Vaimo lihoi eikä halua olla enää viehättävä. Mitä voin tehdä kun ei miestään kuuntele?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tehnyt vaimollesi selväksi, ettet häntä rakasta etkä kunnioita, joten miksi ihmeessä hän ylläpitäisi sitä ainoaa syytä, jonka takia aloit hänen kanssaan olemaan? Menit alkujaankin yhteen vaimosi kanssa pelkästään jalkovälisi ohjaamana, etkä muuta ole hänelle antanut.

Suosittelen eroamista ja sinkkuna pysymistä, ei tarvitse yhä uudestaan katsoa kuin uudet kumppanit eivät halua enää olla viehättäviä sinun takiasi.

Niin on tehnyt vaimokin. Mitä hemmettiä se on, että kumppania ei tarvitse arvostaa sen vertaa, ettei haluaisi olla tämän silmisissä viehättävä? Heti kun ero tulee, niin kyllä iskee paniikki ja kaivetaan salitrikoot esille ja värjätään karvoja. Tämä koskee molempia sukupuolia. Miksi se sitten on ok ja hyväksyttyä, että potentiaalista kumppania hakiessa ollaan edukseen ja sitten lössähdetään ikään kuin sillä nykyisellä ei olisi mitään arvoa.

Jos seuraatte onnellisia, pitkäikäisiä suhteita, niin kyllä niissä molemmat panostaa siihen suhteeseen. Saa vanheta, jossain määrin kilojakin kertyy, mutta se perusajatus on siellä kuitenkin ettei se puoliso ole mikään itsestäänselvyys, vaan näytetään, että halutaan olla vielä se hänen valintansa.

Tässä ketjussa ei vieläkään ole käynyt selväksi mitä ap tekee ja millä hän näyttää vaimolle sen että vaimo on edelleen hänen valintansa.

Mulle riittää se että hän kertoo sen vaimolle. Ap parisuhde mielessä ole kiinnostava.Tässä ketjussa ei ilmene mitään sellaista että tuo ap olisi kovin haluttava kenenkään muunkaan mielestä. Kunhan ulisee vaihtavansa hoikempaan ja nuorempaan.

Eihän Ap kirjoita vahtavansa hoikempaan ja nuorempaan. Vai onko minulta mennyt jokin viesti ohi?

Outoa millainen tarve naisilla on alkaa syyttää miestä, kun vaimo alkaa lihoa ja miestä harmittaa.

Ap on hävinnyt kuin pieru saharaan, kuten aina tällaisissa miehet vs. naiset -provoissa.

No nyt Ap vastaa. En eilen töiden lomassa koko ketjua seurannut, mutta tänään luin koko ketjun läpi. Mielenkiintoista, että aihe on herättänyt näin kovasti keskustelua ja jopa närääkin. :)  Vinkkejä on tarjottu ja minua syyllistettu tai kyselty olenko itse sohvaperuna tai pälvikaljuinen kaljamaha ja itsekeskeinen narsisti. En mielestäni ole mitään noista, mutta hyvä se on itsetutkistella omaakin toimintaa. Todettakoon, että pidän kunnostani huolta, mutta alkavaa pälvikaljua on lievästi ilmaantunut. Pidän vaan painon kurissa niin että pysyn 10 kilon haarukan sisällä ja jos paino alkaa nousta (mitä tapahtuu usein talvisaikaan), niin sit tarkistan ruokavaliota ja lisään liikuntaa. Läpi vuoden silti harrastan liikuntaa jossain määrin. Seksissä vaan on kohdallani niin, että selvä ylipaino vie fiilistä ja tämä on kohdallani varmaan fysikaalinen juttu. Nämä ovat toki yksilöllisiä juttuja eikä näin ole jokaisen miehen kohdalla. Elämän myötä olen vain ehkä tullut jossain määrin ronkeliksi etten syty seksiin selvästi lihavien naisten kanssa. Noh tähän voisi todeta että onneksi maailmassa kaikki eivät ole kaltaisiani vaan lihavillekin löytyy varmasti sopivia kumppaneita, joita lihavuus ei häiritse.  En siis tilanteessani vaadi puolisoltani älyttömyyksiä. Olen ehdottanut yhteistä aerobista ryhmäliikuntaharrastusta, mutta se ei riitä, jos hän tällaiseen suostuu välillä kerran tai pari kertaa kuussa. Kunnostaan huolehtiminen täytyy lähteä lopulta omasta itsestä ja aidosta motivaatiosta. Aloituksessa myös viittasin jo ettei puoliso ole ottanut vinkeistä vaaria, joten kyllä eri teille lähteminen on edessä, jos me ei voida löytää yhteistä säveltä tässä asiassa. Jokaisessa suhteessa on haasteensa eikä helpolla kannata luovuttaa, mut yhdessä nämä asiat on puolison kanssa voitava selvittää ja ratkaista. Aloitin tämän ketjun lyhykäisesti provokatiivisesti, mutta kyllä taustalla on aito ongelma.

