Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naimisiinmeno, häät, mielipide-erot miehen kanssa
20.06.2014 |
Onko kellään muulla niin päin, että itse haluaisit vaan naimisiin, ilman niitä häitä ja juhlia ja lahjoja ja prinsessakamppeita, mutta miehelle ne juhlat ovat tärkeämmät?
Ollaan oltu 8 vuotta yhdessä, ja meillä on 5-vuotias lapsi, omakotitalo ja kaikki muukin. Naimisissa ei vaan olla, eikä edes kihloissa. Ollaankin alusta asti puhuttu, että kihloihin mennään vasta sitten kun tosissaan aletaan häitä miettiä, ja kihlausaika oli max. vuoden. Siitä ollaan koko ajan oltu samaa mieltä. Mies on ihan alusta alkaen suunnitellut enemmän niitä juhlia, vieraslistaa, tarjoiluja ja kaikkea. Musta on vaan koko ajan enemmän alkanut tuntua, etten halua yhtään minkäänlaisia juhlia, ainoastaan pappi vihkimään ja ne kaksi pakollista todistajaa. Olen ana tiaisuuden tullen vihjaillut asiasta, ja pari viikkoa sitten sain sanottua suoraan, etten halua minkäänlaisia juhlia, ja huomion keskipisteenä olemista. Mies vaikutti todella yllättyneeltä, ja tuntui, ettei edes ottanut tosissaan. Miten saan tajuamaan?
Mulla ei siis varsinaisesti mikään kiire ole naimisiin, olen ihan tyytyväinen tilanteeseen nänkin. Mutta sitä mietin, kuinka suuri pettymys miehelle on, kun odottaa ja suunnittelee juhlia (jotka järjestetään sitten kun rahaa on tarpeeksi), ja sitten tajuaa, etten ihan oikeasti aio, enkä voi niihin bileisiin osallistua :/
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipahan muuten paljon kirjoitusvirheitä :D
-ap
Jos miehesi tahtoo juhlat, etkö voi hänen mielikseen osallistua. Tärkeästä päivästä hänelle näköjään kyse. Ikävän itserakasta evätä tuo häneltä. Voit tietenkin hillitä vähän vieralistaa ja rahanmenoa jos se ei sinua kiinnosta, mutta älä vie kaikkea iloa häneltä.
Kompromissi: pienet häät.
Ja sitä paitsi te olette jo kihloissa jos kerran olette sopineet menevänne joskus naimisiin.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 16:37"]
Jos miehesi tahtoo juhlat, etkö voi hänen mielikseen osallistua. Tärkeästä päivästä hänelle näköjään kyse. Ikävän itserakasta evätä tuo häneltä. Voit tietenkin hillitä vähän vieralistaa ja rahanmenoa jos se ei sinua kiinnosta, mutta älä vie kaikkea iloa häneltä.
[/quote]
No sehän siinä just on, että olen yrittänyt ajatella että järjestetään kun tuntuu olevan miehelle niin tärkeää. Mutta kun en kestä yhtään juhlia, missä joudun olemaan millään tavalla keskipisteenä. Jopa pojan synttärijuhlat, mihin on kutsuttu vain meidän molempien vanhemmat ja sisarukset, aihettaa mussa jo etukäteen aivan hirveää ahdistusta ja pahaa oloa, ja koko juhlien ajan mietin vaan miten pääsen tilanteesta pois. Siis mulla on niin paha olo, että mua itkettää, ja käytän kaikki tilaisuudet vetäytyä pois muiden luota.
Ja tärkeä se päivä mullekin on, enkä haluais muistaa sitä päivänä jonka vaan haluan unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja 4: Tavallaan joo ollaan kihloissa, mutta ehkä tuo naimisiinmenosta on ollut enempi sellasta "Sitten kun me joskus mennään naimisiin", samalla tavalla kuin suunnitellaan "Sitten joskus kun meillä on oikein paljon rahaa, niin tehdään sitä ja tätä". Tavoite se on, mutta mitään ei ole varmasti päätetty.
