Lue keskustelun säännöt.
Miten saa järjen voittamaan tunteet (kolmas lapsi)?
21.06.2014 |
En voi uskoa, että nyt kun elämä alkaa olla säännöllistä, lapset 3v ja 5v, alkaa jostain tulla haave kolmannesta lapsesta. Olin niin väsynyt kahden pienen kanssa, että hautasin aiemmat haaveeni suuremmasta lapsimäärästä "ikuisiksi ajoiksi". Ja nyt en edes pysty katsomaan pientä vauvaa kun kehoni huutaa vielä yhtä. Hulluksi tulossa?:)
Kommentit (28)
Kolme lasta jollekin toiselle hoitoon ei ole mikään helppo juttu, ajattele isovanhempia tai jotakuta muuta, joka tähän mennessä on auttanut lastenkatsomisessa. Ei varmaan onnistu enää. Ajattelitko vielä laittaa kaksi isompaa päiväkotiin kun kolmas on syntynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme matkajankkaajia täällä. Kyllä hotellihuoneita löytyy! Voi ottaa kaksi huonetta väliovella + lisävuode, sviittejä, huoneistoja jne. Ja huomaa myös, että monet on ihan taaperoiden vanhempia. Suuremmissa perheissä lapsilla on ikäeroakin, joten isommat voivat jo hyvin pärjätä omassa huoneessa. Joka hotelliin voi soittaa ja kysyä vaihtoehdoista, ei ole vaikeaa!
Itse näen asian niin, että jos joutuu kovinkin ahkerasti itselleen perustelemaan, miksi ei kannattaisi hankkia sitä kolmatta, niin silloin juuri kannattaisi hankkia se. ;) Meillä nimittäin kaksi lasta, 3v. & 6v., eikä mitään kiinnostusta uuteen vauvaan. On vain se tunne, minkä joku jo aiemmin mainitsi, että näin on hyvä. On levollinen ja onnellinen olo, ei mitään haikailuja mihinkään suuntaan.
Laita herätyskello soimaan 45min välein joka yö vähintään kolmeksi viikoksi. Sekoita illalla jogurttia, ketsuppia ja ananasmehu kulhoon, jonka kaadat jollekin varapatjalle neljännellä herätyksellä (= muistat millaista pienen oksennuksen siivoaminen liinavaatteista olikaan)
Jatka hakemalla joku iso pehmo ja pue sille joka kerta kun astut ovesta ulos kaikki talvitamineeet ja muista että oikea vauva kiemurtelee. Pyydä vanhempia lapsiasi kaatamaan kaiken lautaseltaan lattialle jossain vaiheessa ruokailua.
jatka tätä kunnes kuume hellittä. Jos ei hellitä, niin sitten tiedät mitä päätit.
Enpä tiedä. En missään tapauksessa haluaisi kolmatta lasta. Siinä vaiheessa vaikeutuu esim. matkustaminen ihan liikaa. Ja kun on kaksi täydellistä lasta jo saanut aikaiseksi, pelottaa ajatus ettei kolmas kerta menisikään niin putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan samanlaiset tunteet kuin ap.llä. :( tuskallista....En jaksaisi aloittaa kaikkea alusta, enkä sitä ekaa vauvavuotta, mutta jokin kaipuu vielä yhteen lapseen olisi...Mutta mitäs sitten, jos en jaksakaan ja tulen "hulluksi", kun en saa nukkua ja on taas kiinni pienessä takiaisessa pitkään... :) Mutta SILTI ;)
saattoi olla niinkin päin, että tunteeet sanoi ei, kunnes järki voitti. Järjellä sanoen kolmonen oli huippu juttu, josta paljon myöhemmin tunne toi tunteen järjen avustuksella, että nelonenkin olisi kiva. Niinpä meillä on neljä lasta. Jokaisella sisko ja veli, kun on kaksi molempia. Huippu juttu! Lapset on iso ilo. ei voi verrata mihinkään puklailuihin, ne on vain maallista kokonaisuuden rinnalla, mitä elämän sisältönä on lasten kautta saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuu, ei.
En tod jaksaisi/haluaisi aloittaa alusta sitä raskausajan rumbaa huolehtimisineen tuleeko km ( vaikkei ole kokemusta moisesta), onko lapsi terve jne. Ja sen jälk täydellinen symbioosi vauvan kanssa (ihanaa mutta ei enää), vauva-aika yövalvomisineen ym nla-rumbineen, taaperoaika ja päiväkoti-rumba jne.jne
Ei kiitos.
Sitä paitsi 3 lapsen kanssa menisi kaikki muukin hankalammaksi tai ainakin (entistäkin) kalliimmaksi, matkustelusta alkaen. Auto just uusittiin viimekuussa, huoneita ei olis omia kolmelle lapselle jne.jne
Just. Ja sitten vingut täällä parin vuoden päästä miten on raskasta ja rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kertaakaan vinkunut täällä, enkä muuallakaan jaksamattomuuttani. T. Viiden äiti, isäkin talosta löytyy
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 10:18"]
Just. Ja sitten vingut täällä parin vuoden päästä miten on raskasta ja rankkaa.