Ylipaino tuli käsitellyksi. Kuinkas tuo ehostaminen: odotatko, että vaimo vapaapäivinäänkin meikkaa sinua varten? Eikö hygieniasta ja karvoituksen siisteydestä huolehtiminen riitä, kuten miesten osalta riittää?

Vierailija kirjoitti:

Kummasti ne vaimot hoikistuu eron jälkeen, kun saa taas hyvää seksiä.

Eiköhän se ole enemmän siitä kiinni, että tarttee tehdä jotain, että saisi hyvää seksiä.

Mulla oli vaihe jolloin en jaksanut/halunnut panostaa ulkonäköön yhtään. En kyllä lihonnut mutta en ollut mikään kedon kaunein kukkanenkaan. Jossain vaiheessa sitten katselin niitä kauniita vaatteita joita mulla vaatekaapissa oli ja aloin pukeutua paremmin.

Syväluotaava analyysini tilanteelle on se, että alkoi töissä miesvaltaisella ahdistaa kun ulkonäköä kommentoitiin jatkuvasti ja varsinkin virkistystapahtumissa tultiin iholle ja annettiin rakkaudentunnustuksia. Sitten tuntui helpommalta olla huomaamattomampi. Nyt etätyön aikana olen siis löytänyt uudestaan sen että on kiva olla kauniin näköinen eikä aina siinä kulahtaneimmassa rönttäpaidassa.

Ja sanon jo etukäteen että olen pukeutunut aina siististi ja asiallisesti, en heruta tms enkä flirttaile, olen kyllä ystävällinen ja mukava kaikille. Osa sitten tulkitsee sen väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tehnyt vaimollesi selväksi, ettet häntä rakasta etkä kunnioita, joten miksi ihmeessä hän ylläpitäisi sitä ainoaa syytä, jonka takia aloit hänen kanssaan olemaan? Menit alkujaankin yhteen vaimosi kanssa pelkästään jalkovälisi ohjaamana, etkä muuta ole hänelle antanut.

Suosittelen eroamista ja sinkkuna pysymistä, ei tarvitse yhä uudestaan katsoa kuin uudet kumppanit eivät halua enää olla viehättäviä sinun takiasi.

Niin on tehnyt vaimokin. Mitä hemmettiä se on, että kumppania ei tarvitse arvostaa sen vertaa, ettei haluaisi olla tämän silmisissä viehättävä? Heti kun ero tulee, niin kyllä iskee paniikki ja kaivetaan salitrikoot esille ja värjätään karvoja. Tämä koskee molempia sukupuolia. Miksi se sitten on ok ja hyväksyttyä, että potentiaalista kumppania hakiessa ollaan edukseen ja sitten lössähdetään ikään kuin sillä nykyisellä ei olisi mitään arvoa.

Jos seuraatte onnellisia, pitkäikäisiä suhteita, niin kyllä niissä molemmat panostaa siihen suhteeseen. Saa vanheta, jossain määrin kilojakin kertyy, mutta se perusajatus on siellä kuitenkin ettei se puoliso ole mikään itsestäänselvyys, vaan näytetään, että halutaan olla vielä se hänen valintansa.

Tässä ketjussa ei vieläkään ole käynyt selväksi mitä ap tekee ja millä hän näyttää vaimolle sen että vaimo on edelleen hänen valintansa.

