Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuntuu, että en kohta enää jaksa
22.06.2021 |
Isäni menehtyi vuonna 2012, ja tuntuu, että elämän paras aika on ohi. Reilua vuotta myöhemmin minulla meni välit poikki toisen sisareni kanssa. En olisi uskonut, että välit olisivat poikki vielä tänäkin päivänä. Hän ei tosin nykyään ole väleissä muidenkaan perheeni jäsenten kanssa. Haluaisin, että lopultakin tänä vuonna saataisiin perinnönjako suoritettua ja ainaiseen vähävaraisuuteeni tulisi helpotusta. Olen valmistunut merkonomiksi, mutta on todettu, että en pystyisi tekemään niitä töitä, koska arkisten asioiden hoidossa on Aspergerin takia ongelmia. Sisareni on vaatinut minua hakemaan ammattiapua, koska minulla on ollut tapana saada kohtuuttomia raivokohtauksia. Olen nyt jo reilun vuoden ajan hakenutkin apua ja mielestäni oloni on helpottunut huomattavasti, mutta sisareni ei ole reagoinut tähän mitenkään. Hän tietää tilanteestani, koska mielenterveyshoitajani soitti hänelle jo hyvän aikaa sitten ja kertoi asiasta. Puhelussa sisareni sanoi muun muassa, että minulla on tapana kiivastua herkästi. Olen viime aikoina ollut masentunut siksi, että vaikka olen nyt hakenut apua niin se ei ole johtanut välien korjaantumiseen. Tänäänkin itkin ja puhuin ääneen, että en enää jaksa ja haluaisin pois täältä, mutta en haluaisi tuottaa järkytystä varsinkaan äidilleni ja isän iäkkäälle sisarelle, joka on vielä hyvissä voimissa ja elinvuosia saattaa olla vielä useita. Mutta minusta tuntuu, että minäkään en enää jaksa. Raja se on minunkin sietokyvylläni. Olen myös siksi masentunut, että en ole vuoden 2010 jälkeen päässyt matkustamaan sellaiseen paikkaan, jossa en ole koskaan aiemmin käynyt tai paikkaan, joka on ainakin vähemmän tuttu kuin kotiseutuni. Minulla ei todellakaan tällä hetkellä ole varaa sellaiseen ja koen viimeisen 10 vuoden menneen hukkaan.
Kommentit (48)
Masentunut Mies kirjoitti:
Mun isä kuoli noin vuosi ja kuukausi takaperin ennenaikaisesti (oli valehtelematta mun elämän tärkein henkilö.) Mun mielenterveys on ollut ihan kuralla jo ennen sitäkin ja ongelmat on niin vakavia ettei niihin mikään ammatiapu ole auttanut vaikka olen hakenut apua yli 10 vuotta tuloksetta. Multa kuoli myös yksi toinen lähisukulainen parin päivän päästä isän kuoleman jälkeen. Sitä ennen tuli ero eräästä naisesta ja koiratkin kuoli joista oli tullut hyvin tärkeitä myös mulle. On myös ollut paljon epäonnea monissa muissa asioissa. Tuntuu todellakin siltä että varmaan teen itsemurhan ennenkuin vuosi vaihtuu. Voimat on yksinkertaisesti täysin lopussa enkä jaksa enää laittaa edes ruokaa itselleni tai huolehtia terveydestäni.
Mullakin on asperger ja saan nykyään melkein joka päivä hirveitä raivokohtauksia joiden aikana uhkailen muita ihmisiä ja hajotan paikkoja. Olen pahalla päällä melkein kaiken aikaa kun en saa enää edes naista ja vittuilen puran pahaa oloani niille harvoillekkin vielä elossa oleville läheisille. Kai nekin kohta sairastuu ja kuolee pois niin sitten voin tappaa itseni.
Toivottavasti olet saanut hyviä asioita elämääsi ikävän jakson jälkeen ja olosi ei ole enää noin toivoton. Voimia ja kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko pyytänyt sisareltasi anteeksi raivokohtauksiasi?