Sopikaa yhdessä niin, että menette esim. maistraattiin kaksin tai teidät vihitään kirkossa vain oman lapsenne läsnäollessa. Tämän jälkeen menette ravintolaan kabinettiin syömään läheistenne kanssa. Sinun ei tarvitse jännittää ja mies saa vähän juhlan tuntua. Ilman muuta pukeudutte kauniisti ja voitte vaikkapa ottaa kuvankin muistoksi. Vieraille voitte sanoa, että juhlitte vaikkapa jommankumman syntymäpäiviä, niin pääsette yllättämään heidät uutisillanne. Mies voi vaikkapa pitää pienen puheen, kun niin kovasti haluaa keskipisteenä loistaa.
Minä olen niin kuin sinä enkä välitä olla keskipisteenä missään juhlissa. Itse asiassa en juurikaan edes pidä juhlista, en siis edes muiden häistä tai syntymäpäivistä. Mutta tällaisista ravintolakutsuista olen tykännyt, kun tärkeintä siinä on syödä hyvin eikä kenenkään tarvitse stressata ruoan onnistumisesta tai ohjelmasta tai mistään muustakaan ikävästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet mukana vain vihkimishetkellä ja sitten pakenet paikalta. Mies saa bilettää.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 16:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 16:37"]
Jos miehesi tahtoo juhlat, etkö voi hänen mielikseen osallistua. Tärkeästä päivästä hänelle näköjään kyse. Ikävän itserakasta evätä tuo häneltä. Voit tietenkin hillitä vähän vieralistaa ja rahanmenoa jos se ei sinua kiinnosta, mutta älä vie kaikkea iloa häneltä.
[/quote]
No sehän siinä just on, että olen yrittänyt ajatella että järjestetään kun tuntuu olevan miehelle niin tärkeää. Mutta kun en kestä yhtään juhlia, missä joudun olemaan millään tavalla keskipisteenä. Jopa pojan synttärijuhlat, mihin on kutsuttu vain meidän molempien vanhemmat ja sisarukset, aihettaa mussa jo etukäteen aivan hirveää ahdistusta ja pahaa oloa, ja koko juhlien ajan mietin vaan miten pääsen tilanteesta pois. Siis mulla on niin paha olo, että mua itkettää, ja käytän kaikki tilaisuudet vetäytyä pois muiden luota.
Ja tärkeä se päivä mullekin on, enkä haluais muistaa sitä päivänä jonka vaan haluan unohtaa.
[/quote]
Erikoista että miehellesi tuli yllätyksenä se ettet halua juhlia. Luulisi 8 yhteisen vuoden aikana jo tuntevan puolisoaan sen verran, että tietää onko hänellä sosiaalinen fobia ja ahdistushäiriö, ja pitääkö hän juhlien keskipisteenä olemisesta. Meillä tuollaisista asioista on keskusteltu moneen kertaan jo paljon ennen häiden suunnittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi joku ihana juhla esim. Bahamalla, Niagaran putouksilla, Las Vegasissa, Lapissa tai jossain muualla kuuluisassa paikassa?
Siellä on porukkaa, joka järjestää ihanat häät, mutta sinun ei tarvitse olla tuttaviesi huomion keskipisteenä. Videoitte sen ja lähetätte sukulaisille. Mies saa juhlansa ja sinä saat olla rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 16:48"][quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 16:37"]
Jos miehesi tahtoo juhlat, etkö voi hänen mielikseen osallistua. Tärkeästä päivästä hänelle näköjään kyse. Ikävän itserakasta evätä tuo häneltä. Voit tietenkin hillitä vähän vieralistaa ja rahanmenoa jos se ei sinua kiinnosta, mutta älä vie kaikkea iloa häneltä.