Mulle riittää se että hän kertoo sen vaimolle. Ap parisuhde mielessä ole kiinnostava.Tässä ketjussa ei ilmene mitään sellaista että tuo ap olisi kovin haluttava kenenkään muunkaan mielestä. Kunhan ulisee vaihtavansa hoikempaan ja nuorempaan.

Eihän Ap kirjoita vahtavansa hoikempaan ja nuorempaan. Vai onko minulta mennyt jokin viesti ohi?

Outoa millainen tarve naisilla on alkaa syyttää miestä, kun vaimo alkaa lihoa ja miestä harmittaa.

Ap on hävinnyt kuin pieru saharaan, kuten aina tällaisissa miehet vs. naiset -provoissa.

No nyt Ap vastaa. En eilen töiden lomassa koko ketjua seurannut, mutta tänään luin koko ketjun läpi. Mielenkiintoista, että aihe on herättänyt näin kovasti keskustelua ja jopa närääkin. :)  Vinkkejä on tarjottu ja minua syyllistettu tai kyselty olenko itse sohvaperuna tai pälvikaljuinen kaljamaha ja itsekeskeinen narsisti. En mielestäni ole mitään noista, mutta hyvä se on itsetutkistella omaakin toimintaa. Todettakoon, että pidän kunnostani huolta, mutta alkavaa pälvikaljua on lievästi ilmaantunut. Pidän vaan painon kurissa niin että pysyn 10 kilon haarukan sisällä ja jos paino alkaa nousta (mitä tapahtuu usein talvisaikaan), niin sit tarkistan ruokavaliota ja lisään liikuntaa. Läpi vuoden silti harrastan liikuntaa jossain määrin. Seksissä vaan on kohdallani niin, että selvä ylipaino vie fiilistä ja tämä on kohdallani varmaan fysikaalinen juttu. Nämä ovat toki yksilöllisiä juttuja eikä näin ole jokaisen miehen kohdalla. Elämän myötä olen vain ehkä tullut jossain määrin ronkeliksi etten syty seksiin selvästi lihavien naisten kanssa. Noh tähän voisi todeta että onneksi maailmassa kaikki eivät ole kaltaisiani vaan lihavillekin löytyy varmasti sopivia kumppaneita, joita lihavuus ei häiritse.  En siis tilanteessani vaadi puolisoltani älyttömyyksiä. Olen ehdottanut yhteistä aerobista ryhmäliikuntaharrastusta, mutta se ei riitä, jos hän tällaiseen suostuu välillä kerran tai pari kertaa kuussa. Kunnostaan huolehtiminen täytyy lähteä lopulta omasta itsestä ja aidosta motivaatiosta. Aloituksessa myös viittasin jo ettei puoliso ole ottanut vinkeistä vaaria, joten kyllä eri teille lähteminen on edessä, jos me ei voida löytää yhteistä säveltä tässä asiassa. Jokaisessa suhteessa on haasteensa eikä helpolla kannata luovuttaa, mut yhdessä nämä asiat on puolison kanssa voitava selvittää ja ratkaista. Aloitin tämän ketjun lyhykäisesti provokatiivisesti, mutta kyllä taustalla on aito ongelma.

Aitoja ongelmia varsinkaan parisuhteessa ei kannata käsitellä provokatiivisesti. Totta toki jos aloitus ei olisi ollut provosoiva ei se olisi herättänyt keskustelua. Ongelma ilmeisesti silti jäi ratkaisematta, mutta ethän sä edes sitä halunnut ratkaista vaan provosoida. Provosoivia on suurin osa vastaustakin. Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tehnyt vaimollesi selväksi, ettet häntä rakasta etkä kunnioita, joten miksi ihmeessä hän ylläpitäisi sitä ainoaa syytä, jonka takia aloit hänen kanssaan olemaan? Menit alkujaankin yhteen vaimosi kanssa pelkästään jalkovälisi ohjaamana, etkä muuta ole hänelle antanut.

Suosittelen eroamista ja sinkkuna pysymistä, ei tarvitse yhä uudestaan katsoa kuin uudet kumppanit eivät halua enää olla viehättäviä sinun takiasi.