Olen mutta hän ei edelleenkään luota minuun.
Onko siitä hyötyä jos toistuu aina vaan?
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi tuollainen veli tai sisar, jättäisin hänet omaan arvoonsa. Jos on tuollainen kusipää ettei halua sopia asioita niin ei kannattaisi tuhlata elämäänsä sellaiseen.
Samaa mieltä. Ja sellaisesta jota ei kiinnosta, jääköön matkan varrelle. (Oma kokemus.)
Masentunut Mies kirjoitti:
Mun isä kuoli noin vuosi ja kuukausi takaperin ennenaikaisesti (oli valehtelematta mun elämän tärkein henkilö.) Mun mielenterveys on ollut ihan kuralla jo ennen sitäkin ja ongelmat on niin vakavia ettei niihin mikään ammatiapu ole auttanut vaikka olen hakenut apua yli 10 vuotta tuloksetta. Multa kuoli myös yksi toinen lähisukulainen parin päivän päästä isän kuoleman jälkeen. Sitä ennen tuli ero eräästä naisesta ja koiratkin kuoli joista oli tullut hyvin tärkeitä myös mulle. On myös ollut paljon epäonnea monissa muissa asioissa. Tuntuu todellakin siltä että varmaan teen itsemurhan ennenkuin vuosi vaihtuu. Voimat on yksinkertaisesti täysin lopussa enkä jaksa enää laittaa edes ruokaa itselleni tai huolehtia terveydestäni.
Mullakin on asperger ja saan nykyään melkein joka päivä hirveitä raivokohtauksia joiden aikana uhkailen muita ihmisiä ja hajotan paikkoja. Olen pahalla päällä melkein kaiken aikaa kun en saa enää edes naista ja vittuilen puran pahaa oloani niille harvoillekkin vielä elossa oleville läheisille. Kai nekin kohta sairastuu ja kuolee pois niin sitten voin tappaa itseni.
Olet pahalla päällä koska et saa enää naista? Naiminenko oli mielessäsi kaiken surun keskellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt ..raha on vain maallista ja kuolema on pelkkää pimeyttä, nimimerkillä kokemusta on
Ja viestisi pointti oli mikä? Olet siis kuollut ja silti pystyt kirjoittamaan tänne.
Okei.. vittuilu on ikuista.. TARKOITIN SAATANA SITÄ ETTÄ OLEN MONTA KERTAA OLLUT ITSEMURHAN JÄLKEEN KUOLEMAN RAJAMAILLA JA SITTEN KUN OLEN TAJUNNUT ETTÄ HOH HOIJAA JES elän vielä niin ihan sama onko rahaa tai mitään maallista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko pyytänyt sisareltasi anteeksi raivokohtauksiasi?
Olen mutta hän ei edelleenkään luota minuun.
Onko siitä hyötyä jos toistuu aina vaan?
Ei toistu enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt ..raha on vain maallista ja kuolema on pelkkää pimeyttä, nimimerkillä kokemusta on
Ja viestisi pointti oli mikä? Olet siis kuollut ja silti pystyt kirjoittamaan tänne.
Okei.. vittuilu on ikuista.. TARKOITIN SAATANA SITÄ ETTÄ OLEN MONTA KERTAA OLLUT ITSEMURHAN JÄLKEEN KUOLEMAN RAJAMAILLA JA SITTEN KUN OLEN TAJUNNUT ETTÄ HOH HOIJAA JES elän vielä niin ihan sama onko rahaa tai mitään maallista
Siis itsemurhan yrityksen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ihan ymmärrä: Sanot, että sinulla on välit poikki siskosi kanssa, mutta silti olet antanut mielenterveyshoitajallesi luvan olla häneen yhteyksissä, ja tiedät, mitä hän on yhteydenoton jälkeen sinusta puhunut?
Ensinnäkin, millä oikeudella mielenterveyshoitajasi puhuu siskosi kanssa sinun asioistasi?
