Kannattasko mun hankkia lapsia?

Mitä jos kasvaisit ensin aikuiseksi? Ja käytä hyväksi se ysiluokan äidinkielen kurssi, jossa keskitytään isoihin alkukirjaimiin ja kappalejakoihin.

Jos jossain vaiheessa sitten isona alkaa tulla vauvakuume, niin maailmassa on runsain mitoin niitä naisia, jotka eivät lainkaan pidä lapsista noin niin kuin yleisesti ottaen mutta ovat silti tehneet oman lapsen ja rakastavat häntä suunnattomasti. Oman vauvan kanssa oppii kyllä elämään ja häntä hoitamaan oikein. Minä olen yksi heistä. Onnekseni olen saanut hyvin rauhallisen lapsen, joka ei useinkaan itke tai kilju muutenkaan. Ei ole tullut yhtäkään vaippavahinkoa. Laitan usein miehen vaihtamaan kakkavaipan.

ikävä kyllä en ole enää ysillä vaan jo yli 30v ja jos on yli 30v näin epätasapainonen niin onko unohettava lastenteko. siksi just kysyinkin. alan olla jo yli-ikänen tekemään lasta.

Juu, älä hankkiudu raskaaksi

EI ! Small talking with a baby ? Luuletko, että taaperoiden kanssa keskustellaan politiikasta ja elämän tarkoituksesta..?

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 23:33"]

Juu, älä hankkiudu raskaaksi

[/quote]

Tietysti kyllähän sitä tavallaan oon haaveillu lapsista kun on yks tuttu kyselly minun lastentekosuunnitelmista yms mutta kun ottaa huomioon nää kaikki mun ongelmat ja mitä on tässä matkan varrella ollut kaiken näköstä sekä tuossa että monessa muussakin asiassa niin ei minusta varmaan oo hoitamaan koskaan ketään lasta, ei omaa eikä muitten. Vaikka teoreettisella tasolla niistä tykkäisinkin niin käytännön tasolla inhoan. Inhosin kerran 3v ikäistä vilkasta poikaakin kun se juoksenteli käytävällä joskus aikoinaan ja halusin olla rauhassa. Oikeastaan pelkäsin sitä poikaa. Samoin yhen tutun lapsi joka in jo koulussa, pelkää minua. En osaa käsitellä lapsia, en minkään ikäisiä.

Yli-ikäinen alikehittynyt? Toisaalta olisit ehkä lapsen tasolla itsekin, niin ei tarvitsisi sille tuudittautua väenväkisin, ja voisitte yhdessa kasvaa..?

Lopulta kysymykseesi osaat vastata vain sinä itse. 

Jos pienet lapset ovat mielestäsi vastenmielisiä, niin vastaus on EI. Lapsien kanssa oppii kyllä olemaan luontevasti, jos lapsista muuten pitää.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 23:45"]

Jos pienet lapset ovat mielestäsi vastenmielisiä, niin vastaus on EI. Lapsien kanssa oppii kyllä olemaan luontevasti, jos lapsista muuten pitää.

[/quote]

Pelkään sellaisia yli vuoden vanhoja leikki-ikäsiä ja taaperoita ja kouluikäiset on ärsyttäviä. Ei olis minusta vanhemmaksi, en rakastaisi lastani ja lapsi olisi vain riesa ja taakka mulle.

Ja kun näkee miten ne muut niin hyvin huomioi lapsia ja miten monia joilla ei edes ole vielä lasta, pyydetään auttamaan hoitamisessa yms ja itse olen täysin ulkopuolinen kun paikalla on lapsi, niin kyllä siinä tuntuu niinkun olis ihan eri planeetalla kuin ne lapset.

Oli mulla aika jolloin lapsista tykkäsinkin mutta kun kukaan ei minua kannustanut hoitamaan lapsia tai edes opettelemaan hoitamista vaan sekin tyrmättiin niin ajattelin että antaapa olla, ei oo sitten lapset minun juttu. Orastavaa lapsirakkautta oli jossain vaiheessa kyllä mut se sitten loppui kun se tyrmättiin minulta.

No mitäs luulet kannattaako olla ylipäätään tekemisissä lasten kanssa jos on tartuttanu itelleen paiseruton ja paiseruttotautisena sairaalan potilaana makoilee ja vielä vainoaa ihmisiä ja stalkeroi! ihmisiä vainoava ruttotautinen joka on vieläpä psykopaatti, ei kyllä herätä mitään halua kannustaa ainakaan TUOHON asiaan.

Miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Kyllä sinulla on aikaa vielä miettiä. Jos se tuntuu mahdottomalta ajatukselta, niin sitten ei. Lapsiin sitoutuu sitten loppuelämäksi. Ja lapsi on lahja. Anna itsellesi aikaa. Ei kannata hirveästi syytellä muita tai sitä onko joku tyrmännyt hoivaviettisi. Ehkä löydät sen uudelleen, jos tahdot niin. Sinulla on sinun oma elämäsi.

