Millainen ihminen haluaa tehdä työkseen töitä ruokakaupassa?

ihminen jolle työ on vaan työ.

Sellainen, joka haluaa ansaita elantonsa.

Toivottavasti ihminen, jolle se on vain tilapäinen työ vaikka opintojen ohessa eikä tosiaankaan mikään lopullinen kohtalo. Sama pätee siivoojan hommiin, puhelinmyyntiin ja moneen muuhunkin matalapalkkahommaan.

entä jos haluaa kauppiaaksi kauppiaan paikalle?

Minä olen pitkään harkinnut siirtyväni asiantuntijatyöstä myyjäksi, mutta osa-aikatyöllä ei elä ja sitä se myyjän työ useimmiten on. Tein opiskeluaikana ja tykkäsin kovasti, en ymmärrä miksi työn pitäisi olla haastavaa enää nyt, kun nelikymppisenä en vaan enää jaksa jatkuvaa stressiä ja liian suurta työkuormaa, jota kukaan ei hoida edes silloin, jos olen sairaana tai lomalla. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi joku tarvitsee tittelin egoaan pönkittämiseen, lopulta vain sillä on väliä, että työssään viihtyy ja sillä tulee taloudellisesti toimeen.

Vierailija kirjoitti:

entä jos haluaa kauppiaaksi kauppiaan paikalle?

kuka hölmö nyt kauppiaaksi haluaisi?

Mielestäni olisi ihan mielenkiintoinen duuni. Vaihteleva, uskoisin. Sitä taas en ymmärrä miten joku kestää istua toimistossa koneen äärellä yhdeksän tuntia päivittäin.

Ruokakaupassa työskentely nimenomaan on haastavaa. Jatkuvasti hirveä kiire, huonoja hetkiä ei saa asiakaspalvelussa olla, täytyy osata vaikka mitä, kaiken on oltava kunnossa koko ajan, tuhansista tuotteista on oltava perillä ja monenlaisesta oheispalvelusta. Ihmisiä ja tavaraa tulee ja menee jatkuvalla syötöllä. Virheitä ei saa tehdä, jos olet sairaana niin pakko saada tuuraaja jostain, narkkarit ym. jatkuvasti vaarana. Eli sellainen ihminen haluaa työskennellä ruokakaupassa, joka haluaa haasteita ja säpinää eikä pelästy pienistä.

Miten niin ei haasta tai kehitä? Ajattelitko, että myymälätyö on vain tavaroiden hyllyttämistä ja ostosten piippailua kassaan?

Minä haluan tehdä töitä ruokakaupassa, mitä haluat minusta tietää? Tämä on vielä ihanin työ, jossa olen koskaan ollut. Olen tosin esimies, mutta yhtälailla teen samoja töitä kuin kuka tahansa myyjä ja vielä paljon siihen päälle. Yli 10 vuotta töitä takana ruokakaupassa ja edelleen hymy huulilla menen töihin.

Kaikille ei katsos ole tärkeää itsensä kehittäminen työelämässä. Minä olen sellainen joka ei ole koskaan tuntenut kunnianhimoa. En välittänyt lapsenakaan lukea kokeisiin, oli vieras sellainen palava halu saada kymppi tai melkein. Koulussa olin 8 tasoinen ja se olikin peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo.

Luulen että omalla kohdallani kunnianhimon puuttuminen on syy siihen miksi en ole korkeammin koulutettu. Tottakai jos ihmisellä on vaikka ammatin suhteen selkeä päämäärä, niin sitä kohti mennään ja se saavutetaan. No joo, joihinkin asioihin tarvitsee oikeasti lahjoja. Mutta jos henkilöä kiinnostaa kovasti miten lentokone valmistetaan ja hän haluaa rakentaa lentokoneen, niin tietysti hän kerää kaiken saatavilla olevan tiedon ja opettelee. Joillakin kunnianhimoa ja halua on niin paljon että he oppivat entistä paremman tavan rakentaa lentokone, he tarttuvat mielellään rakentamisen haastavimpiin ongelmiin ja ratkaisevat ne.

