Ei häitä, kihlat purettu.

Jos sun miehellä on vain huono päivä ja pinna kireällä, niin tuli sanottua asioita mitä ei tarkoita? Jos nuo eropuheet jatkuu, niin ei muuta kuin lusikat jakoon.

Ihan tyypillinen tilanne. Liian nuorena sitouduttu, tehty lapsia ja alettu elämään perhe-elämää.

Kun kolmekymppiä koittaa niin tuossa vaiheessa ne monet suhteet alkaa kariutumaan ja korttitalo kaatuu. Tajutaan, että halutaan nähdä muitakin naisia/miehiä kun se oma puoliso. Nauttikaa nuoruudesta, matkustelkaa....älkääkä sitoutuko liian aikaisin.  Kaikki ystäväni ovat eronneet  kolmekymppisenä jotka ovat parikymppisenä jo sitoutuneet ja alkamaan perustamaan perhettä.

Jos naimissa olo on tärkeää niin silloin pitää mennä naimisiin jo ennen lapsia.

Onneksi minä ja mieheni olimme molemmat samaa mieltä että ensin naimisiin ja sitten vasta lapset.

Miehellesi tää teidän suhde on jo vanha juttu...ei mitään uutta ja jännitävää tiedossa...vaan sitä samaa lapsiperheen arkea ja kokee ettei kannata edes vaivautua sinun mielikseni naimisiin :(

Mies haluaa erota. Ei vaan ole munaa sanoa suoraan, vaan ikäänkuin sysää sen sinulle.

t. Mies

Sun miehellä on toinen nainen, ainakin on ihastunut tai rakastunut.

Ehdottaisin, että puhuisit asiasta suoraan miehesi kanssa etkä kyselisi täältä selitystä hänen puheisiinsa.

Asiat pitäisi pitkässä parisuhteessa joka tapauksessa oppia selvittämään kasvokkain puhumalla eikä spekuloimalla muiden kanssa oman kumppanin irtolauseita. Ilman avointa ja rehellistä kommunikointia naimisiinmeno ole paljon muuta kuin tyhjä rituaali, joka ei tuo suhteeseen mitään sen kestävämpää.

Jos osaat suhtautua miehesi ajatuksiin ja tuntemuksiin avoimesti ja kypsästi etkä vain yritä pakottaa häntä omien haaveittesi toteuttajaksi, voit herättää hänessä luottamusta ja saada suhdettanne aika lailla lujitettua.

Melkein kaikkia tuntemiani miehiä kyllä suoraan sanoen pelkästään tympii ja ahdistaa kuulla noita naisten ylimitoitettuja odotuksia ja (hää)haaveita, mutta se ei tarkoita, etteivätkö miehet siitä huolimatta olisi aidosti rakastuneita ja halukkaita sitoutumaan ja naimisiin. Aika usein vain vaikuttaa siltä, että miehen sitoutuminen ja rakkaus ei kelpaa, ellei se tapahdu naisen haluamalla tavalla.

Jos haluat hyvän miehen, älä etsi sellaista, mistä haaveilet. Sellaista ei ole olemassa.

Aviomies 44 v

Ensinnäkin, en ole missään vaiheessa sanonut ettei MIEHENI RAKKAUS KELPAA SELLAISENAAN, ilman naimisiinmenoa. Ihmettelin ja säikähdin reaktiota kun aloin puhumaan häistä - en tuominnut enkä haukkunut, en jättänyt enkä sanonut että vihaan häntä eikä hän kelpaa minulle. Tilanne katkesi ikävästi ennen mitään keskustelua kun mies lähti viemään autoa. Siksi kirjoitin tänne kun tuntui että oli vain pakko sen kaiken hämmennyksen keskellä.

Kun hän tuli, pyysin että jutellaan. Keskusteltiin asioista ja tajusin että lapsemme vakava sairastelu, lainojen korkojen nousu ja uuden asunnon remontti (meillä on ihan uusi asunto mutta vaatii "remonttia tai lähinnä vaatii että taistellaan rakentajan kanssa vikojen korjaamisesta) on vienyt meiltä tietysti kamalasti rahaa, josta mies on ollut masentunut ja miettinyt miten selvitään. Nostettiin laskut pöydälle ja laskettiin, pärjätään kyllä mutta ilman lainaa (lisää lisää lisää lainaa..) ei häistä voi edes haaveilla. Lisäksi tietysti hän haluaa saada muita lainoja pois / pienemmäksi.

Sen takia kiukustui ja sanoi että minun kannattaa etsiä uusia mies koska hän ei halua naimisiin - mutta hän ei sanonut syytä, kunnon syytä josta minä taas säikähdin. Toinen nainen? Kyllästynyt minuun? Haluaa erota? Vähemmästäkin säikähtää.

Tehtiin säästösuunnitelmia. Naimisiin mennään 2018. (mikäli lapsemme on kunnossa eikä vointi huonone..) häät maksetaan itse, ilman lainaa. Säästetään siihen kuukausittain, tietysti huolehtien että rahaa ei liikaa sinne lipsu :) aina ei huomaa toisen stressiä, vaikka olisi kuinka läheinen. Kun on työt ja harrastukset, se aika mikä ollaan yhdessä, touhutaan perheenä eikä siinä tiimellyksessä edes aina huomaa kysyä miten toinen jaksaa, mitä toiselle kuuluu.. Menen itseeni ja alan keskittyä enemmän myös mieheni tunteisiin. Me tarvitsemme ehjän perheen että selviämme lapsen sairaudesta :) kiitos kaikille ja oikein hyvää kesää!

AP

Hienoa että asiat olivatkin kunnossa! Pienen vinkin antaisin kuitenkin: naimisiin pääsee myös pienellä budjetilla ja lyhyemmällä suunnittelulla. Silti isäsi voi saattaa sinut sinne alttarille, jos se on THE THING. Neljä vuotta, aika pitkä, mahtaa paineet kasvaa. Tsemppiä silti!

Hienosti selvititte asiat! Tällaisia me monet miehet olemme. Pidämme huolet mahdollisimman pitkään sisällämme suojellaksemme muuta perhettä. Mutta tuloksena on sitten usein äksyilyä.

Se on pannu jotain muuta koska et nähtävästi ole sille enää tärkeä.

Kun ei mitään "korkeinta" ole olemassa, niin aika turhaa...

"Virastossa käväiseminen"? Oletkos käynyt Raumalla valtion virastotalon vihkihuoneessa? Minä olen, minut on siellä vihitty 22 vuotta sitten. Kaunis, valkoinen huone kanalin rannassa, upottava matto, lattialla seisova kynttiläteline (viimeksi mainitut uniikit, huoneeseen suunnitellut), kaunis lasinen pöytä, jonka ääressä annoimme vihkivalamme. Ovat kestäneet tuon 22 vuotta, eikä vieläkään loppua näy. Paikalla olivat vanhempamme ja todistajamme, kaikki liikuttuneina arvokkaasta tilaisuudesta.

Että voisi vaikka lopettaa turhat löpinät, kun ei kerran tietoa ole, on vain ennakkoluuloja.