Voiko lapsi saada rasitusvamman liiasta urheilusta? MM-kisojen lieveilmiö..

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:54"]

Mut jos ap:n lapsi on nyt yhtäkkiä aloittanut hulluna pelaamaan? Eri asia jos on koko ikänsä jatkuvasti tuota puuhannut.

[/quote]

Kaikki on ok niin kauan kunhan lapsi ei pompi tai pelaa koko aikaa asfaltilla. Sitä verryttelyä ja venyttelyä voisi tehdä vaikka koko perheen yhteisenä juttuna.

AP:n lapsesta tulee mieleen Diego Maradona. Asenne on kohdallaan :)

Löysin vanhan ketjuni :) Tilannepäivitys: into kesti koko kesän, ei tullut loukkaantumisia. Syyssateiden alettua laimeni hieman, toki treenaili kevyesti itsekseen läpi talven ja harkat ja pelit oli viikon kohokohtia, mutta se kaikkein tulisin palo laimeni. Nyt kun lumet on taas sulaneet, niin sama pakkomielteisyys on vallannut pojan. Ehkä vielä pahemmin, koska on alkanut tulla mukaan myös käytöshäiriöitä silloin kun ei saa pallotella. On kiukkuinen, jopa agressiivinen jos ei pääse pallon kanssa pihalle.

Pääsi hieman kovempitasoiseen joukkueeseen, joten kyllä omatoiminen treenaus on tuottanut tulosta ja huomattu muuallakin kuin kotona :)

hauskoja treenejä ja pelejä innokkaalle palloilijalle :) Meillä kotona samanmoinen. talvella pitää repiä irti pleikasta ja kesällä pleikkaa ei muisteta välillä viikkoon avatakaan.

Melkeinpä puhuisin tuosta ammattilaisen kanssa jos alkaa agressiiviseksi ellei pääse kentälle.. Jos pelikone aiheuttaisi tuollaista käytöstä, eikö silloin suositeltaisi vieroittamaan pelikoneesta?

Pelaako poika kentällä agressiivisesti?

39, en kuitenkaan vertaisi urheiluaddiktiota ja konsolipeliaddiktiota toisiinsa.. Ei ole mikään erityisen agressiivinen, siis pelaa agressiivisesti mutta ei sikamaisesti. Sääntöjä noudattaen.

ap

Kyllähän niitä välipäiviä pitää aikuisenkin urheilijan pitää, kai lapsenkin?

Lapsi tarvitsee enemmän palautumisaikaa kuin aikuinen. Kyllä rasitusvammoja voi tulla.

http://www.porinlaakaritalo.fi/fi/artikkelit-/18

Totta kai voi tulla rasitusvammoja lapsellekin. Ehkä voisit koittaa selittää ja käydä läpi hänen kanssaan miten urheillaan ns. oikein, jos tuntuu että hänellä on joku tuollainen tavoite minkä haluaa saavuttaa. Koita selittää, että tärkeintä urheilijalle on monipuolinen harjoittelu (että voi käydä uimassakin ja pyöräilemässä, eikä tarvitse koko aikaa olla pallon kanssa) ja lepo. Että pitää olla lepopäiviä viikossa ja rauhallisemman liikunnan päiviä myös. Jos ei lepää ja harjoittelee liian tiukasti, niin helposti voi särkeä itsensä eikä sitten vähän isompana pystykään enää pelaamaan.

Kiitos :)

Tuon ikäinen ei vaan ajattele järkevästi, kun palo pallon perään on, sitä on vaikea sammuttaa. Toki lähtee uimarannalle tai jätskille perheen kanssa, jopa hetken jaksaa pelata pleikkaakin, mutta vain hetkellisesti. Päivä ilman futista on tälle pojalle päivä vankilassa.

Hienoa, että lapsi on noin innostunut liikunnasta, mutta kääntöpuolena voi tietenkin olla jonkinasteinen rasitusvamma yms. Itselläni tuli nuorempana kaksi kesää peräkkäin rasitusvamma juuri jalkapallon takia. Sen takia menikin sitten molemmat kesät "hukkaan" kun ei voinut urheilla/liikkua normaalisti pariin kuukauteen. Koita selittää pojallesi, että riski vammoihin on olemassa ja parantuminen niistä kestää kauan. Toisaalta lapsi oppii tämän vasta ehkä kantapään kautta, niinkuin minäkin aikanaan.

No en usko et rasitusvammat tässä tilanteessa on ongelma mitä pelätä en nimittäin usko et treeni on niin rankkaa et elimistö siitä prakaisi. Anna urheilla vain.

