Minkä tavaran konmarittamista olet katunut?

Yhden ihan hiton ruman lampun, jonka olin saanut perinnöksi. Lahjoitin sen hyväntekeväisyyteen. Jälkikäteen sain tietää, että sillä olisi ollut hurjan paljon rahallista arvoa. Eli olisin luopunut kyllä, mutta maksua vastaan. Toivottavasti meni hyvään tarkoitukseen siitä saadut rahat, joskin epäilen...

Vierailija kirjoitti:

Monet parit käyttökelpoisia klassikkomallisia nahkakenkiä 😔

Mutta tiedätkö usein jalka muuttuu sen verran että jotkut vuosien takaiset tuntuu ihan liian pieniltä ja littanoilta. Nykyään tehdään myös vähän "ystävällisempiä" pohjia. Eli ehkä ihan syystä laitoit nämä kengät eteenpäin.

Hassua mutta kaipaan kolmea jääkaappimagneettia jotka laitoin menemään, ne oli erikoisia joita en pysty löytämään uudelleen. Ihan älytöntä. Mutta pystyn kylläkin onneksi elämään ilman niitä.

Olisi ollut myös hyvä säilyttää ihan kaikki kirjeet ja postikortit(niitä oli satoja eri maista) ja olis niin jännä nyt lukea kirjeitä 70, 80, 90-luvulta, mutten voinut säilyttää koska muutin usein eikä ollut tilaakaan uusissa asunnoissa enkä tiennyt arvostaa niitä silloin.

Mä olen ”marittanut” varmaan puolet omaisuudestani. En kadu mitään. Itsekin koen, että kaikki on tarvittaessa korvattavissa. Inhoan tavaraa ja koen vapauttavana päästä eroon siitä.

valokuvat eksästä hävitin mutta palattiinkin yhteen yli 15 vuoden erossa olon jälkeen niin olisipas ollut mukavaa jos olisi olleet tallessa ne kuvat nuoruudesta mutta minkä teet

Uimalakin. Luulin etten tarvitse, mutta myöhemmin halusinkin sellaisen. Ostin uuden samanlaisen.

Onneksi en ole konmarittanut. Kaveri antoi pois paljon muistoja "maritus huumassa" ja nykyään hän katuu sitä.. Aikalailla kaikki hänen kodissaan on nyt uutta. Ei muistoja.

Luin jostain artikkelista listan siitä, mitä tavaroita ainakin voi surutta heittää pois kaappeja siivotessa. Listalla oli mm. vanhat kännykkälaturit, koska mihin niitä ikinä enää tulisi tarvitsemaan. Olin samaa mieltä, mulla oli sellainen vanha Nokian ns. isopäinen laturi jonka nakkasin roskiin ja olin ylpeä itsestäni, saan huonosti yleensä heitettyä mitään pois.

Noin puolen vuoden päästä havahduin, että mulla on jotain kuvia vanhoissa kännyköissä, mitkä olis kiva saada koneelle talteen. Mutta siitä vanhasta puhelimesta, johon kävi vain isopäinen laturi, oli tietenkin akku loppu, laturi heitetty pois ja kuvat jäi puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ”marittanut” varmaan puolet omaisuudestani. En kadu mitään. Itsekin koen, että kaikki on tarvittaessa korvattavissa. Inhoan tavaraa ja koen vapauttavana päästä eroon siitä.

Esim. minun isovanhemmiltani saadut lahjat ei todellakaan ole korvattavissa. Vai mistä saa esim. juuri minun mummoni maalaaman taulun? Tai mummon siskon tekemän huivin? Tai ukkini äidin tekemän ryijyn? yms.

Lapsuudessa n.20v sitten vietin paljon aikaa naapurin mummon luona. Edelleen on tallessa hänen antama lasi astia jolla on myös rahallista arvoa. En myy sitä ikinä. Hän tapasi maalata kiviin kissan kuvia, sain yhden. Sekin on esillä hyllyssä.

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain artikkelista listan siitä, mitä tavaroita ainakin voi surutta heittää pois kaappeja siivotessa. Listalla oli mm. vanhat kännykkälaturit, koska mihin niitä ikinä enää tulisi tarvitsemaan. Olin samaa mieltä, mulla oli sellainen vanha Nokian ns. isopäinen laturi jonka nakkasin roskiin ja olin ylpeä itsestäni, saan huonosti yleensä heitettyä mitään pois.

