Yksityinen päiväkoti irtisanoi pikkupojan hoitosopimuksen
Helsinkiläisen Minna Toreniuksen viisivuotias poika irtisanottiin Ankkalammen Katajanokan-päiväkodista helmikuussa. Irtisanominen on kolmas Ankkalammen päiväkodeissa.
Keskustelut Toreniuksen pojan irtisanomisesta alkoivat tammikuussa. Päiväkodin mukaan syinä olivat pojan ongelmallinen käyttäytyminen, henkilökunnan väsyminen poikaan ja pojan erityisen tuen tarve, jota päiväkoti ei tarjonnut.
Vaihtoehtoisesti päiväkoti vaati, että pojan hoito voi jatkua, jos perhe suostuu lyhennettyyn hoitoaikaan. Sitä perhe ei pystynyt järjestämään.
"Se oli todella rankkaa aikaa. Yhteistä päämäärää ei ollut, ja tilanne lukittui", Torenius kertoo. Perheen toivomuksesta kitjoituksessa ei julkaista pojan ja hänen isänsä nimeä.
Päiväkoti ei hankkinut paikalle erityislastentarhanopettajaa arvioimaan tilannetta. Minna Torenius sen sijaan vei miehensä kanssa pojan psykologin arvioitavaksi. Psykologi osallistui myös yhteen päiväkodissa järjestettyyn keskustelutilaisuuteen.
"Hänelle ei kuitenkaan annettu aikaa arvioida poikaa ryhmätoiminnassa", Torenius pahoittelee.
Perhe koki, että poika joutui rankan ja jatkuvan arvostelun kohteeksi. Vanhemmat saivat päivittäin palautetta päiväkodin henkilöstöltä. Muiden tarhalasten vanhemmilta he eivät saaneet negatiivista palautetta.
"Tuntui pahalta, kun lapsi sanoi, ettei hänellä ole päiväkodissa yhtään aikuista ystävää. Ajattelen, että irtisanominen ja irtisanomisuhka ovat asioita, jotka kuuluvat vain aikuisten maailmaan", pojan isä kertoo.
Kun poika irtisanottiin helmikuun lopussa, alkoi kolmen kuukauden irtisanomisaika.
"Irtisanomisaikana emme saaneet yhtään negatiivista palautetta. Se tuntui absurdilta näytelmältä", isä sanoo.
Nyt lapsi on kunnallisessa päivähoidossa ja aloittaa pian esikoulun. Erityisen tuen tarve on pojan nykyisessä päiväkodissa harkinnassa. On mahdollista, että hänet sijoitetaan tavallista pienempään esikouluryhmään.
Pojan vanhemmat kokevat, että Ankkalammen Katajanokan-päiväkodin ainoa päämääränä oli pojan irtisanominen. Heidän näkemyksensä mukaan muita mahdollisuuksia ei selvitetty kunnolla, ja vanhemmat jäivät yksin.
"Päiväkodilta ei tullut tukea vaan painostusta, ja meidän kasvatustapamme kyseenalaistettiin. Samalla meitä syyllistettiin siitä, että sysäämme lapsemme päiväkotiin. Petyimme ratkaisumalliin", Minna Torenius sanoo.
HS kirjoitti kesällä 2012, kuinka Ankkalammen Lauttasaaren-päiväkodista irtisanottiin lapsen hoitosopimus vanhempien ja henkilökunnan erimielisyyksien takia.
Syksyllä 2012 Ankkalammen Katajanokan-päiväkodista irtisanottiin Petra Erkkolan viisivuotias lapsi.
Henkilökunta oli toistuvasti kertonut Erkkolalle hoitopäivien jälkeen, mitä vaikeuksia lapsen kanssa oli ollut minäkin päivänä. Irtisanominen tuli silti yllätyksenä.
Lastenpsykologi totesi lapsen tavalliseksi mutta vilkkaaksi lapseksi. Erkkola antoi Ankkalammelle edellisen päiväkodin yhteystiedot Turusta konsultaatiota varten. Yhteyttä ei otettu.
"Sopimuksen mukaan voidaan irtisanoa ilman ennakkovaroitusta. Laillisesti se on ehkä oikein, mutta onko se oikein lapsen ja perheen näkökulmasta, vaikka yritin hakea apua", Erkkola sanoo.