Niin on tehnyt vaimokin. Mitä hemmettiä se on, että kumppania ei tarvitse arvostaa sen vertaa, ettei haluaisi olla tämän silmisissä viehättävä? Heti kun ero tulee, niin kyllä iskee paniikki ja kaivetaan salitrikoot esille ja värjätään karvoja. Tämä koskee molempia sukupuolia. Miksi se sitten on ok ja hyväksyttyä, että potentiaalista kumppania hakiessa ollaan edukseen ja sitten lössähdetään ikään kuin sillä nykyisellä ei olisi mitään arvoa.

Jos seuraatte onnellisia, pitkäikäisiä suhteita, niin kyllä niissä molemmat panostaa siihen suhteeseen. Saa vanheta, jossain määrin kilojakin kertyy, mutta se perusajatus on siellä kuitenkin ettei se puoliso ole mikään itsestäänselvyys, vaan näytetään, että halutaan olla vielä se hänen valintansa.

Tässä ketjussa ei vieläkään ole käynyt selväksi mitä ap tekee ja millä hän näyttää vaimolle sen että vaimo on edelleen hänen valintansa.

Mulle riittää se että hän kertoo sen vaimolle. Ap parisuhde mielessä ole kiinnostava.Tässä ketjussa ei ilmene mitään sellaista että tuo ap olisi kovin haluttava kenenkään muunkaan mielestä. Kunhan ulisee vaihtavansa hoikempaan ja nuorempaan.

Eihän Ap kirjoita vahtavansa hoikempaan ja nuorempaan. Vai onko minulta mennyt jokin viesti ohi?

Outoa millainen tarve naisilla on alkaa syyttää miestä, kun vaimo alkaa lihoa ja miestä harmittaa.

Ap on hävinnyt kuin pieru saharaan, kuten aina tällaisissa miehet vs. naiset -provoissa.

No nyt Ap vastaa. En eilen töiden lomassa koko ketjua seurannut, mutta tänään luin koko ketjun läpi. Mielenkiintoista, että aihe on herättänyt näin kovasti keskustelua ja jopa närääkin. :)  Vinkkejä on tarjottu ja minua syyllistettu tai kyselty olenko itse sohvaperuna tai pälvikaljuinen kaljamaha ja itsekeskeinen narsisti. En mielestäni ole mitään noista, mutta hyvä se on itsetutkistella omaakin toimintaa. Todettakoon, että pidän kunnostani huolta, mutta alkavaa pälvikaljua on lievästi ilmaantunut. Pidän vaan painon kurissa niin että pysyn 10 kilon haarukan sisällä ja jos paino alkaa nousta (mitä tapahtuu usein talvisaikaan), niin sit tarkistan ruokavaliota ja lisään liikuntaa. Läpi vuoden silti harrastan liikuntaa jossain määrin. Seksissä vaan on kohdallani niin, että selvä ylipaino vie fiilistä ja tämä on kohdallani varmaan fysikaalinen juttu. Nämä ovat toki yksilöllisiä juttuja eikä näin ole jokaisen miehen kohdalla. Elämän myötä olen vain ehkä tullut jossain määrin ronkeliksi etten syty seksiin selvästi lihavien naisten kanssa. Noh tähän voisi todeta että onneksi maailmassa kaikki eivät ole kaltaisiani vaan lihavillekin löytyy varmasti sopivia kumppaneita, joita lihavuus ei häiritse.  En siis tilanteessani vaadi puolisoltani älyttömyyksiä. Olen ehdottanut yhteistä aerobista ryhmäliikuntaharrastusta, mutta se ei riitä, jos hän tällaiseen suostuu välillä kerran tai pari kertaa kuussa. Kunnostaan huolehtiminen täytyy lähteä lopulta omasta itsestä ja aidosta motivaatiosta. Aloituksessa myös viittasin jo ettei puoliso ole ottanut vinkeistä vaaria, joten kyllä eri teille lähteminen on edessä, jos me ei voida löytää yhteistä säveltä tässä asiassa. Jokaisessa suhteessa on haasteensa eikä helpolla kannata luovuttaa, mut yhdessä nämä asiat on puolison kanssa voitava selvittää ja ratkaista. Aloitin tämän ketjun lyhykäisesti provokatiivisesti, mutta kyllä taustalla on aito ongelma.

