Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen lapsi aina vanhempien kanssa
23.06.2021 |
Yksi lapsistani on hyvin epäsosiaalinen, ahdistunut. Mieleltään synkeä ja pientä mielenterveysongelmaakin on. Näistä ja muista syistä johtuen hän on hyvin yksinäinen ja kaveriton. Muut lapset menevät omia menojaan, mutta tämä yksi viettää kaikki lomat ja juhlat täällä lapduudenkodissaan. Isälleen ja minulle se on ihan ok mutta surumieli hiipii rintaan. Ja joskus haluaisin myös viettää aikaa ihan mieheni kanssa kahdestaankin. En millään raaski komentaa lasta omaan kotiinkaan kun tiedän että hän olisi sitten täysin yksin.
Kommentit (24)
Eikös teillä ole tarpeeksi aikaa viettää keskenänne,jos lapsellanne on kuitenkin oma kotinsa ja hän viettää teillä vain juhlapäiviä ja lomia.Luulisi,että on mukava tavata omia lapsiaan,mutta on ymmärrettävää olla huolissaan,miten hän pärjää ilman teitä ja sitä ettei hänellä ole ystäviä.Ehkä niitä vielä ilmaantuu hänellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lomaa hänellä riittää kun ei ole töitä. Opiskelee kyllä mutta nyt kun on ollut etänä on paljon meillä. Ap
Napanuora poikki vain. Joskus se pitää tehdä, jos et halua lapsestasi mitään peräkamarin poikaa/vanhaapiikaa.
Mikä estää teitä sanomasta asiasta? Mikä estää teitä ottamasta omaa aikaa? Suuta auki vain ja sanotte, että ei, tämän juhannuksen vietämme mökillä kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää teitä sanomasta asiasta? Mikä estää teitä ottamasta omaa aikaa? Suuta auki vain ja sanotte, että ei, tämän juhannuksen vietämme mökillä kahdestaan.
Näinhän se on, pitää osata vain sanoa asiasta eikä voi otella saamattomuuttaan.
Pyydä jäämään teille talonvahdiksi ja lähtekää te vanhemmat reissuun. Jos toimitte joka ikinen juhlapyhä hänelle seuralaisena, tilanne jää helposti päälle eikä hän enää edes yritä etsiä muuta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos on alle 25v ja on vain pyhät kotona niin ei kai se nyt niin paha ole? Kyllä mulle tulis tosi paha mieli jos omat vanhemmat sanois että älä tuu tänne ja oon yli 40! Oon kyllä ollut paljon poissakin että ei nyt ehkä voi suoraan verrata.
Hänellä on siis mielenterveyden oirehdintaa. Pitäisin tärkeänä että olette hänen tukenaan. Yksibäiset juhlapyhät ovat vaikeita kaikille, saati sitten nuorelle joka on jäänyt kaikesta ulkopuoliseksi. Toivotan hänelle ja teille onnea jatkoon, toivottavasti hänen tilanteensa helpottaa jossain vaiheessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne, olen myös yhden lapsemme puolesta surullinen, asuu tosin kotona, alkanut liikkua arveluttavassa porukassa. Ymmärrän, että jokainen kaipaa ikäistään seuraa. Elämä ei aina mene niin kuin haluaisi ja toivoisi.
Suosittelen sinulle kirjaa irti läheisriippuvuudesta. Itse olen vuosien varrella surrut ja huolehtinut nyt jo aikuisten lasten asioita, olen tietoisesti opetellut hyväksymään, etten ole vastuussa kenenkään hyvinvoinnista, en oikeasti voi juurikaan vaikuttaa aikuisten lasteni elämään, ja joskus joka tapauksessa jatkavat ilman meitä tavalla tai toisella, mikäli täältä ikäjärjestyksessä lähdetään.
Välitän tietysti lapsistani, ovat tärkeintä elämässä nyt ja aina
Ap. Onko vaikeaa sanoa, että ei sinun tarvitse ravata täällä koko aikaa. Kyllä me pysytään täällä muutenkin. Jos haluat jutella, niin soitellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kausia voi olla, ja kun hakee apua mielenterveysammattilaisilta, niistä voi päästä ylikin. Käykö hän psykologilla tai terapeutilla?
Tunnen yhden nuoren, joka oli kaikki lomat kotona, opintojen jälkeen ei löytänyt töitä eikä kumppania. Vuosia siinä meni, mutta nykyään hänellä on mieluinen työ, oma koti ja liikunnan parista löydetty poikaystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vankilasta saisi paljon kavereita, jos pääsisi sinne jotenkin.