Erkkola kritisoi sitä, että kaupunki ohjaa lapsia yksityispäiväkoteihin muttei kerro toisenlaisista säännöistä.
"Yksityistämisen hinnan maksavat lapsi ja perhe."
Erkkolan lapsi sai paikan kaupungin päiväkodista, jossa hän sai alussa erityistukea. Puolen vuoden jälkeen sitä ei tarvittu.
Lähde:HS
Kommentit (50)
Osa syy varmaan kun lapsia liikaa ja henkilökuntaa liian vähän. Tämä näkyy myös omien lasten päiväkodissa. Lapsillani on asianmukaiset varavaatteet omassa lokerossa,mutta kiireessä pvk vaatteet ovat kätevästi lähempänä ja käyttävät niitä. En suostu pesemään pvk vaatteita, kerta omat ovat naulakossa. Eriasia jos olen unohtanut pakata tarvittavan varavaatteen. Myös muutenkin kiire näkyy.
Tää on kyllä taas osoitus yksityisen kuoritaan kermat päältä -meiningistä. Sama nähtävissä esim. terveyspuolella, kun kalliista yksityisleikkauksesta tuleekin komplikaatioita, kiidätetään potilaat kunnallisen sairaalan hoidettavaksi. Ja samaan aikaan tätä yksityistä hoitoa tuetaan voimakkaasti julkisesti. Yksityisen pitäisi olla aidosti yksityinen, niin ei tää ei ärsyttäisi niin paljoa.
Sanokaa mitä sanotte, MINUN havaintojeni mukaan ns. kurittomien lasten määrä on viim vuosina kasvanut räjähdysmäisesti. Ja pääsyy on se, etteivät vanhemmat enää osaa kasvattaa lapsiaan.
On olemassa hyviä perheitä (ja tämä ei ole tulotasoon, koulutukseen tmv. sidottu asia) joiden ns. villitkin lapset osaavat käyttäytyä. Sitten on niitä joiden lapsia pitäisi koko ajan vaan ymmärtää kun heillä on sitä ja tätä diagnoosia.
Kuten joku yllä kirjoitti, esim. ADHD lapsissa huomaa kuinka osa perheistä tekee ns. kaikkensa sen lapsen eteen (tarjotaan hyvä ravintoa, pidetään kiinni rutiineista jne.) jolloin lapsi käyttäytyy suht normaalisti. Osalla taas homma lähtee ihan lapasesta kun diagnoosi saadaan, lapsen annetaan elää entistä enemmän pellossa (syötetään eineksiä ja sokeria, annetaan valvoa/nukkua miten itse haluaa, ei säännöllisiä päivärytmejä syömisten ym. suhteen jne.) kun voidaan todeta "sillä on se ADHD".
Mutta ihan ns. tavallisissakin lapsissa huomaa kuinka moni vanhempi vaan lässyttää ja antaa lapsen tehdä ihan mitä itse haluaa, ja muut ihmiset sitten kärsivät joka paikassa noista "vapaan lasvatuksen" helmistä.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 07:30"]
Tässä on pointti se, että Ankkalampi haluaa, että heidän päiväkodissa on vain hyvin käyttäytyviä ylemmän sos luokan kilttejä lapsia. Se on se pointti.
en ole ap.
[/quote]
Niin minäkin haluaisin, että lapseni päiväkodissa olisi vain hyvinkäyttäytyviä lapsia
t. äiti, joka on kyllästynyt näiden erityisjuttuja tarvitsevien lapsien mölinään ja tavaroiden rikkomiseen ja puremiseen ja hakkaamiseen
Voisin heti viedä Ankkalampeen, koska siellä nähtävästi lapset saa leikkiä rauhassa
Ps. kohta tulee yksityiset koulut. Karsitaan ne mölyapinapellet pois niistä ja muut saa opiskella
[/quote]
Yksityisiä kouluja on jo ja kyllä niihin karsitaan vain kelvolliset oppilaat. Sellaisia lapsia, jotka tarvitsevat ylimääräistä tukea, ei edes oteta niihin. Onhan se ikävää varmaan joillekkin, mutta ymmärrän koulun kannan hyvin.