[/quote]
No sehän siinä just on, että olen yrittänyt ajatella että järjestetään kun tuntuu olevan miehelle niin tärkeää. Mutta kun en kestä yhtään juhlia, missä joudun olemaan millään tavalla keskipisteenä. Jopa pojan synttärijuhlat, mihin on kutsuttu vain meidän molempien vanhemmat ja sisarukset, aihettaa mussa jo etukäteen aivan hirveää ahdistusta ja pahaa oloa, ja koko juhlien ajan mietin vaan miten pääsen tilanteesta pois. Siis mulla on niin paha olo, että mua itkettää, ja käytän kaikki tilaisuudet vetäytyä pois muiden luota.
Ja tärkeä se päivä mullekin on, enkä haluais muistaa sitä päivänä jonka vaan haluan unohtaa.
[/quote]
sai Sä järjestit pojalle juhlat mutta olit sitten huomion keskipisteenä siellä ihan PORVOOSTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ihan sama tilanne. Lopulta tehtiin sellainen kompromissi että kirkossa oltiin vain kahdestaan, ja sen jälkeen oli juhlat joiden järjestelyyn en osallistunut ollenkaan. Sanoin miehelle että jos ihan väkisin juhlat haluaa järjestää, niin järjestäköön, mä tulen kyllä paikalle, mutta en aio osallistua mihinkään hösötykseen enkä kuunnella mitään hääjuttuja ennen juhlia. En myöskään osallistu mihinkään häävalsseihin enkä kuninkaallisiin kakunleikkauksiin missä joutuu olemaan esillä. Mies järjesti leppoisat juhlat, kaikilla, myös minulla oli ihan kivaa, mies osasi järjestää enempi rentojen bileiden tyyliset juhlat jossa mua ei ihan niin paljon ahdistanut. Mun mielestä oli kuitenkin tärkeää, että mies sai ne juhlat joita piti tärkeänä. Mä ajattelin että yhden päivän seison vaikka päälläni, niitä rauhallisia kahdenkeskisiä päiviä on kuitenkin edessä kasapäin
Sama meillä. Mua ei juhlat kiinnosta, miestä kyllä. Ollaan kyllä kihloissa, mut häistä ei oo sopuun päästy. Tuskimpa koskaan mennään naimisiin, kumpikaan ei oo periks antavaista sorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7: Periaatteessa tuo vois olla kompromissi, mutta ei kuitenkaan. Vaikka vieraat eivät tietäisi tulevansa häihin, niin hääjuhla siitä kuitenkin tulis. Ja kun tosiaan en edes omia synttäreitäni halua millään tavalla juhlia. Olen kyllä tuota vaihtoehtoa miettinyt, ja sen lähemmäksi en ajatukissani pääse juhlaa minkä vielä kestäisin.
9: Mies tietää kyllä, etten kestä juhlia (tai siis juhlat ovat kivoja niin kauan kuin saan olla vieraana, sivustaseuraajana, niin huomaamattomana kuin itse haluan). Olen kuitenkin yrittänyt asennoitua niin, että yhden päivän kestään miten vaan, vaikka ei niin hyvältä tuntuiskaan. Pikkuhiljaa ajatus on kuitenkin alkanut ahdistaa enemmän, ja tosiaan vähän aikaa sitten tajusin, että haluan sen päivän muistaa elämäni tärkeimpänä ja parhaana päivänä, en sinä päivänä jolloin teki mieli huutaa ja repiä vaatteet päältäni.
10: Ei.
11: Ei ole Porvoosta. Vaikka synttärit on poikani, ei 5-vuotias kuitenkaan osaa toimia juhlien emäntänä. Mun pitää viihdyttää vieraita, seurustella kaikkien kanssa, huolehtia että kaikilla on kivaa. Joo, mieheni tekee sitä myös, mutta miltä näyttäis, jos synttärisankarin äiti möllöttää koko juhlien ajan lukkojen takana?