Noin puolen vuoden päästä havahduin, että mulla on jotain kuvia vanhoissa kännyköissä, mitkä olis kiva saada koneelle talteen. Mutta siitä vanhasta puhelimesta, johon kävi vain isopäinen laturi, oli tietenkin akku loppu, laturi heitetty pois ja kuvat jäi puhelimeen.

Tori? Huutonet? Paikalliset kirpparit tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ”marittanut” varmaan puolet omaisuudestani. En kadu mitään. Itsekin koen, että kaikki on tarvittaessa korvattavissa. Inhoan tavaraa ja koen vapauttavana päästä eroon siitä.

Esim. minun isovanhemmiltani saadut lahjat ei todellakaan ole korvattavissa. Vai mistä saa esim. juuri minun mummoni maalaaman taulun? Tai mummon siskon tekemän huivin? Tai ukkini äidin tekemän ryijyn? yms.

Lapsuudessa n.20v sitten vietin paljon aikaa naapurin mummon luona. Edelleen on tallessa hänen antama lasi astia jolla on myös rahallista arvoa. En myy sitä ikinä. Hän tapasi maalata kiviin kissan kuvia, sain yhden. Sekin on esillä hyllyssä.

No mutta eihän kukaan käskenyt sua luopumaan tavarastasi. Puhuin vain itsestäni. Ei mun vanhat päiväkirjat toki ole uudelleen hankittavissa, mutta ei se mua silti kaduta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ”marittanut” varmaan puolet omaisuudestani. En kadu mitään. Itsekin koen, että kaikki on tarvittaessa korvattavissa. Inhoan tavaraa ja koen vapauttavana päästä eroon siitä.

Esim. minun isovanhemmiltani saadut lahjat ei todellakaan ole korvattavissa. Vai mistä saa esim. juuri minun mummoni maalaaman taulun? Tai mummon siskon tekemän huivin? Tai ukkini äidin tekemän ryijyn? yms.

Lapsuudessa n.20v sitten vietin paljon aikaa naapurin mummon luona. Edelleen on tallessa hänen antama lasi astia jolla on myös rahallista arvoa. En myy sitä ikinä. Hän tapasi maalata kiviin kissan kuvia, sain yhden. Sekin on esillä hyllyssä.

Nämä kaikki ovat vaan materiaa. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua, jos nämä tavarat katoaisivat?

Konmaritus on kauppiaiden salaliitto.

Saadaan ihmiset heittämään tavaroita pois jotka sitten pitää ostaa uudestaan.

Mitä järkeä?

Emalinen vanha saippuakuppi. Kuvittelin, etten ikinä tule käyttämään palasaippuaa, turha esine.

Toisin kävi, enkä ole niin hienoa enää löytänyt mistään.

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus on kauppiaiden salaliitto.

Saadaan ihmiset heittämään tavaroita pois jotka sitten pitää ostaa uudestaan.

Mitä järkeä?

Aika huonosti toimiva salaliitto, sillä harva kotinsa konmarittanut ostelee uusia tavaroita tilalle. Se, että ostelee jatkuvasti uutta, ei liity konmariin vaan shoppailuriippuvuuteen.

Mielestäni koko koko konmarityyppi on jotenkin tavara-anorektinen. En kannata sitä että vaikka jotain resuteepaitoja tungetaan kaapit täyteen, mutta onko tosiaan niin kamalaa että talossa on jopa kaksi purkinavaajaa?

Vierailija kirjoitti:

Teettämäni mekko, ns. "motivaatiomekko". Nyt olen jo pari vuotta ollut siinä koossa sitten kuitenkin, että se olisi mahtunut päälle ja kaipaan sitä.

Ajattele vaan että se mekko jotenkin kannusti sua kuitenkin, ja nyt joku toinen iloitsee siitä, ja palkinnoksi itsellesi voit teettää uuden samantyylisen.

Eiköhän tuo just surkutellut asiaa. Älä lyö lyötyä:C

En ole mikään kommari joten en omista sellaisia esineitäkään