Jopas sain miinusryöpyn kun toin esille sen faktan, että myös rauhalliset lapset voivat olla kiusaajia. Ilmeisesti teidän mielestä esim. joukosta eristäminen ja yksin jättäminen ei ole kiusaamista samoin kuin fyysinen väkivalta. Harvoin esimerkiksi kiulukiusaajatytöt ovat pahoja häiriökäyttäytyjiä, mutta sitä hiljaista henkistä väkivaltaa harjoittavat kyllä taitavasti, samalla tavalla haavoittuvaa se on uhria kohtaan. Fakta on myös se, että likimainkaan kaikki ylivilkkaat lapset eivät kiusaa muita. Kyllä niissä kiusaajissa on niin "normaaleja" kuin erityislapsiakin.
Kyse on suurimmaksi osaksi siinä, että vanhemmat eivät ole ymmärtäneet lähteä hakea lapselleen apua jo paaaaaljon aikaisemmin. Ongelma ei ole tullut yht äkkiä, lapsen ongelmakäytös on ollut pitkään jo ongelma. Mä en ymmärrä miksi vanhemmat ovat antaneet lapsen olla ja "kärsiä", itse olisin hakenut yksityiseltä psykologilta vuosia sitten. Miksi se tehdään vasta nyt, hetki ennen eskarin alkua? Miksi ei kaksi vuotta sitten?
Päivähoito paikka ei ole se, joka lapset kasvattaa, vaan vanhemmat. Vanhemmilla on kasvatusvastuu, hoitopaikka vaan tukee, ei kasvata! Milloinkohan ihmiset, vanhemmat ymmärtää sen???
Onneksi omani pääsi pois kunnalliselta puolelta, hampaanjälkiä käsissä ja selässä, haavoja ja mustelmia eri puolilla kroppaa... Nyt lapsi on iloinen ja menee päivähoitoon mielellään, ei enää huutaen ja itkien! Kiitos Ankkalammen!
Kommentoin tähän opettajan näkökulmasta ja omasta kokemuksestani. Mikään ei tietenkään tekisi minua onnellisemmaksi kuin jonkinlaiset tasoryhmät, jolloin saisin innokkaille opettaa ainettani ja vähemmän innokkaille vaan ne pakolliset kuviot. Tottakai työni helpottuisi ja monen ahkeran opiskelukin saattaisi parantua, kun oikeasti voisin auttaa enkä vain niitä mölyapinoita komennella.
Olin itse koulussa se kiltti ja vaivaton oppilas, joka inhosi yli kaiken niitä mölyapinoita. Mutta ne mölyapinat eivät ole loputtomiin mölyapinoita. Osa saattaa tarvita erikoisapua, mutta ne, jotka oikeasti koulussa pysyvät (tai suurin osa niistä) pärjäävät myöhemmässä elämässä oikein hyvin, osa jopa erinomaisesti.
Elämässä ei pärjää, jos on tekemisissä vain samankaltaisten ihmisten kanssa. Oma taitonsa on kohdata aivan erilainen persoona ja paitsi että pystyy kommunikoimaan tämän kanssa myös ehkä sopeuttamaan omaa käytöstään niin, että se kommunikointi on mahdollista. Tietyllä tavalla se myös karaisee. Ne ahkerat ja hiljaiset eivät pärjää työelämässä, jos eivät ole tottuneet erilaisiin ihmisiin. Enkä nyt tarkoita erilaisilla mitään sairaita tai muuten diagnosoituja ihmisiä vaan ihan vain erilaisilla luonteenpiirteillä varustettuja toisistaan poikkeavia ihmisiä. Suvaitsemattomuus on ikävää, vaikka se sitten kohdistuisikin omasta mielestään epämiellyttäviin ihmisiin. Itse pidän epämiellyttävimpinä ihmisiinä juuri suvaitsemattomia.
Kaikkea ei tarvitse ymmärtää eikä kaikkien kanssa tarvitse tulla toimeen, mutta onhan nyt selvää, että tällaistenkin ihmisten kanssa pitää kyetä elämään. Mitä siitä tulee, jos ihmisiä heitetään jo aivan ensimmäisistä elinvuosista alkaen pois näköpiiristä, kun eivät satu sopimaan jonkun ahdasmielisen käsitykseen oikeanlaisesta luonteesta?