Voi myös olla että ei ole selvää mitä haluaa työkseen tehdä. He joilla on selkeä päämäärä, viitsivät työskennellä enemmän sen eteen. Itse tajusin liian myöhään mikä olisi se ala jota haluaisin opiskella ja jossa työskennellä. Jos olisin tajunnut sen lukioikäisenä, olisin tietysti opiskellut siihen.

Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta menestyä, kilpailla jne. Esimerkkinä joku harrastus. Käy kai lähes laji kuin laji. Jotkut haluavat kehittyä mahdollisimman hyväksi, haastaa itsensä, kilpailla. Jotkut, kuten minä, haluavat harrastaa koska se on mukavaa. Minä en ole ollut kiinnostunut esteratsastuksesta tai kouluratsastustasojen noususta. Riittää että osaan ratsastaa ja voin nauttia luonnossa vaeltamisesta hevosen selässä istuen. Puuttuu kai joku sellainen ominaisuus, joka saa jotkut tähtäämään korkeammalle eikä tyytymään perustasoon.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei haasta tai kehitä? Ajattelitko, että myymälätyö on vain tavaroiden hyllyttämistä ja ostosten piippailua kassaan?

Minä haluan tehdä töitä ruokakaupassa, mitä haluat minusta tietää? Tämä on vielä ihanin työ, jossa olen koskaan ollut. Olen tosin esimies, mutta yhtälailla teen samoja töitä kuin kuka tahansa myyjä ja vielä paljon siihen päälle. Yli 10 vuotta töitä takana ruokakaupassa ja edelleen hymy huulilla menen töihin.

Munkin mielestä kuulostaa hauskalta työltä.

En tajua tätä aloitusta. Itselleni kammottavin homma olisi hammaslääkäri, tai mikä vaan lääkäri, tai pörssimeklari, tai lakimies, tai urheilija. 

Työ on työtä harrastukset yleensä muuta. Hienoo jos nämä asiat voi sovittaa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ihminen, jolle se on vain tilapäinen työ vaikka opintojen ohessa eikä tosiaankaan mikään lopullinen kohtalo. Sama pätee siivoojan hommiin, puhelinmyyntiin ja moneen muuhunkin matalapalkkahommaan.

Mikä vika siinä on, että ei kiinnosta pyrkiä parempipalkkaisiin töihin? Onko aivan mahdoton ajatus että jotkut eivät näe mitään syytä kouluttaa itseään "parempiin" töihin? Puhelinmyynti kyllä on sellainen työ jota ei tarvitsisi olla olemassa. Tai no, saisi olla niin että ne antavat suostumuksensa joille saa soittaa. Eikä niin päin kuten nyt, että pitää erikseen kieltää jos ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Ruokakaupassa työskentely nimenomaan on haastavaa. Jatkuvasti hirveä kiire, huonoja hetkiä ei saa asiakaspalvelussa olla, täytyy osata vaikka mitä, kaiken on oltava kunnossa koko ajan, tuhansista tuotteista on oltava perillä ja monenlaisesta oheispalvelusta. Ihmisiä ja tavaraa tulee ja menee jatkuvalla syötöllä. Virheitä ei saa tehdä, jos olet sairaana niin pakko saada tuuraaja jostain, narkkarit ym. jatkuvasti vaarana. Eli sellainen ihminen haluaa työskennellä ruokakaupassa, joka haluaa haasteita ja säpinää eikä pelästy pienistä.

Itse olen ollut joitakin vuosia ruokakaupassa töissä ja see kiire on lähinnä stressaavaa, ei mitenkään sellaista palkitsevan haastavaa. Mun mielestä se että saat hiki päässä vetää duunia kun työkaveri saikulla tai narkkareiden kanssa kanssakäyminen ei myöskään todellakaan ole asia, joka tekee työstä houkuttelevamman kuuloisen...  

Se on ihan kivaa, kunhan ei pelkästään ole kassalla. Toisaalta siinäkin päivä menee nopeasti ja aika automaatiolla, jos on paljon asiakkaita.

