Lue keskustelun säännöt.
"Hyvästä" suhteesta eroaminen
16.06.2014 |
Olen 20v. ja seurustellut jo 5 vuotta samanikäsen miehen kanssa, joka kohtelee minua hyvin ja rakastaa syvästi. Tässä olisi hyvä ihminen, jonka kanssa rakentaa elämää eteenpäin, pidän hänen perheestään, ystävistään jne. Itse en kuitenkaan tunne kovin voimakasta yhteyttä välillämme vaikka arvotkin kohtaavat ja seksi on hyvää. Ihastun välillä muihin miehiin, mitenkään en ole näissä ihastuksissa kuitenkaan edennyt. Pelkään erota, koska mietin heitänkö hyvän miehen hukkaan. En myöskään haluaisi satuttaa miestäni, sillä tiedän että ero oliso hänelle todella kova paikka:(
Kommentit (34)
Yhteyden puuttuminen = miestäni ei juurikaan kiinnosta esim. syvällinen keskustelu. Kiinnostunut vaan aika kapean aihepiirin asioista. Kotiseuturakas, kun itseäni taas kiinnostaa maailman näkeminen. Noin esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kirjoitat "hyvä" suhde lainausmerkeillä, et taida sisimmäsi oikeasti pitää suhdetta hyvänä.. Kaikkia asioita ei voi selittää järjellä. Jos rakastaa, rakastaa. Jos ei rakasta, ei rakasta. Kuuntele sydäntäsi. Oot vasta 20.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 21:05"]
Yhteyden puuttuminen = miestäni ei juurikaan kiinnosta esim. syvällinen keskustelu. Kiinnostunut vaan aika kapean aihepiirin asioista. Kotiseuturakas, kun itseäni taas kiinnostaa maailman näkeminen. Noin esimerkiksi.
[/quote]
Voin luvata, että se mies ei iän myötä ainakaan muutu innostuneemmaksi elämästä ja maailmasta. Varmaan sinä kyllä muutut hänen kaltaisekseen, jos riittävän pitkään odotat.
Neuvoisin todella miettimään, mitä itse haluat. Jos eroat, saattaa olla, että 5-10 vuoden kuluttua huomaat kaipaavaasi tätä turvallista (tylsää?) miestä. Mies on kuitenkin jo perustanut perheen jonkun toisen kanssa ja se juna meni. Samalla sinä miuetit kuumeisesti, mistä löytää luotettava puoliso, yllätyksellisyydestä ja romanttisuudesta niin piittaamatta, kun niitä on vuosien varrella riittänyt, mutta sellaiseen et ole voinut vakituisempaa perustaa.
Jos taas jäät, on teillä edessä häät, lapset ja asuntovelka sekä mielestäsi tylsä ja turvallinen arki. Spontaanisuus puuttuu, mutta mies osallistuu lasten kanssa olemiseen ja kotitöihin, sinua huomioi äitienpv:nä ja ehkä joskus muulloin. Parisuhde on jäänyt perheen ja turvallisuuden jalkoihin.
Olen itse jälkimmäisessä tilanteessa. Seurustelemaan alettiin minun ollessa 17v, käytiin korkeakoulut, oli isot häät, pari lasta ja omakotitalo., Ekan kerran mietin samoja kuin sinä nyt, ollessani about 22v. Pari vuotta epäröin ja sitten tulikin noita perhesuunnitelmia ja laitoin epäilyt taka-alalle. Nyt olen 32v ja samperin kyllästynyt tähän parisuhteeseen. Muuten asiat ok. Olen reilu pari vuotta miettinyt, valitsinko väärin..lapsia en toki kadu, mutta olisiko meille molemmille ollut sopivampi pari jossain muualla. Joku, jonka kanssa olisi voinut jakaa haaveita ja kiinnostuksen kohteita.
Toki molemmat tilanteet olisivat voineet mennä toisinkin kuin yllä esitin. Mutta sinun täytynee nyt punnita, mitä voit saada ja mitä menettää eri valinnoissa. Molempia kortteja et näe.
