Olen pikkuhiljaa luisumassa yhteiskunnan ulkopuolelle
Töissä käyn silloin tällöin, kokoaikaiseen työhön en ongelmieni takia pysty enkä saa niihin hoitoakaan (#terapiatakuu). Minulla ei juurikaan ole ihmiskontakteja ja esim. nyt juhannuksena olen ihan yksin. Elämästäni puuttuvat sellaiset "perusihmisen" elämänkulkuun kuuluvat asiat, kuten lomat, matkat, juhlat, eli asiat joita odottaa. Alan vaan enemmän ja enemmän lukkiutua neljän seinän sisälle, kun ei mikään oikein ole menemisen ja tekemisen arvoista. Olen varmaan ihan menetetty tapaus.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Olen yhteiskunnan "sisäpuolella", mutta yksin. Tarkoittaa siis sitä, että minulla keskipalkkainen työ ja oma asunto.
Ei ole kuitenkaan ketään, jonka kanssa viettää edes hetken aikaa työn ulkopuolella. Vuonna 2012 juttelin viimeksi jonkun kanssa kahvin merkeissä.
Järkyttävää. Minulla olen työtön ja käyn kuntouttavassa työtoiminnassa ja siellä saa jutella niin paljon kun sielu sietää. Siellä on samanhenkistä seuraa ja kaikki me samassa elämäntilanteessa. Ikinä ei ole työpaikalla tai missään ollut niin hyvää juttuseuraa.
Eivät kaikki ole mökeillä. Tulin tänään töistä ja kävin kahvilla erään puiston laidalla. Paljon väkeä sekä puistossa ja kahvilassa. Eli aivan kaikki eivät seiso Lahdenväylällä autojonossa mökeilleen.
Tee erilainen Juhannus. Käy vaikka aattona ajelulla. Etenkin Juhannuspäivä kaupungissa on kokemus sinällään, kun ketään ei ole missään.