltaa, ei ole elämänkokemus ja kyyninen realismi suitsimassa ohjaksista ;)

[/quote]Toisaalta itse näin elämään väsyneenä ja osin helvetin kyynisenä keski-ikäisenäkin voisi tehdä tuollaisen tempauksen ja mennä justiinsa naimisiin.

Meinaan kun en koskaan ole naimisiin päässyt, ja oikeasti en usko niihin suuriin rakkauksiin enää, mutta toisaalta, mitä sen on väliäkään kestääkö se liitto vuoden vai 20. Eletään tässä ja nyt.

Ap ja muut arvostelijat, olisittekohan kuitenkin pikkasen kateellisia toisen onnesta?