Ylipaino tuli käsitellyksi. Kuinkas tuo ehostaminen: odotatko, että vaimo vapaapäivinäänkin meikkaa sinua varten? Eikö hygieniasta ja karvoituksen siisteydestä huolehtiminen riitä, kuten miesten osalta riittää?

Joo riittää perushygienista huolehtiminen. :) Tarkennetaan sen verran, ettei toimivan seksiin tarvita välttämättä lainkaan meikkaamista. Ehostautuminen tässä yhteydessä oli siis epämääräinesti ilmaistu.  Meikkaamisessa muutenkin arvostan kevyttä meikkiä.

Minua ei vaimon ylipaino haittaa seksuaalisessa mielessä - edelleen hän on viehättävä ja seksikäs. Sen sijaan näin nelikymppisenä huolestuttaa tulevaisuus. Itse haaveilen tulevaisuudesta jossa voisimme yhdessä käydä vaikkapa vaelluksella edelleen seitsenkymppisenä, huolehtia lapsenlapsista jos niitä on tullakseen, asua omakotitalossa ym.

Vaimoni ylipaino ja liikunnan puute vaarantaa yhteisen tulevaisuutemme. Toisaalta mietin myös omalta kannaltani - onko minun vastuullani jäädä omaishoitajaksi ja lukittautua kapeaan elämänpiiriin jos puolisoni on oman terveytensä omalla toiminnallaan pilannut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tehnyt vaimollesi selväksi, ettet häntä rakasta etkä kunnioita, joten miksi ihmeessä hän ylläpitäisi sitä ainoaa syytä, jonka takia aloit hänen kanssaan olemaan? Menit alkujaankin yhteen vaimosi kanssa pelkästään jalkovälisi ohjaamana, etkä muuta ole hänelle antanut.

Suosittelen eroamista ja sinkkuna pysymistä, ei tarvitse yhä uudestaan katsoa kuin uudet kumppanit eivät halua enää olla viehättäviä sinun takiasi.

Niin on tehnyt vaimokin. Mitä hemmettiä se on, että kumppania ei tarvitse arvostaa sen vertaa, ettei haluaisi olla tämän silmisissä viehättävä? Heti kun ero tulee, niin kyllä iskee paniikki ja kaivetaan salitrikoot esille ja värjätään karvoja. Tämä koskee molempia sukupuolia. Miksi se sitten on ok ja hyväksyttyä, että potentiaalista kumppania hakiessa ollaan edukseen ja sitten lössähdetään ikään kuin sillä nykyisellä ei olisi mitään arvoa.

Jos seuraatte onnellisia, pitkäikäisiä suhteita, niin kyllä niissä molemmat panostaa siihen suhteeseen. Saa vanheta, jossain määrin kilojakin kertyy, mutta se perusajatus on siellä kuitenkin ettei se puoliso ole mikään itsestäänselvyys, vaan näytetään, että halutaan olla vielä se hänen valintansa.

Tässä ketjussa ei vieläkään ole käynyt selväksi mitä ap tekee ja millä hän näyttää vaimolle sen että vaimo on edelleen hänen valintansa.

Mulle riittää se että hän kertoo sen vaimolle. Ap parisuhde mielessä ole kiinnostava.Tässä ketjussa ei ilmene mitään sellaista että tuo ap olisi kovin haluttava kenenkään muunkaan mielestä. Kunhan ulisee vaihtavansa hoikempaan ja nuorempaan.

Eihän Ap kirjoita vahtavansa hoikempaan ja nuorempaan. Vai onko minulta mennyt jokin viesti ohi?

Outoa millainen tarve naisilla on alkaa syyttää miestä, kun vaimo alkaa lihoa ja miestä harmittaa.

Ap on hävinnyt kuin pieru saharaan, kuten aina tällaisissa miehet vs. naiset -provoissa.

