Mies ei suunnittele ikinä lomia
Minua on alkanut ahdistamaan, kun mies ei ikinä suunnittele meidän perheen yhteisiä lomia. Me istuttaisiin koko kesäloma (ja muut lomat) kotona, jos minä en suunnittelisi lomareissuja. Itse en koe pelkkää kotona olemista niin lomaksi, koska siellä on koko ajan kotitöitä, ruuanlaittoa ja lasten kuskaamista johonkin. Nytkin kysyin, mitä mies on suunnitellut että tehdään juhannuksena, niin haluaa kuulemma ”olla vaan”.. Lapset jo 11.v ja 15.v, ja hekin jo kaipaavat jotain tekemistä, itsekin haluaisin matkustella ja tehdä jotain kivaa lomalla.
Kommentit (36)
Joillekin vaan riittää se että on kotona. Jotkut 5aas haluaa jatkuvasti mennä jonnekin. Luonteenne ei sovi yhteen. Eroa.
Miksi lomaa pitää aina suunnitella ja miksi silloin pitää ehdottomasti tehdä jotain? Lomasta tulee suorittamista jos koko ajan pitää mennä ja tehdä jotain. Ettekö te voisi lasten kanssa tehdä jotain jos kerran kaipaatte jotain erityistä tekemistä? Ehkä miesihan oikeasti vaan haluaa olla ja rentoutua eikä koko ajan suorittaa.
Täällä vähän samaa, vaikka nyt emme ole perhe, mutta miesystävän kanssa kuitenkin. Hän haluaisi jättää kaiken avoimeksi viimeiseen tippaan asti, ajatuksella että aamulla katsotaan mitä tehdään, pakataan jotain mukaan ja maailma on auki (puhutaan kuitenkin kotimaan matkailusta). Minulle taas iso osa matkan nautintoa on nimenomaan se suunnittelu, paikkoihin tutustuminen etukäteen ja jo mielenrauhani vuoksi miettiä mitä tarvitaan mukaan, aikatauluja, yöpymisiä yms. Mies nukkuisi vaikka autossa. :)
Mutta nämä nyt on ihmisen välisiä eroja, molemmat olemme tulleet vastaan asiassa. Minä en vaadi tarkkoja aikatauluja, päivän tarkkuudella riittää, ja mies antaa minun kantaa päävastuun suunnittelusta kun siitä nautin. Lasten kanssa tietty isompi juttu, ymmärrän sen.
Anna miehen olla vaan ja mee kaverin tai lasten kanssa reissuun
Paras loma kun saa vain olla. Siksi ne kiusalla häiritsevät työkkäristä. Ettei vaan olis kivaa.
No mä komppaan että tavarat kasaan ja autoon,nyt lähdetään,ihan sama minne. Tai milloin. Kunhan mennään. Kaikki kivat muistot just tommosilta reissuilta.
EI tarvitse aikatauluja,syö kun on nälkä,aina löytyy yösija jostain.
Ihan kivaa.
Duunit täynnä aikatauluja ja palvereja,minuuttiaikataulut,lomalla irrotellaan ja ollaan vaan ku ellun kanat.
Viisas mies. Nuo suunnittelevat ja jatkuvasti kaikkea turhaa krääsää hankkivat naiset on kamalimpia. Nauti hetkestä.
t. N
Meillä minä ja lapset reissataan suunnitellut lomat, miehen kanssa tehdään kerran kesässä joku ex tempore -reissu tyyliin "tänään Linnanmäelle". Ne on yleensä karmeita reissuja, joista kukaan ei nauti ja kaikki menee pieleen, mutta mies jaksaa inttää, että parasta on se, kun ei suunnittele. Erityisen ihanaa on lähteä 3 alle kouluikäisen kanssa jonnekin 200 km päähän helteisenä päivänä ja huomata, että auton ilmastointi olisi pitänyt huoltaa aikaa sitten ja että se miehen päättämä kohde ei juuri sinä viikonpäivänä ollutkaan auki. Mutta kun spontaanit lähdöt on kivoja!