Sain valtion mielisairaalassa ensimmäiset kaverit joten älä vittuile.
Vierailija kirjoitti:
Lomaa hänellä riittää kun ei ole töitä. Opiskelee kyllä mutta nyt kun on ollut etänä on paljon meillä. Ap
Huonosti provosi rakensit, ensin oli lomalla ja juhlapäivinä teillä, nyt koko elämä onkin lomaa.
Lässyn lässyn sanon minä.
🖕
Tää vois olla musta. Toki ilmeisesti mun vanhemmat ihan tykkää kun käyn siellä, mutta ei mulla ole ketään muutakaan. Toki voit sanoa, että et voi tulla, mutta niin valitettavaa kun se muille onkin niin kyllä mä ainakin ahdistuisin vaan lisää tästä, ja en menis varmaan sit enää ikinä. Tiedän, että se ei ole loogista, mutta eipä tässä sairaudessa mikään muukaan ole. Ja mä en näe vanhempiani arjessa, asutaan toisistamme n. 500 kilsaa, joten en siellä jatkuvasti ramppaa.
Mä pidin tuosta talonvahti-ideasta, koska mulle ainakin on mukava olla siellä lapsuuden kodissa, vaikka sitten yksinkin.
Hienoa että autismikirjon nuori on lentänyt pesästä! Asuuko aivan yksin, vai tuetussa asumisessa?
Vierailija kirjoitti:
Ystävän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja poika oli ystäväni perheen kautta osa elämääni. Muistan hänet iloisena vesselinä, joka keräsi elokuussa pihan viinimarjapensaat tyhjiksi ja rakasti lennättää kirjavasta silkkipaperista rakentamaansa leijaa. Pojan tulevaisuus näytti kirkkaalta... Koulu sujui hienosti, poika rakasti tarinoita historiasta ja kaukaisten maiden eläimistä. Muistan kuin eilisen sen kauniin alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa pelata koulun jälkeen videopelejä ja lähteä hieman vanhempana kiertämään Eurooppaa. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku ihana tyttö vielä hienon poikaystävän! Pojan vanhemmilla ei ollut varaa mopoon tai mopoautoon, joten yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta, kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Poika varttui ja tultiin vuoteen jolloin lukio alkoi, hänestä tuli muutoksen seurauksena hiljainen ja varautunut. Poika opiskeli edelleen yhteiskuntaoppia loistavin arvosanoin, mutta ilo hänen silmistään oli kadonnut. Olimme huolesta suunniltamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön vaikutukseen, kenties poika tarvitsi ainoastaan uusia ympäristöjä. Poika pääsikin ensimmäisellä hakukerralla opiskelemaan valtio-oppia, mutta palattuaan kesäksi kotiin opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Äärettömän haikea kilttistarina, sniff.
Kannattaa viedä pojalle viinimarjoja ja viedä hänet kävelylle. Yli 20 minuutin kävely lisää serotoniineja.
Sulla on hienosti asiat, kun aikuinen lapsi vain käy kotona. Meillä on 24 vuotias, joka asuu kotona. Ei aikomustakaan muuttaa pois. Olen tätä monesti kysynyt? Ei opiskele, ei töissä. Käy kaksi kertaa viikossa pikaisesti kaupassa. Muuten on AINA kotona. Istuu tietokonepelien ääressä 14 tuntia vrk ja 10 tuntia nukkuu. On koko ajan äänessä, kun pelaa. Joskus huudan: Turpa kiinni siellä yläkerrassa! Talvella saattaa tehdä lumityöt, muuten ei tee mitään kotitöitä. Ei edes huonettaan siivoa koskaan. Isänsä pyykkää lakanat ja huolehtii siivoamisen. Kait se on siihen tyydyttävä, etten enää ikinä saa olla kotona yksin. Myönnän jo inhoavani tätä poikaa. On kuin täysin vieras ihminen loisisi meidän elättinä.
Alue: Aihe vapaa
Oho. Aikamoinen tilanne. Mutta sanoisin että kyllä sinun on vähän vedettävä niitä rajoja. Jos kaipaat aikaa kaksin miehesi kanssa sinun on sitä otettava. Annat lapsellesi aikaa mutta et niin paljon kuin nyt, oikeasti. Ei tuo ole järkevää.
Parempi puhua ihan suoraan ja miettiä myös yhdessä ratkaisuja miten voisi löytää ihmisiä elämäänsä.
Me äidit ei aina osata olla itsekkäitä silloinkaan kun pitäisi.