No nyt Ap vastaa. En eilen töiden lomassa koko ketjua seurannut, mutta tänään luin koko ketjun läpi. Mielenkiintoista, että aihe on herättänyt näin kovasti keskustelua ja jopa närääkin. :)  Vinkkejä on tarjottu ja minua syyllistettu tai kyselty olenko itse sohvaperuna tai pälvikaljuinen kaljamaha ja itsekeskeinen narsisti. En mielestäni ole mitään noista, mutta hyvä se on itsetutkistella omaakin toimintaa. Todettakoon, että pidän kunnostani huolta, mutta alkavaa pälvikaljua on lievästi ilmaantunut. Pidän vaan painon kurissa niin että pysyn 10 kilon haarukan sisällä ja jos paino alkaa nousta (mitä tapahtuu usein talvisaikaan), niin sit tarkistan ruokavaliota ja lisään liikuntaa. Läpi vuoden silti harrastan liikuntaa jossain määrin. Seksissä vaan on kohdallani niin, että selvä ylipaino vie fiilistä ja tämä on kohdallani varmaan fysikaalinen juttu. Nämä ovat toki yksilöllisiä juttuja eikä näin ole jokaisen miehen kohdalla. Elämän myötä olen vain ehkä tullut jossain määrin ronkeliksi etten syty seksiin selvästi lihavien naisten kanssa. Noh tähän voisi todeta että onneksi maailmassa kaikki eivät ole kaltaisiani vaan lihavillekin löytyy varmasti sopivia kumppaneita, joita lihavuus ei häiritse.  En siis tilanteessani vaadi puolisoltani älyttömyyksiä. Olen ehdottanut yhteistä aerobista ryhmäliikuntaharrastusta, mutta se ei riitä, jos hän tällaiseen suostuu välillä kerran tai pari kertaa kuussa. Kunnostaan huolehtiminen täytyy lähteä lopulta omasta itsestä ja aidosta motivaatiosta. Aloituksessa myös viittasin jo ettei puoliso ole ottanut vinkeistä vaaria, joten kyllä eri teille lähteminen on edessä, jos me ei voida löytää yhteistä säveltä tässä asiassa. Jokaisessa suhteessa on haasteensa eikä helpolla kannata luovuttaa, mut yhdessä nämä asiat on puolison kanssa voitava selvittää ja ratkaista. Aloitin tämän ketjun lyhykäisesti provokatiivisesti, mutta kyllä taustalla on aito ongelma.

Ylipaino tuli käsitellyksi. Kuinkas tuo ehostaminen: odotatko, että vaimo vapaapäivinäänkin meikkaa sinua varten? Eikö hygieniasta ja karvoituksen siisteydestä huolehtiminen riitä, kuten miesten osalta riittää?

Joo riittää perushygienista huolehtiminen. :) Tarkennetaan sen verran, ettei toimivan seksiin tarvita välttämättä lainkaan meikkaamista. Ehostautuminen tässä yhteydessä oli siis epämääräinesti ilmaistu.  Meikkaamisessa muutenkin arvostan kevyttä meikkiä.

”Välttämättä.”

Minun mieheni tykkää minusta täysin naturellina, kaikkine karvoineni, ryppyineni ja kiloineni. Minuakaan eivät haittaa hänen kaljunsa, roikkuva peppunsa ja vatsakumpunsa. Tärkein on se ihminen siellä muuttuvan ja väistämättä rapistuvankin ulkokuoren sisällä.

Säälittää nämä kiiltokuvaa tuijottavat pintaliitäjät. Miten onttoa elämää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä aloitiken aihe on useimmissa maissa itsestäänselvyys naisille. Esim Itärajan takana ja Aasiassa naiset tavoittelevat kauneusihanteita ja pyrkivät olemaan kaikin tavoin naisellisia. Naiset ovat myös helpommin lähestyttävissä ja miehille helposti flirttaillaan tai miehille kuin miehille ollaan perusystävällisiä. Vuorovaikutus on myös helpompaa ja luontevampaa miesten ja naisten välillä. Suomessa sosiaalinen eristäytyminen on baareissa nykyään nähtävissä eli usein baarissa ollaan jonkun ystävän tai porukan mukana ja tuntemattomille viitataan kinttaalla. Tämä on havaintoni nykyisessä Suomessa.

Pyritkö itse ja pyrkivätkö miehet täällä komeusihanteisiin ja olemaan kaikin tavoin miehekkäitä? Oletko itse perusystävällinen kaikille naisille. Mitä itse ja muut miehet täällä tekevät vuorovaikutuksen helpottamiseksi? Tarkoittaako baariin meneminen sitä, että naisten on siellä juteltavaa jokaiselle miehelle, joka tulee baariin?

