Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuntuu, että en kohta enää jaksa
22.06.2021 |
Isäni menehtyi vuonna 2012, ja tuntuu, että elämän paras aika on ohi. Reilua vuotta myöhemmin minulla meni välit poikki toisen sisareni kanssa. En olisi uskonut, että välit olisivat poikki vielä tänäkin päivänä. Hän ei tosin nykyään ole väleissä muidenkaan perheeni jäsenten kanssa. Haluaisin, että lopultakin tänä vuonna saataisiin perinnönjako suoritettua ja ainaiseen vähävaraisuuteeni tulisi helpotusta. Olen valmistunut merkonomiksi, mutta on todettu, että en pystyisi tekemään niitä töitä, koska arkisten asioiden hoidossa on Aspergerin takia ongelmia. Sisareni on vaatinut minua hakemaan ammattiapua, koska minulla on ollut tapana saada kohtuuttomia raivokohtauksia. Olen nyt jo reilun vuoden ajan hakenutkin apua ja mielestäni oloni on helpottunut huomattavasti, mutta sisareni ei ole reagoinut tähän mitenkään. Hän tietää tilanteestani, koska mielenterveyshoitajani soitti hänelle jo hyvän aikaa sitten ja kertoi asiasta. Puhelussa sisareni sanoi muun muassa, että minulla on tapana kiivastua herkästi. Olen viime aikoina ollut masentunut siksi, että vaikka olen nyt hakenut apua niin se ei ole johtanut välien korjaantumiseen. Tänäänkin itkin ja puhuin ääneen, että en enää jaksa ja haluaisin pois täältä, mutta en haluaisi tuottaa järkytystä varsinkaan äidilleni ja isän iäkkäälle sisarelle, joka on vielä hyvissä voimissa ja elinvuosia saattaa olla vielä useita. Mutta minusta tuntuu, että minäkään en enää jaksa. Raja se on minunkin sietokyvylläni. Olen myös siksi masentunut, että en ole vuoden 2010 jälkeen päässyt matkustamaan sellaiseen paikkaan, jossa en ole koskaan aiemmin käynyt tai paikkaan, joka on ainakin vähemmän tuttu kuin kotiseutuni. Minulla ei todellakaan tällä hetkellä ole varaa sellaiseen ja koen viimeisen 10 vuoden menneen hukkaan.
Kommentit (48)
Isän sisaren mies kuoli reilu viikko sitten. En tiedä, kauanko sisar jaksaa vielä sinnitellä. Mutta sitten kun häntä ja äitiä ei enää ole, jätän tämän surkean maailman taakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jalsanut lukea kuin kohtaan raha raha raha.
Rahalla on kuules isompi merkitys kuin tajuatkaan.
varsinkin naisille on tärkeää saada muiden rahat
Vierailija kirjoitti:
Sisareni sanoi, että oli saanut mielenterveyshoitajan puheista sellaisen käsityksen, että olisin väittänyt, että sisareni on katkaissut välit turhaan. Kerroin kyllä mielenterveyshoitajalle kaiken oleellisen eli luulisi ettei tällaista väärinkäsitystä ole voinut syntyä. Eli joko hän ei ole osannut kertoa asiaa tarpeeksi selvästi tai sitten sisareni valehtelee, mikä ei todellakaan olisi yllätys. Nyt kyllä tuntuu siltä, että millään muullakaan ei ole enää väliä. Ennemmin kuolisin kuin eläisin loppuelämäni välirikossa. Sisareni ei myöskään halua olla äidin eikä toisen sisareni kanssa tekemisissä. Toinen sisareni myös sanoi, ettei haluakaan enää olla hänen kanssaan tekemisissä koska on niin v-mäinen ihminen. Kuitenkin minä olen meistä ainoa, jolle sisarellani olisi oikeasti syytä olla vihainen, vaikka hänen mielestään tietysti hänellä on syytä olla vihainen äidille ja toiselle sisarelleni.
Oletko jo täysi-ikäinen? Asutko vielä kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisareni sanoi, että oli saanut mielenterveyshoitajan puheista sellaisen käsityksen, että olisin väittänyt, että sisareni on katkaissut välit turhaan. Kerroin kyllä mielenterveyshoitajalle kaiken oleellisen eli luulisi ettei tällaista väärinkäsitystä ole voinut syntyä. Eli joko hän ei ole osannut kertoa asiaa tarpeeksi selvästi tai sitten sisareni valehtelee, mikä ei todellakaan olisi yllätys. Nyt kyllä tuntuu siltä, että millään muullakaan ei ole enää väliä. Ennemmin kuolisin kuin eläisin loppuelämäni välirikossa. Sisareni ei myöskään halua olla äidin eikä toisen sisareni kanssa tekemisissä. Toinen sisareni myös sanoi, ettei haluakaan enää olla hänen kanssaan tekemisissä koska on niin v-mäinen ihminen. Kuitenkin minä olen meistä ainoa, jolle sisarellani olisi oikeasti syytä olla vihainen, vaikka hänen mielestään tietysti hänellä on syytä olla vihainen äidille ja toiselle sisarelleni.