Jos tuon ikäisten kanssa "vaan ollaan" lomalla, se tarkoittaa että lapset ovat puhelimella, pelaavat tai ovat kavereiden kanssa. Jos haluaa nauttia lastensa seurasta, on pakko keksiä jotain mielekästä tekemistä.
Jos otat vastuun lomien järjestelystä, saat toisaalta myös oikeuden päättää niistä. Nyt taitaa kyllä olla myöhäistä järjestellä mitään juhannukselle, mutta ehkä teette jotain kivaa heinäkuussa.
Se tarkka valmistelu on aika turvallisuushakuista, varsinkin jos ihan kotimaanmatkailua ajattelee. Mitä tapahtuisi, jos antaisit vaan virran viedä...
riksraks kirjoitti:
No mä komppaan että tavarat kasaan ja autoon,nyt lähdetään,ihan sama minne. Tai milloin. Kunhan mennään. Kaikki kivat muistot just tommosilta reissuilta.
EI tarvitse aikatauluja,syö kun on nälkä,aina löytyy yösija jostain.
Ihan kivaa.
Duunit täynnä aikatauluja ja palvereja,minuuttiaikataulut,lomalla irrotellaan ja ollaan vaan ku ellun kanat.
Sama. Työajat saa jatkuvasti suunnitella ja miettiä pitkälle eteenpäin asioita. Lomalla on paljon mukavampi mennä extempore. Kerran tehtiin road trip, jossa lapset sai päättää suunnan ja pysähdyttiin kaikkiin nähtävyyksiin (ne ruskeat kyltit). Samalla meiningillä menty ulkomaanreissutkin. Katsotaan sitten paikan päällä ja mennään fiiliksen mukaan.
Vaimon sisko on täysin ääripää ja kaikki pitää olla noin vartin tarkkuudela suunniteltu kahden viikon lomalle. Kerran olimme heidän kanssaan reissussa, mutta se kerta riitti.
Jos on "väärä" lomakohde siellä voi olla liian kuumaa tai hyttysiä. Jos on tarkasti katsottu asiat etukäteen tai tuttu paikka, siellä voi asiat toimia paremmin. Mitä se sitten onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä ja lapset reissataan suunnitellut lomat, miehen kanssa tehdään kerran kesässä joku ex tempore -reissu tyyliin "tänään Linnanmäelle". Ne on yleensä karmeita reissuja, joista kukaan ei nauti ja kaikki menee pieleen, mutta mies jaksaa inttää, että parasta on se, kun ei suunnittele. Erityisen ihanaa on lähteä 3 alle kouluikäisen kanssa jonnekin 200 km päähän helteisenä päivänä ja huomata, että auton ilmastointi olisi pitänyt huoltaa aikaa sitten ja että se miehen päättämä kohde ei juuri sinä viikonpäivänä ollutkaan auki. Mutta kun spontaanit lähdöt on kivoja!
No tuon verran ehkä kannattaisi katsoa missä mennään. Mutta muuten kyllä ennemmin ex tempore reissu.
Ja jos on tarpeeksi pelisilmää, niin tuonkin voi hoitaa kunnialla maaliin. Tosin on jo nipottava hiekkap...u vaimo ja piloille lellityt lapset, niin reissu on varmasti uuvuttava.
Vierailija kirjoitti:
riksraks kirjoitti:
No mä komppaan että tavarat kasaan ja autoon,nyt lähdetään,ihan sama minne. Tai milloin. Kunhan mennään. Kaikki kivat muistot just tommosilta reissuilta.
EI tarvitse aikatauluja,syö kun on nälkä,aina löytyy yösija jostain.
Ihan kivaa.
Duunit täynnä aikatauluja ja palvereja,minuuttiaikataulut,lomalla irrotellaan ja ollaan vaan ku ellun kanat.
Sama. Työajat saa jatkuvasti suunnitella ja miettiä pitkälle eteenpäin asioita. Lomalla on paljon mukavampi mennä extempore. Kerran tehtiin road trip, jossa lapset sai päättää suunnan ja pysähdyttiin kaikkiin nähtävyyksiin (ne ruskeat kyltit). Samalla meiningillä menty ulkomaanreissutkin. Katsotaan sitten paikan päällä ja mennään fiiliksen mukaan.