Asiakaskontaktit lyhyitä kassalla, se hyvä.

Palkkahan on parempi kuin 9-10 euron kahvila-, siivous- tai leffateatterityössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei haasta tai kehitä? Ajattelitko, että myymälätyö on vain tavaroiden hyllyttämistä ja ostosten piippailua kassaan?

Minä haluan tehdä töitä ruokakaupassa, mitä haluat minusta tietää? Tämä on vielä ihanin työ, jossa olen koskaan ollut. Olen tosin esimies, mutta yhtälailla teen samoja töitä kuin kuka tahansa myyjä ja vielä paljon siihen päälle. Yli 10 vuotta töitä takana ruokakaupassa ja edelleen hymy huulilla menen töihin.

Munkin mielestä kuulostaa hauskalta työltä.

En tajua tätä aloitusta. Itselleni kammottavin homma olisi hammaslääkäri, tai mikä vaan lääkäri, tai pörssimeklari, tai lakimies, tai urheilija. 

Sama, en missään nimessä haluaisi työskennellä lääkärinä. Lääketiede kyllä kiinnostaa, ja minulla on keskivertokansalaista laajemmat tiedot sillä osa-alueella. Mutta ei minua kiinnostaisi pohtia että mikähän sairaus tällä tyypillä nyt on ja miten se hoidetaan. En todellakaan haluaisi ottaa vastuuta hoitopäätöksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokakaupassa työskentely nimenomaan on haastavaa. Jatkuvasti hirveä kiire, huonoja hetkiä ei saa asiakaspalvelussa olla, täytyy osata vaikka mitä, kaiken on oltava kunnossa koko ajan, tuhansista tuotteista on oltava perillä ja monenlaisesta oheispalvelusta. Ihmisiä ja tavaraa tulee ja menee jatkuvalla syötöllä. Virheitä ei saa tehdä, jos olet sairaana niin pakko saada tuuraaja jostain, narkkarit ym. jatkuvasti vaarana. Eli sellainen ihminen haluaa työskennellä ruokakaupassa, joka haluaa haasteita ja säpinää eikä pelästy pienistä.

Itse olen ollut joitakin vuosia ruokakaupassa töissä ja see kiire on lähinnä stressaavaa, ei mitenkään sellaista palkitsevan haastavaa. Mun mielestä se että saat hiki päässä vetää duunia kun työkaveri saikulla tai narkkareiden kanssa kanssakäyminen ei myöskään todellakaan ole asia, joka tekee työstä houkuttelevamman kuuloisen...  

Jos ei ollut kiire, siellä oli hiton tylsää.

Kiire hyvä.

eri

Haastavaa se on varmaan, mutta myyjistä tulee yleensä asiakkaille vattuilevia ja tylyjä. Tyhmää kysyä kuittiasiaa joka kerran, asiakas joko ottaa sen tulostimesta tai ei ota.

Vierailija kirjoitti:

Ruokakaupassa työskentely nimenomaan on haastavaa. Jatkuvasti hirveä kiire, huonoja hetkiä ei saa asiakaspalvelussa olla, täytyy osata vaikka mitä, kaiken on oltava kunnossa koko ajan, tuhansista tuotteista on oltava perillä ja monenlaisesta oheispalvelusta. Ihmisiä ja tavaraa tulee ja menee jatkuvalla syötöllä. Virheitä ei saa tehdä, jos olet sairaana niin pakko saada tuuraaja jostain, narkkarit ym. jatkuvasti vaarana. Eli sellainen ihminen haluaa työskennellä ruokakaupassa, joka haluaa haasteita ja säpinää eikä pelästy pienistä.

Varmasti täytyykin osata monia asioita. Mitenkään väheksymättä lähes kenen tahansa kuitenkin helppo ne opetella sen kummemmin ponnistelematta, koska aika mekaanista työtä. Toki sitten asiakaspalvelu on toisille luontevampaa kuin toisille.

Tuleva pääministeri?