Lue keskustelun säännöt.
Pitkä parisuhde takana, olisiko ero tässä tilanteessa hyvä ratkaisu vai ei
23.06.2021 |
Arki uuvuttaa eikä suju miehen kanssa kuten toivoisin. Yhteistä puhuttavaa ei oikein enää tunnu olevan ja lasten kasvatus tuntuu yhdessä takkuiselta. Itse haluaisin huolehtia rajoista ja säännöistä ja miehelle lasten kasvatus tuntuu välillä olevan välillä jopa vastenmielistä. Yhdessä ollaan oltu jo yli kymmenen vuotta. Ajatus omasta rauhasta ja oman "tyylisestä" elämästä houkuttaisi.. Jos lasten kasvatuksenkin saisi viikko-viikko systeemillä, niin siitä tuleva oma aika olisi kyllä luksusta... En tiedä jotenkin vaivalloiselta tuntuu tämä yhteiselo ja itse haluaisin elää erilaista elämää ihan arkisissa valinnoissa. Eniten kaipaisin omaa aikaa, rauhaa.... Pitäisikö olla tyytyväinen kuitenkin kun oma kumppani on löytynyt? Vai olisiko elämä parempaa eronneena. Onko kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Pysyittekö yhdessä vaikeasta ajasta huolimatta ja löytyikö se sama alkuhuuma uudelleen. Vai erositteko ja alkoiko siitä vasta uusi onni?
Kommentit (12)
Sä et tuu koskaan olemaan onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eronneena... En minä kyllä näe, että erosta alkaisi uusi onni. Erilainen elämä siitä kyllä alkaa, onneakin voi olla, mutta ydinperhettä ei saa takaisin enää ikinä.
Pelkän kyllästyksen ja tylsyyden takia en lähtisi eroamaan, on mahdollista rakastua uudelleen, kukaan mitään peruuttamatonta loukkausta kuten vaikka pettäminen ei ole ollut. Toiset selviävät jopa siitäkin.
Näkisin, että ei pidä erota kuvitellen, että löytää sitten paremman miehen. Varmasti miehiä löytää, ja he ovat erilaisia, mutta kukaan heistä ei ole enää lastesi isä. He eivät rakasta lapsiasi kuten vanhempi rakastaa. Jopa laiska ja poissaoleva vanhempi. Kun vaikka yöllä lapsi haukkoo henkeä jossain kohtauksessa, niin oma isä tekee mitä tahansa. Minusta sillä on oma erityinen arvo.
Oman kokemuksen kautta sanoisin, että pitää erota, jos suhteessa on selvästi paha olla. Siis paha, ei että välillä harmittaa, mikä on normaalia.
Paha sikäli, että on vaikka henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai vähättelyä, ilkeyttä, alkoholi on ongelma, tai pelaaminen. Tai on lapselle vahingollinen, vaikka lapsi näkee jatkuvasti alkoholinkäyttöä ja alituista riitelyä. Niin että olet valmis vaikka olemaan lopun ikää sinkkuna, kunhan pääset siitä suhteesta.
Jos tuntuu ettei ole tilaa etkä saa tehdä omia juttuja, ota sitä tilaa ja tee niitä juttuja. Eivät ne seuraavassakaan suhteessa tule, jos ei pidä itsestäsi huolta. Opettele sitä, ja jos sitten miehesi aktiivisesti estää sinua toteuttamasta itseäsi, sitten voi sanoa, että on henkistä väkivaltaa suhteessa.
Muuten en osaa tuolla kuvauksella suhteestanne sanoa vielä muuta.
En lukenut, mutta sianjättö on aina paras ratkaisu.
Vapauden tunne on kyllä tärkeää, ja oma rauha.
Tosin joitain vuosia voi mennä lapsiin enemmän keskittyen, koska voivat oireilla pahasti erosta ja sit vanhemmat on huolissaan ja pelottaa ja yöllä pyörii sängyssä kun miettii oman lapsen tilannetta. Sit se varmaan helpottaa kyllä. Ei se välttämättä oo parempaa elämää, mutta erilaista. Ja voihan se tosiaan parempaakin olla!
Mitäs mies miettii? Kysy, ehkä sillä on samat aatteet.
Luuletko että suostuu viikko-viikko systeemiin, jos kokee lapsen hoidon vastenmielisenä?
En minä ainakaan edes harkitsisi, jos ei siinä vaiheessa nuorimmainenkin olisi jo vähintään 16-vuotias. Siinä vaiheessa voikin sitten taas olla jo uutta jännää ja kivaa, kun miniä ja vävy ehdokkaat alkaa löytyä. En usko et siinäkään vaiheessa malttaisin lähteä. Pitkä suhdehan se jo meilläkin on, mut samaa taistelua olis varmaan seuraavankin kans ennemmin tai myöhemmin. Toi nykyinen on kuitenkin niin hyvä, että ikävä varmasti tulis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi erota, mutta lasten mielipide pitäisi ottaa huomioon. Joku voi haluta pysyvän kodin äidin luota, ei viikkoviikko isälle väkisin jne. Kaikki riippuu kaikesta. Jos isä on ikävä vaativa tyyppi voi asua kauempana, jos aidosti kiva lapsille niin lähekkäin.
Ero on sitten hyvä asia, kun siitä on varma eikä tarvi täältä kysyä. Lasten huolto 50/50 ei välttämättä onnistu.
Itse erosin 20 vuoden jälkeen kun rakkaus oli loppunut. Tiesin sen varmaksi, sillä olin rakastunut toiseen. Erosta seurasi iso onni. Tajusin kuinka huono avioliittoni oli ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointteja:
-omaa aikaa voi ottaa ilman eroakin
-jos mies ei jaksa kasvattaa, ei hän jaksa ottaa lapsia joka toinen viikko. Tai jos ottaa niin joudut silti kasvattamaan yksin, lapset elää kuin pellossa joka toinen viikko ja sinä niität omilla viikoilla sadon siitä.
-mieti mitä ongelmia elämä kahdessa uusperheessä voi tuoda, sekä sinulle että lapsille
-jos inhoat miestäsi, niin eroa
taas vetäisti provon loppuillaksi ap.
Arvaa kuinka moni enää uskoo noihin sinun keksityttyihin elämäntarinoihisi.
Mene nukkumaan ja ota lääkkeesi.
Olet sekaisin kuin vanha seinäkello.
Olet suoraan sanottuna täys sekopää-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskotteko tosiaan mammat tuota akkaa joka suoltaa tänne omasta päästä revittyjä kummallisia tarinoita.
Joissa järjellä ajatellen ei ole päätä eikä häntää, mutta teillä itselläkään mammat on sitä päätä tai häntää, kun uskotte kaiken mitä palstalle joku vain viitsii kirjoitella.
Sulla ap ei ole pitkää suhdetta muualle, kuin tälle palstalle.
Näin eronneiden vanhempien lapsena ( olin itse 2v kun erosivat). Ennemmin kaksi ihanaa, hyvää ja rakastavaa perhettä, kuin yksi huono.