Hirveästi esitetään naisille aina vaatimuksia vaatimuksia, mutta meille naisille pitäisi riittää, että teolette miehiä ja teillä on vehkeet. Nuo idän ihmeelliset naiset mielistelee miehiä, koska on pakko, rahasta siinä on kyse, ei muusta. Onnistuu se täälläkin ihan samalla tavalla- mene maksullisiin.

En tiedä Aasian kehitysmaista, kun en niissä ole käynyt mutta Itä-Euroopassa reissanneena huomaan kyllä eron sekä naisissa että miehissä. Missään Baltian maissa tuskin tarvitsee laittautua ns. päästäkseen naimisiin ja miehen lompakolle, vaikka Suomea köyhempiä ovatkin. Se naisellisuus vaan kuuluu kulttuuriin. Vaikka tällä palstalla aina solvataan suomalaisia naisia rumuuden tms. takia, niin totuus on kuitenkin se että myös kaunistautuneita haukutaan ylpeiksi ja ikäviksi, vaikka mitään syytä ei olisikaan. Noissa idän maissa miehet yleensä arvostavat naisia enemmän ja peruskäytöstavat ovat paremmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä aloitiken aihe on useimmissa maissa itsestäänselvyys naisille. Esim Itärajan takana ja Aasiassa naiset tavoittelevat kauneusihanteita ja pyrkivät olemaan kaikin tavoin naisellisia. Naiset ovat myös helpommin lähestyttävissä ja miehille helposti flirttaillaan tai miehille kuin miehille ollaan perusystävällisiä. Vuorovaikutus on myös helpompaa ja luontevampaa miesten ja naisten välillä. Suomessa sosiaalinen eristäytyminen on baareissa nykyään nähtävissä eli usein baarissa ollaan jonkun ystävän tai porukan mukana ja tuntemattomille viitataan kinttaalla. Tämä on havaintoni nykyisessä Suomessa.

Pyritkö itse ja pyrkivätkö miehet täällä komeusihanteisiin ja olemaan kaikin tavoin miehekkäitä? Oletko itse perusystävällinen kaikille naisille. Mitä itse ja muut miehet täällä tekevät vuorovaikutuksen helpottamiseksi? Tarkoittaako baariin meneminen sitä, että naisten on siellä juteltavaa jokaiselle miehelle, joka tulee baariin?

Hirveästi esitetään naisille aina vaatimuksia vaatimuksia, mutta meille naisille pitäisi riittää, että teolette miehiä ja teillä on vehkeet. Nuo idän ihmeelliset naiset mielistelee miehiä, koska on pakko, rahasta siinä on kyse, ei muusta. Onnistuu se täälläkin ihan samalla tavalla- mene maksullisiin.

En tiedä Aasian kehitysmaista, kun en niissä ole käynyt mutta Itä-Euroopassa reissanneena huomaan kyllä eron sekä naisissa että miehissä. Missään Baltian maissa tuskin tarvitsee laittautua ns. päästäkseen naimisiin ja miehen lompakolle, vaikka Suomea köyhempiä ovatkin. Se naisellisuus vaan kuuluu kulttuuriin. Vaikka tällä palstalla aina solvataan suomalaisia naisia rumuuden tms. takia, niin totuus on kuitenkin se että myös kaunistautuneita haukutaan ylpeiksi ja ikäviksi, vaikka mitään syytä ei olisikaan. Noissa idän maissa miehet yleensä arvostavat naisia enemmän ja peruskäytöstavat ovat paremmat.

Suomessa kerjäät ahdistelua jos pukeudut kauniista ja meikkaat. Aina aiheesta keskusteltaessa ketju täyttyy viesteistä, joissa uhria syytetään provosoinnista ja houkuttelusta. Tätä on mm. hameen käyttäminen, urheiluhousut, pitkä tukka, meikki, muu kuin yliväljä poolopaita. Puhumattakaan jos on korkokengät, herranjumala sentään!

Onko vaimo ollut ennen aktiiviliikkuja? Jos ei, niin aika harva on sitä vanhempanakaan. Pikemminkin päin vastoin. Itse en alkaisi ehdottamaan mitään ryhmäliikuntatunteja, vaan enemmänkin arkiliikuntaa ja yhdessäoloa.