Vaimon sisko on täysin ääripää ja kaikki pitää olla noin vartin tarkkuudela suunniteltu kahden viikon lomalle. Kerran olimme heidän kanssaan reissussa, mutta se kerta riitti.
Myös minun sisareni on tuollainen pilkuntarkka suunnittelija. Itse olen ex tempore -tyyppi. Saan aivoverenvuodon kun hän esittelee listojaan johon on merkattu täsmälleen mitä tehdään ja milloin. Juu, en lomaile hänen perheensä kanssa enää. Lähinnä säälin miestään ja lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lomaa pitää aina suunnitella ja miksi silloin pitää ehdottomasti tehdä jotain? Lomasta tulee suorittamista jos koko ajan pitää mennä ja tehdä jotain. Ettekö te voisi lasten kanssa tehdä jotain jos kerran kaipaatte jotain erityistä tekemistä? Ehkä miesihan oikeasti vaan haluaa olla ja rentoutua eikä koko ajan suorittaa.
Ja sitten pienikin muutos aiheuttaa tälle suunnittelijalle kauhean stressin ja sen jälkeen kenelläkään ei ole hauskaa.
Ei suunnittele meilläkään mutta siksi, että tietää minun nauttivan suunnittelemisesta. Tänä kesänä matkustellaan ehkä vain kotimaassa tai korkeintaan sen lisäksi Baltian maissa, mutta minä suunnittelen reissut oikein mielelläni. Meillä on samanlainen maku majoituspaikkojen ja ravintoloiden suhteen, tiedän miehen toiveet mitä hän haluaa reissuillaan nähdä ja missä käydä, ja otan ne tottakai huomioon.
Ja välillä matkustan myös ilman häntä.
Tasan ei mene asiat. Meillä mies suunnittelee koko kesäksi hengästyttävän paljon ohjelmaa, tykkää järjestää sukulaisille, tuttaville ja naapurin kaimoillekin. Ei ehdi vaipua zen tilaan- ja sitä kesällä kaipaisin.
Ap tuskin puhuu extempore lomista, kuulostaa siltä, että jos mies saisi valita, ollaan vaan kotona. Ja kai extempore matkaankin täytyy olla jonkinlainen aikataulu, budjetti, kulkuväline, varusteet ja suunta tiedossa.
Itse tykkään suunnitella matkan budjetinkin takia. Minkä hintaisia hotelleja/asuntoja/mökkejä on tarjolla, kuinka paljon nelihenkisen perheen liput maksavat jne. Yleensä pääsee myös halvemmalla ja on enemmän vaihtoehtoja, kun päättää ajoissa.
Kieltämättä myös nautin suunnittelusta, se antaa virtaa arkeen ja auttaa kestämään pimeän talven. Ja matkalla on helppoa olla, kun ainakin alustavat suunnitelmat on tehty eukäteen. Tiedän, miten päästään majoitukseen, mistä löytyy lähin ruokakauppa ja ravintola, jossa on lasten mieleistä ruokaa.
riksraks kirjoitti:
No mä komppaan että tavarat kasaan ja autoon,nyt lähdetään,ihan sama minne. Tai milloin. Kunhan mennään. Kaikki kivat muistot just tommosilta reissuilta.
EI tarvitse aikatauluja,syö kun on nälkä,aina löytyy yösija jostain.
Ihan kivaa.
Duunit täynnä aikatauluja ja palvereja,minuuttiaikataulut,lomalla irrotellaan ja ollaan vaan ku ellun kanat.
Tuokin on ok kotimaassa, mutta kyllä minua harmittaisi, jos olisin tuolla mentaliteetilla reissannut jossain kauempana ja sitten jälkeen päin kuulisin, että joku tosi kiinnostava nähtävyys olisi jäänyt näkemättä tai joku asia kokematta vain sen takia, etten viitsinyt etukäteen selvittää mitä paikan päällä kannattaa nähdä/tehdä.
On korona. Kanna vastuusi ja ole kotona. Ei voi olla niin vaikeeta pysyä paikallaan