Minä liputan ehdottomasti sen puolesta, että erityisesti pienten kohdalla saadaan tarvittavaa apua heti, ja jos se apu ei auta, mietitään pienryhmiä ja erityispäivähoitoa. Kuntoutusta tarvitaan silti. Olen samaa mieltä, että koulussa pitäisi saada selvät ja toistuvat häiriköt kuriin mutta sitä en kannata, että nämä siirretään omiin paikkoihinsa pois "paremman" väen tieltä. Puolin ja toisin pitää osata sopeutua. Sitä sopeutumista eivät tarvitse pelkästään ne, jotka eivät sovi kapeaan pulloonkaulaan vaan ne pullonkaulassa jumittavatkin tarvitsevat sitä samaa sopeutumista.
Omista kouluajoistani muistan sen, kun opettaja nöyryytti pakottamalla huutamaan, kun olin itse hiljainen ja arka. En kyennyt huutamaan. Siksi sympatiani ovat nyt niiden puolella, jotka yritetään pakottaa johonkin heille sopimattomaan muottiin. Jos se Ville Vilkas ei kykene olemaan hiljaa, laitetaan hänet pitämään esitelmää tai ohjaamaan näytelmää. Jos Erkki Energinen haluaa juosta, juoskoon pihalla. Mutta ei nyt herranjestas todeta, että ei, et osaa olla hiljaa, joten sinut laitetaan vankityrmiin loppuiäksesi. Ei haittaa, vaikka oletkin vasta 3v. Kyllä sen jo tuonikäisestä näkee...
Yksityinen on yksityinen ja voi valita asiakkaansa. Mitäpä siihen muuta sanomaan. Ilmeisesti ko. poika on ollut liian vaikea tapaus, hoitsut eivät ole jaksaneet.
50:lle
Minusta jokaisella on kuitenkin oikeus koskemattomuuteen. Totuus on se, että usein koulut ovat ns. hampaattomia kiusaamistapauksissa, joku saattaa vuosien ajan joka päivä pelätä kouluun tulemista, siellä olemista, ja sieltä kotiin menemistä kiusaajien takia.
Ja jo päiväkodeissa on hulluja lapsia jotka purevat ja raapivat ja lyövät toisia lapsia. Minustakin erilaisuutta pitää sietää, mutta siinä vaiheessa kun ne "erilaiset" ovat vaaraksi muille, pitää heistä jollakin tavalla ns. hankkitua eroon jos heitä ei pystytä auttamaan.
Tuoll tavalla yhteiskunta toimii muutenkin: erilainen saa olla, niin kauan kun se ei häiritse muita. Ajatellaan vaikka kerrostaloa, ihan vapaasti saat nukkua päivät ja valvoa yöt rokkia kuunnellen jos sinulla on kuulokkeet päässä. Jos taas käännät aina nupit stereoista kaakkoon keskellä yötä niin että koko talo herää, olet hyvin äkkiä entinen asukas. Ja toki ensin annetaan varoituksia ja puhutaan asiasta, mutta jos ei mene perille, niin ei sitä asiaa "opita sietämään" muiden asukkaiden toimesta, koska moinen möly öisin vahingoittaa muista asukkaita. Toki voidaan miettiä että jos kaikki laittaisivat korvatulpat yöksi korviin niin naapurin rokin soitto ei haittaisi, mutta siinä ei olisi mitään järkeä, ja se olisi jopa vaarallista, koska silloin tuskin kuulisi lapsensa itkun, palohälyttimen tai muut asiat joihin pitää reagoida.
Yksityiset perhepäivähoitajatkin irtisanovat vaikeat tapaukset oman jaksamisensa takia. Sen ymmärrän kyllä vielä paremmin, sillä yksi ihminen omassa kodissaan on eri asia kuin päiväkotiryhmä päiväkodissa.
Mutta en silti näe tuossa mitään henkilökohtaista. Jos poika on ollut niin hankala, että vaatii kahden lapsen verran työtä, niin eihän se silloin kannata. Yksityinen päiväkoti on kuin mikä tahansa firma, kulut juoksevat ja palkat pitää maksaa. Mistä tietää, jos vilkas poika on ollut myös väkivaltainen muita lapsia kohtaan? Silloinhan on parempi irtisanoa yksi, kuin että kymmenen lähtee pois hoidosta väkivallan takia ja maine kiirii markkinoilla. Ihan yritystoimintaa tuo on, ei sen kummempaa, älkää aina ottako kaikkea henkilökohtaisesti.