Toiseksi: Mitä tarkoittaa, että on välit poikki? Minulle se tarkoittaa, että ei pidetä yhteyksiä, ei tavata, ei olla puheväleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mielenterveyshoitajasi soitti siskollesi? Ei sun asiat siskolle kuulu.
Mutta tsemppiä kovasti!
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä: Sanot, että sinulla on välit poikki siskosi kanssa, mutta silti olet antanut mielenterveyshoitajallesi luvan olla häneen yhteyksissä, ja tiedät, mitä hän on yhteydenoton jälkeen sinusta puhunut?
Ensinnäkin, millä oikeudella mielenterveyshoitajasi puhuu siskosi kanssa sinun asioistasi?
Toiseksi: Mitä tarkoittaa, että on välit poikki? Minulle se tarkoittaa, että ei pidetä yhteyksiä, ei tavata, ei olla puheväleissä.
Annoin mielenterveyshoitajalle luvan soittaa hänelle ja lähetin sisarelleni viestin, että eikö minulla ole enää mahdollisuutta saada anteeksi häneltä. Sisareni vastasi siihen sen, että mielenterveyshoitaja ei olisi ollut tietoinen kaikista niistä asioista, miksi välit ovat menneet poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko pyytänyt sisareltasi anteeksi raivokohtauksiasi?
Olen mutta hän ei edelleenkään luota minuun.
välit voi pilata vain kerran
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt ..raha on vain maallista ja kuolema on pelkkää pimeyttä, nimimerkillä kokemusta on
Ja viestisi pointti oli mikä? Olet siis kuollut ja silti pystyt kirjoittamaan tänne.
Okei.. vittuilu on ikuista.. TARKOITIN SAATANA SITÄ ETTÄ OLEN MONTA KERTAA OLLUT ITSEMURHAN JÄLKEEN KUOLEMAN RAJAMAILLA JA SITTEN KUN OLEN TAJUNNUT ETTÄ HOH HOIJAA JES elän vielä niin ihan sama onko rahaa tai mitään maallista
aika surkea tapaus olet, kun et sitäkään osaa kunnolla tehdä. pelkkää huomion kerjäämistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko pyytänyt sisareltasi anteeksi raivokohtauksiasi?
Olen mutta hän ei edelleenkään luota minuun.
välit voi pilata vain kerran
Ei sisarenikaan täysin viaton ole. On hänkin ollut jatkuvasti minulle inhottava. Vittuillut minulle ylipainosta monta kertaa ja haukkunut homoksi vaikken sellainen ole.
Jotenkin tuntuu kun olisit ottanut koko komppanian murheet itsellesi. Tuliko riita alunperin perinnönjakoon liittyen? Teitä on kaksi osapuolta ja rauhaa ei voi neuvotella yksin varsinkaan jos toinen ei halua. Ymmärrän ahdistuksesi mutta mikä ongelma perinnönjako on ja eikö isänne kuoleman jälkeen ollut perunkirjoitusta?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu kun olisit ottanut koko komppanian murheet itsellesi. Tuliko riita alunperin perinnönjakoon liittyen? Teitä on kaksi osapuolta ja rauhaa ei voi neuvotella yksin varsinkaan jos toinen ei halua. Ymmärrän ahdistuksesi mutta mikä ongelma perinnönjako on ja eikö isänne kuoleman jälkeen ollut perunkirjoitusta?
Perunkirjoitus oli ihan ajallaan. Riita ei liittynyt perinnönjakoon vaan siihen, että olin puhunut kuolinpesän asioista isän pitkäaikaisen ystävän kanssa vaikka sisareni mielestä olimme sopineet, ettei asioista puhuta ulkopuolisten kanssa. Asiahan on kuitenkin niin, että kuolinpesän asiat käytännössä aina tulevat myös muidenkin tietoon vaikka osakkaat eivät niistä puhuisi. Sisareni kuvittelee olevansa tässä pomo joka määrää mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu kun olisit ottanut koko komppanian murheet itsellesi. Tuliko riita alunperin perinnönjakoon liittyen? Teitä on kaksi osapuolta ja rauhaa ei voi neuvotella yksin varsinkaan jos toinen ei halua. Ymmärrän ahdistuksesi mutta mikä ongelma perinnönjako on ja eikö isänne kuoleman jälkeen ollut perunkirjoitusta?