Oletko jo täysi-ikäinen? Asutko vielä kotona?
No kuule täysi-ikäisiä ollaan kaikki oltu jo pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisareni sanoi, että oli saanut mielenterveyshoitajan puheista sellaisen käsityksen, että olisin väittänyt, että sisareni on katkaissut välit turhaan. Kerroin kyllä mielenterveyshoitajalle kaiken oleellisen eli luulisi ettei tällaista väärinkäsitystä ole voinut syntyä. Eli joko hän ei ole osannut kertoa asiaa tarpeeksi selvästi tai sitten sisareni valehtelee, mikä ei todellakaan olisi yllätys. Nyt kyllä tuntuu siltä, että millään muullakaan ei ole enää väliä. Ennemmin kuolisin kuin eläisin loppuelämäni välirikossa. Sisareni ei myöskään halua olla äidin eikä toisen sisareni kanssa tekemisissä. Toinen sisareni myös sanoi, ettei haluakaan enää olla hänen kanssaan tekemisissä koska on niin v-mäinen ihminen. Kuitenkin minä olen meistä ainoa, jolle sisarellani olisi oikeasti syytä olla vihainen, vaikka hänen mielestään tietysti hänellä on syytä olla vihainen äidille ja toiselle sisarelleni.
Oletko jo täysi-ikäinen? Asutko vielä kotona?
No kuule täysi-ikäisiä ollaan kaikki oltu jo pitkään.
Ja ei, en asu kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tässä yhtenä päivänä kävelyllä ja satuin olemaan tasoristeyksen lähellä juuri kun juna kulki siitä ohi. Minusta tuntui, että en uskaltaisi tuollaisen alle hypätä. Mutta kun ei ole asettakaan niin ei sitten löydy enää muita varmoja konsteja jotka olisivat nopeita. Mutta minä en täällä enää halua olla. En toki haluakaan aiheuttaa traumoja viattomille sivullisille, mutta jokin keino pitäisi löytyä. Minulla ei ole enää mitään toivoa saada välejä kuntoon enkä myöskään halua puolivihanneksena täällä kitua.
Vierailija kirjoitti:
Olin tässä yhtenä päivänä kävelyllä ja satuin olemaan tasoristeyksen lähellä juuri kun juna kulki siitä ohi. Minusta tuntui, että en uskaltaisi tuollaisen alle hypätä. Mutta kun ei ole asettakaan niin ei sitten löydy enää muita varmoja konsteja jotka olisivat nopeita. Mutta minä en täällä enää halua olla. En toki haluakaan aiheuttaa traumoja viattomille sivullisille, mutta jokin keino pitäisi löytyä. Minulla ei ole enää mitään toivoa saada välejä kuntoon enkä myöskään halua puolivihanneksena täällä kitua.
Lähteminen ja luovuttaminen on aina helpompaa, kuin taisteleminen ja jääminen. Sinä ja elämäsi on aivan liian tärkeä ja ainutkertainen, jotta siitä kannattaa luopua ja lopettaa kaikki, mitä on.
Toista sinua ja sinunlaistasi ei ole, eikä tule. Jos sinulla on yksikin ihminen lähellä, niin keskustele hänen kanssaan. Ja jos ei ole, kannattaa mennä kävelemään jonnekin vaikka luontoon, metsään, tai rantaan. Siellä mieli rauhoittuu ja voi levätä. Omien synkkien ajatusten ja kehän katkaiseminen on tärkeää.
Ajattele, mitä asioita sinulla on vielä elämässä. Tai mitä voisit elämälläsi tehdä. Muiden kanssaihmisten auttamisesta tulee parempi mieli.
Et ole tässä maassa ja maailmassa ainoa, joka ajattelee elämän lopettamisen olevan ratkaisu kaikkiin olemassa oleviin ongelmiin. Kohtalotovereita kanssasi on monia.
Olet tärkeä ja arvokas ihminen. Muista se aina.
Ei siitä mitään tulisi.