Mulla ei ole mitään sitä juhlien järjestämistä vastaan. Olis kiva valkkailla juhlapaikkaa, suunnitella tarjoiluja, tehdä kutsuja, miettiä vieraslistaa ja kaikkea mitä siihen liittyy. En vaan mistään hinnasta halua osallistua niihin juhliin juhlittavana.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 17:16"]7: Periaatteessa tuo vois olla kompromissi, mutta ei kuitenkaan. Vaikka vieraat eivät tietäisi tulevansa häihin, niin hääjuhla siitä kuitenkin tulis. Ja kun tosiaan en edes omia synttäreitäni halua millään tavalla juhlia. Olen kyllä tuota vaihtoehtoa miettinyt, ja sen lähemmäksi en ajatukissani pääse juhlaa minkä vielä kestäisin.
9: Mies tietää kyllä, etten kestä juhlia (tai siis juhlat ovat kivoja niin kauan kuin saan olla vieraana, sivustaseuraajana, niin huomaamattomana kuin itse haluan). Olen kuitenkin yrittänyt asennoitua niin, että yhden päivän kestään miten vaan, vaikka ei niin hyvältä tuntuiskaan. Pikkuhiljaa ajatus on kuitenkin alkanut ahdistaa enemmän, ja tosiaan vähän aikaa sitten tajusin, että haluan sen päivän muistaa elämäni tärkeimpänä ja parhaana päivänä, en sinä päivänä jolloin teki mieli huutaa ja repiä vaatteet päältäni.
10: Ei.
11: Ei ole Porvoosta. Vaikka synttärit on poikani, ei 5-vuotias kuitenkaan osaa toimia juhlien emäntänä. Mun pitää viihdyttää vieraita, seurustella kaikkien kanssa, huolehtia että kaikilla on kivaa. Joo, mieheni tekee sitä myös, mutta miltä näyttäis, jos synttärisankarin äiti möllöttää koko juhlien ajan lukkojen takana?
[/quote]
Haha just kerroit kuinka sullla oli niin vaikeaa olla huomion keskipisteenä poikasi synttäreillä.
16: Niin? Mikä siinä herättää ihmetystä?
Meillä oli noin, että mies halus juhlat ja mä en. Mulle olisi riittänyt pelkkä naiminen. ;)
Siinä sitten tehtiin kaikensortin kompromisseja. Mä en halunnut prinsessamekkoa, joten ei mies siihen pakottanut. Maistraatissa mentiin naimisiin ja pidettiin juhlat pienelle porukalle 40 tyyppiä. Eli kaikki tärkeät kaverit oli paikalla, mun suvusta äiti ja sisaret ja mieheltä useampia, mutta he ovatkin enemmän tekemisissä. Tai siis ollaan yhä.
Hauskat juhlat niistä kuitenkin tuli. Oli runsas kahvipöytä ja "iltapala" pöytä ja niin, niitä viinaksia.
17 vuotta nyt naimisissa ja yhä onnellisia.
Ääh, ei tähän taida mitään kunnon ratkaisua löytyä :/ Mulle ei ole mikään kompromissi mitkään pienet juhlat, kun se on ihan sama onko vieraita 10 vai 80.
Tekis mieli ehdottaa miehelle, että mennään ihan vaa kahdestaan naimisiin, ja pidetään sitten joskus myöhemmi ne bileet (vaikka joku hääpäivä tms.). Mutta onko se reilua? En kuitenkaan voi luvata, että yhtään mieluummin juhlia järjestäisin viiden vuoden päästäkään. Toisaalta silloin ehkä sen yhden päivän kärsimyksen kestäisin, kun se ei pilais mun suurta päivääni. Mulle niillä juhlilla ei kuitenkaan olis mitään merkitystä.
-ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 19:01"]
Jos on jo lapsikin ja asuttu vuosia yhdessä, on yksinkertaisesti naurettavaakin pitää mitään isoja hääjuhlia. Eiköhän se juna jo mennyt monta vuotta sitten.
[/quote]
Juhlissa ei ole mitään naurettavaa, mutta jos siellä esiintyy jonain neitsytmorsiamena valkoisessa puvussa, huntu päässä, niin se on naurettavaa. Miksei vois juhlia jos on yhteistä elämää takana?