Perunkirjoitus oli ihan ajallaan. Riita ei liittynyt perinnönjakoon vaan siihen, että olin puhunut kuolinpesän asioista isän pitkäaikaisen ystävän kanssa vaikka sisareni mielestä olimme sopineet, ettei asioista puhuta ulkopuolisten kanssa. Asiahan on kuitenkin niin, että kuolinpesän asiat käytännössä aina tulevat myös muidenkin tietoon vaikka osakkaat eivät niistä puhuisi. Sisareni kuvittelee olevansa tässä pomo joka määrää mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
Eli teitä on sisko ja veli, jotka ovat kumpikin hulluja, mutta eri tavalla. Ja ilmeisesti vain toinen on päässyt, eli sinä?
Usko pois, olet paremmassa tilanteessa kuin siskosi, koska sinä olet saanut apua mielenterveysongelmiisi, mutta siskosi ei (ilmeisesti) ole saanut apua omiin mielenterveysongelmiinsa (jotka ovat erilaisia kuin sinun ongelmasi, mutta ihan yhtä todellisia).
Ehkä voisit vaikka kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa kerrot, että välirikko painaa sinua ja pyydät omalta osaltasi vielä anteeksi. Voit ilmaista, että sinuun voi aina olla yhteydessä ja voisitte selvittää välejänne. Sitten pallo on siskolla ja sinä keskityt huolehtimaan itsestäsi. Ei yhdenkään ihmisen vihoittelu ole niin merkityksellinen asia, että sen pitäisi antaa pilata oma elämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu kun olisit ottanut koko komppanian murheet itsellesi. Tuliko riita alunperin perinnönjakoon liittyen? Teitä on kaksi osapuolta ja rauhaa ei voi neuvotella yksin varsinkaan jos toinen ei halua. Ymmärrän ahdistuksesi mutta mikä ongelma perinnönjako on ja eikö isänne kuoleman jälkeen ollut perunkirjoitusta?
Perunkirjoitus oli ihan ajallaan. Riita ei liittynyt perinnönjakoon vaan siihen, että olin puhunut kuolinpesän asioista isän pitkäaikaisen ystävän kanssa vaikka sisareni mielestä olimme sopineet, ettei asioista puhuta ulkopuolisten kanssa. Asiahan on kuitenkin niin, että kuolinpesän asiat käytännössä aina tulevat myös muidenkin tietoon vaikka osakkaat eivät niistä puhuisi. Sisareni kuvittelee olevansa tässä pomo joka määrää mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
Tavallaan ymmärrän sisaresi reaktioita surutyössään. On ihmisiä, jotka haluavat puhua asioita ulos ja sitten on niitä, jotka sulkevat asiat sisäänsä varsinkin kun kyse on läheisen omaisen poismenoon liittyen. Te käsittelitte asiaa eri tavoin ja johtunee luonteenpiirteiden erosta.
Olet pahoittanut mielesi ja samalla kärsit koko perheen puolesta sisaresi reaktiosta. Hänen tapansa on "poissa sydämestä poissa mielestä" eli irtiotto kaikesta siitä mikä liittyy isäänne tai muistuttaa elämää siitä kun isänne vielä eli.
Aika yleensä tekee tehtävänsä ja siihen sinä et voi vaikuttaa murehtimalla. On vain hyväksyttävä elämä nyt tällaisessa muodossa koska asioilla on tarkoituksensa.
Ja viestisi pointti oli mikä? Olet siis kuollut ja silti pystyt kirjoittamaan tänne.