[/quote]
Tietenkin se olisi rankkaa ja raskasta....senhän kaikki tietää. Mutta myös niiiiiin ihanaa! Ja näitähän puolia tässä just pähkäillään... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeestä kaksilapsiset perheet ovat saaneet päähänsä, että kolmen lapsen kanssa KAIKKI olisi niin kovin paljon hankalampaa kuin kahden? Ei nimittäin ole.
No meillä on kaksi kahdenvuoden erolla ja kolmas syntyi, kun nuorempi 6v. Aivan täydellistä! Kaikkien ihana kulta, jota kaikki suorastaan palvoo. Hänkin nukkuu yöt (4vko->) ja syö hyvin ja aina iloinen.
Maailman paras päätös saada hänet meille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta mä en oo ikinä kuullut kenenkään katuvan sitä kolmatta lasta, mutta niitä on paljon jotka harmittelee, kun ei saanut enempää lapsia.
Miten AP:n mies suhtautuu asiaan, haluaisiko hän vielä kolmannen? Entä ootteko minkä ikäisiä, jos vielä odottelet muutaman vuoden ja mietit miltä tuntuu.
Itselläni jo kaksi teiniä, tähän taloon ei enää vauvaa tule, vaikka vauvat on tosi söpöjä. Meillä iltatähtenä koira.
Kahdesta lapsesta pienellä (alle 3 v.) ikäerolla on toisilleen paljon seuraa. Ap on vielä siinä vaiheessa, että elämä pyörii paljon rutiineissa, kotioloissa ja lasten ympärillä. Joku ap:n sisällä pelkää lasten kasvamisen aiheuttamaa muutosta ja haluaa takertua entiseen rytmiin.
Hei, minulla nyt kolme lasta. Nuorin täyttää pian jo kylläkin sen kolme vuotta ja seuraava jo eskariin menossa.. Mutta nyt tiedän että lapsiluku tässä. On tunne, että meidän perhe kasassa eikä haaveita neljännestä tule. Tämä ei tarkoita, että olisin katunut päivääkään kolmannen lapsen "hankintaa." Päinvastoin-tiedän tehneeni oikean ratkaisun ja voin kyllä sanoa, että sen tuntee sydämessään kun enempää lapsia ei halua. On levollinen ja varma mieli, että näin on hyvä.
Samaa pohdittiin kuukausia ja nyt yrityksessä kolmas. Minäkin olin vauva aikana tosi väsynyt, kun vauva heräili tosi paljon ja lopetti vasta reilun vuoden iässä yöheräilyt (satunnaisia tietysti tulee vieläkin). Toisaalta tuo yksi vuosi on todella lyhyt aika. Meillä lapset 3v ja 1,5v ja leikkivät jo tosi hyvin keskenään. Saan välillä jopa aamuisin nukkua hieman pidempään. Toisen synnyttyä esikoisella ei ollut "kaveria" joten jouduin hänelle pitämään seuraa koko ajan, nyt siinä mielessä helpompaa vaikka avustettavia ja huomioitavia onkin enemmän. Näin olen ajatellut ja monet useampilapsiset kertoneet.
On se vaan niin ihanaa nähdä kuinka nuo kaksi leikkivät yhdessä, halivat yms. Useimmiten osaavat riitojen päätteeksi pyytää anteeksi ja sopia itse (ei tietenkään aina) ja osaavat jo jonkin verran vaihdella vuoroja yms. Siitä kaikesta pienestä ihanasta arkisesta tulee vaan niin hyvä olo. <3
Siivottavaa on ihan hirveästi ja ruoan laittoa. Ei kuitenkaan siivoaminen, ruoan laitto tai harrastuksiin kuskaaminen ole niin kauheata että sen takia jättäisin lapset tekemättä.
Tykkään niin paljon matkustamisesta, että kaksi on lapsilukumme. Oon yrittäny kaverin kanssa reissatessa löytää huonetta kahdelle aikuisille ja kolmelle lapselle. Vaikeaa on.
Tykkään niin paljon matkustamisesta, että kaksi on lapsilukumme. Oon yrittäny kaverin kanssa reissatessa löytää huonetta kahdelle aikuisille ja kolmelle lapselle. Vaikeaa on.
Mä olin kahden lapsen jälkeen melko varma, ettei kolmatta tule. Tehtiin kuitenkin kolmas, kun keskimmäinen oli 5v. Tää vauva-aika on ihanaa! Kahden ensimmäisen kohdalla yöheräilyt oli syvältä, mutta nyt jotenkin "aikuisempana" nämä heräilyt ei tunnu missään. Enemmän mua hirvittää taaperoikä, että miten jaksan vielä sitä menoa. :)