Jos kihlat tai lapset ei ole lähitulevaisuuden juttu, ja haaveilette eri asioista muutenkin (viitaten vaikka matkusteluun vs. kotiseutu), niin erotkaa ihmeessä. Kuulostaa siltä, että kaipaat tilaa olla ja elää, tulla omaksi itseksesi. Noin nuorena sinkkuus on vielä kivaa ja mahdollisuuksia täysi. Jos nyt jäät jumittamaan suhteeseen, joka ei tunnu oikealta, niin se ero ja "oman itsensä etsiminen" voi kymmenen vuoden päästä olla jo raadollisempaa ja katkerampaa, kilpajuoksua ajan kanssa.
Kuulostaa siltä, että olet jo päätöksesi tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 21:08"]Jos kirjoitat "hyvä" suhde lainausmerkeillä, et taida sisimmäsi oikeasti pitää suhdetta hyvänä.. Kaikkia asioita ei voi selittää järjellä. Jos rakastaa, rakastaa. Jos ei rakasta, ei rakasta. Kuuntele sydäntäsi. Oot vasta 20.
[/quote] Kiitos tästä viestistä. Juuri näin musta tuntuu. Mulla on ollut pieni epävarmuus siis koko suhteen ajan, joka ajoittain kasvaa ahdistavan suureksi...
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 20:18"]
Entäs jos tuntuu, etten ole koskaan ollut syvästi rakastunut mieheeni? Pidän hänestä paljon, mutta rakkaudesta en tiedä...
[/quote]
Jos alkuhuumaa ja intohimoista rakkautta ei koskaan ole ollut, älä jää tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi kompromisseja rakkauden ja oman elämän suhteen 20-vuotiaana. Trust me, niitä ehtii naisena tehdä myöhemminkin. Elä tässä välissä ihan itseäsi varten, nuori nainen! Kurkota kohti OMIA unelmiasi. :)
Jos olisin ap, eroaisin. Olet solminut tosi nuorena liiton etkä ole vielä nähnyt kunnolla elämää. Itse erosin samoista syistä ollessani 19 v, tosin oltiin seurustelu "vain" 2 vuotta. Erooli vaikea, mutta silti koen nyt 15 vuotta myöhemmin että tein oikein. Mies oli kaikinpuolin hyvä, mutta olin aivan liian nuori sitoutumaan. Pääsin elämään villiä opiskelijaelämää, iloineen ja suruineen. Nyt 33-vuotiaana olen naimisissa ja 2 lastakin on siunaantunut.
Tsemppiä päätökseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätös ehkä onkin jo päässäni tehty. Toteutus tuntuu vaan hankalalta. Kerään rohkeutta kertoa miehelleni.
Jos nyt arvot, niin mitä on kahden vuoden päästä? Olet niin nuori. Jos vaan opiskelet, kannattaa nauttia siitä vapaasta ja jälkikäteen niin kullanarvoisesta opiskelijaelämästä! Tutustut uusiin ihmisiin ja saat elinikäisiä ystäviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä kovasti, Ap! Unelmia kohti vain, tie voi olla kipeä ja kivikkoinen, mutta sitähän se elämä on, kuoppia ja onnenkukkasia. :)
t. 30v naimisissa oleva 2 lapsen äiti, joka reilu parikymppisenä erosi 5v suhteesta eikä ole katunut päivääkään, koska mies oli tuolloin yksinkertaisesti väärä.
Tiedän, että vastaan tähän pari vuotta myöhässä, eikä kukaan tätä varmaan lue... mutta ei sinun kannata muilta kysyä pitääkö erota vai ei. Sinun tulee punnita omia tunteitasi ja miettiä mikä sinut tekee onnelliseksi. Olen itsekkin pitkässä parisuhteessa ja nyt on se tilanne, että mietin mitä MINÄ haluan.
Jos nyt 20v:na jo mietit eroamista, oikea ratkaisu mielestäni on erota. Miehesi on varmasti mukava ja hyvä, mutta maailma on täynnä muitakin mukavia ja hyviä miehiä, varsinkin 20v:lle. Jos nyt päätät jäädä tuohon suhteeseen, todennäköisesti vain lykkäät vääjäämätöntä eteenpäin joillain vuosilla.Eroaminen on paljon isompi ja mutkikkaampi juttu, jos lapsia ehtii tulla mukaan kuvioihin.