Hirveästi ei kannat laittaa sitten pianoa sille, että joku muu hoitaa lapsesi. Vastuu on sinulla ja puolisollani. Toki on sitten hoitopaikan ym. Pieni lapsi on vanhempien lähellä ja he ovat se ainoa turva. Pystyykö sitoutumaan. Usein se äidinvaisto on vahva.

Anna aikaa itsellesi. Lue vaikka vauvalehtiä tai käy puistoissa ja juttele siellä äitien kanssa. Mietteistäsi. Voisit saada hyviä ajatuksia.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 05:34"]Miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Kyllä sinulla on aikaa vielä miettiä. Jos se tuntuu mahdottomalta ajatukselta, niin sitten ei. Lapsiin sitoutuu sitten loppuelämäksi. Ja lapsi on lahja. Anna itsellesi aikaa. Ei kannata hirveästi syytellä muita tai sitä onko joku tyrmännyt hoivaviettisi. Ehkä löydät sen uudelleen, jos tahdot niin. Sinulla on sinun oma elämäsi.

Hirveästi ei kannat laittaa sitten pianoa sille, että joku muu hoitaa lapsesi. Vastuu on sinulla ja puolisollani. Toki on sitten hoitopaikan ym. Pieni lapsi on vanhempien lähellä ja he ovat se ainoa turva. Pystyykö sitoutumaan. Usein se äidinvaisto on vahva.

Anna aikaa itsellesi. Lue vaikka vauvalehtiä tai käy puistoissa ja juttele siellä äitien kanssa. Mietteistäsi. Voisit saada hyviä ajatuksia.

[/quote]

Boldauksineen ja muine virheineen tämä oli niin koomista luettavaa, etten edes jakanut keskittyä asiasisältöön.

Itsekin olen 30v kuten AP ja mietin haluanko lapsia vai en. Pidän eläimistä enemmän kuin lapsista, mutta uskoisin rakastavani kuitenkin omia lapsiani todella paljon. Haluaisin myös luoda hyvän ja rakastavan suhteen lapseeni ja opastaa häntä elämässä, kuitenkin niin, että kunnioitan hänen tulevia elämänvalintojaan enkä yritä "tyrkyttää" omia aatteitani esim. uskonnosta, politiikasta, jne. :)

Olen alkanut lämmetä ajatukselle lapsesta, vaikken yleensä osaakan olla kovin luontevasti muiden lasten lähellä. Oman lapsen kanssa olisi varmasti eri tilanne. Pelkään myös synnytystä (kipua ja sitä mitä se tekee keholle), mutta uskon sen olevan loppupeleissä erittäin palkitseva kokemus, mielenkiintoinenkin.

Oikeastaan suurin este lasten hankkimiselle tällä hetkellä on huono taloudellinen tilanteeni. Olen koulutukseltani maisteri, mutta palkkani on todella pieni (en ole saanut koulutusta vastaavaa työtä). En usko, että pystyisin tarjoamaan lapselleni tarpeeksi hyvää elämää vielä tässä elämänvaiheessani. Ehkä tilanteeseeni tulee muutos viiden vuoden sisällä. Tai sitten vain elän ilman lapsia, ei sekään huono vaihtoehto olisi. :)

Tsemppiä ap!

Hanki oskuvauva.

Pilkun nussija.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 23:20"]

Mulla tämmönen tilanne et kannattasko mun hankkia yhtään lasta? minulta kyllä on kyselty lasten hankinnasta yms ja oon ollu kyllä tuttujen lasten kans tekemisissä mutta minun on vaikea saada katsekontaktia tai mitään muutakaan kontaktia lapseen, vaikea puhua sillä sävyllä miten yleensä lapsille puhutaan ja kun joku lapsi kiljuu niin säpsähtelen eikä korvat kestä huutoa. lisäksi kammoan verta, oksennusta ja ulostetta. jos oon saanu vauvan syliin, niin en oo uskaltanu liikahtaakaan vaan oon sitä pitäny just silleen miten on opastettu, että muista tukea sitä päätä. ja jos se alkaa huutaa, hätäännyn ja kutsun aina sen äitin paikalle enkä huomaa esim jos lapsen vaippa on märkä yms. muutenkin oon vältelly pieniä lapsia. niissä on jotakin vastenmielistä. minun lähelle ei mielellään edes tuoda pientä lasta ja jos sellaisen tekisin niin luultavasti se vietäs minulta pois heti synnärillä. lisäksi oon vakavailmeinen, en osaa leperrellä enkä osaa small talkia yms ja hävettää jos pikkulapsi jotakin multa kyselee enkä osaa puhua sillä sävyllä miten puhutaan lapsille. Eläinten kanssa kuitenkin tulen hyvin toimeen. Kannattasko minun tehdä se päätös etten hanki lapsia vaan elän joko sinkkuna tai parisuhteessa onnellisena ilmankin lasta? Ei kaikki lasta tee vaikka naimisissakin olisivat.

[/quote

Neuvoisin aloittamaan ukon etsinnästä.