Siis tottakai tosiaan niitä rasitusvammoja voi tulla lapsillekin, mutta siis ainahan tai ainakin meillä kyllä urheiltiin/liikuttiin aamusta iltaan eikä kukaan ollut liikkumista rajoittamassa ja patistamassa television ääreen? Ja veljeni, joka pelasi ammatikseen jalkapalloa kyllä käytti kaiken vapaa-ajan pallon kanssa. Eikä meillä mitään rasitusvammoja ollut lapsena, eikä ole omillakaan lapsilla vaikka pelaavat päivät ulkona ja sisällä taas tekevät kärrynpyöriä, puolivoltteja sohvalle... itseasiassa tekevät niitä pelaamisen lomassakin jos ovat mokkena maalilla ;) Kyllä lapset tietää kun eivät jaksa, kuten meidän 8-vuotias pyysi juuri vapaapäivää treeneistä, mutta mieleeni ei tulisikaan rajoittaa lasten liikkumista. Eikä lapset oikeasti koko 12 tuntia vedä täysillä, joten antaa pojan liikkua. Kyse voi olla ohimenevästä ilmiöstä ja ehkä poika palaa pleikkarin ääreen tai sitten jatkaa, jolloin myöhemmässä vaiheessa myös valmentajat puuttuvat siihen treenaukseen. Meillä 8-vuotiaan jalkapalloharkat on 4 kertaa viikossa, päälle pelit ja jalkapallo kotiläksyt ja toistaiseksi on innoissaan ja edelleen on liikkeessä 24/7. Kun väsyy pyytää itse lepopäivää ja näillä mennään. 

Anna pojan pelata. Ennen lapset oli menossa aina aamusta iltaan ulkoleikeissä ja peleissä.

Homma kuulostaa leikinomaiselta.

Öö, mun juuri 9 täyttänyt treenaa futista normaaliviikolla 10 tuntia. Pelit päälle ja omaharjoitteet (noin 30-45 min joka päivä tekniikkatreeniä). Tanssitunti koordinaatiotreeninä. Vapaa-aikansa poika ... pelaa futista. Ei ole rasitusvammoja vaan terve, onnellinen poika. Saattaa kesällä viettää 8 tuntia yhteen menoon kentällä, käy vaan syömässä välillä. tai ottaa eväät ja lämmittää seuran keittiössä. Illalla sitten uimaan, fillaroimaan, skeittaamaan. Tai kirkkistä tai futista. Uni tulee helposti (aina nukahtaa näihin kisapeleihinkin :) )  ja lapsi on virkeä, aurinkoinen ja onnellinen. Jos tekee muuta kuin urheilee, lukee kirjaa. joskus ehkä katselee vanhoja taitureita youtubesta.  Ei siis juuri maaliskuun ja lokakuun välillä pleikan suuntaan katsele.  En ole ollenkaan huolissani, noin omakin lapsuus kului. Laji vaan oli toinen.

Mut jos ap:n lapsi on nyt yhtäkkiä aloittanut hulluna pelaamaan? Eri asia jos on koko ikänsä jatkuvasti tuota puuhannut.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:54"]

Mut jos ap:n lapsi on nyt yhtäkkiä aloittanut hulluna pelaamaan? Eri asia jos on koko ikänsä jatkuvasti tuota puuhannut.

[/quote]

Edelleen kyse on lapsesta. Ihmislapsi on luotu liikkumaan. Ei istumaan sisällä pleikkarin ääressä. Ei se rikki mene liikkumisesta. Ei lapsilla kipeydy lihaksetkaan kuten aikuisilla. Ja jos kipeytyy ne yleensä valittavat ja silloin eivät liiku. Kun kannustuskin on tuota luokkaa, että mielummin pleikkaria kuin jalkapalloa, eiköhän se innostus kohta jää :) Ja jos harjoitteisiin haluaa lisää monipuolisuutta, ei kun ap mukaan vain uimaan ja joogaan, mihin ikinä keksiikin. Edelleen se lapsen kroppa kestää liikkumista huomattavasti enemmän kuin aikuisen.

Millä teholla se treenaa? Jos se kentällä olo sisältää myös "potkiskelua", niin tuskin silloin on vaaraa. Jos taas on koko ajan oikeasti treenaamassa (syke korkealla, paljon samanlaisia toistoja), niin siihen kuuluu jo riskejäkin.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:54"]

Mut jos ap:n lapsi on nyt yhtäkkiä aloittanut hulluna pelaamaan? Eri asia jos on koko ikänsä jatkuvasti tuota puuhannut.

[/quote]

Niin, tässä mittasuhteessa innostus on nyt kestänyt vasta tämän kesän. On kuitenkin noin vuoden ollut innostunut futiksesta, mutta sitä ennen ollut hyvin epäliikunnallinen lapsi. Sellainen pikkupoika joka istuu päiväkodissa syrjemmällä leikkien itsekseen legoilla, katsellen ihmetellen muiden hulinoita. Ei tykkää nykyäänkään urheilusta yleensä, esimerkiksi juoksuakin treenaa vain ollakseen nopeampi kentällä.

ap

Kerrot sille, että maailman huiput venyttelee. Sillä niitä rasitusvammoja ehkäistään. Ja alle 16v. kannattaa treenata montaa eri lajia, jotta kehittyy sitten huipulle murrrosiän jälkeen. Jos treenaa vain yksipuolisesti lapsuudesta asti, ei ikinä kehity huipuksi.

Toki minä kannustan, ainoa miksi haluaisin pojan joskus sisälle lepäämään on se ettei tule ylirasistusta. Pojalla kun on kuitenkin vakituista lääkitystä vaativa perussairaus, en halua riskeerata senkään suhteen.

Tehot tuntuu olevan yleensä kovat, toki pallonpotkiskeluakin mahtuu mukaan. Mutta esimerkiksi juoksutreenejä tekee sekunttikellon kanssa, kunnes on tyytyväinen tulokseen. Ja ikää tosiaan kahdeksan!

ap