En jaksa enää tätä ku kukaan ei pidä musta
Oman äidin kaa tulee jatkuvasti "yhteenottoja" , häntä ei tunnu kiinnostavan mitä mulle oikeesti kuuluu, kerroin yks päivä kiusaamisesta ja mitä hän sanoo hän vaan että " No pitäiskö sun sitten tehdä jotain ettei kiusattaisi?"
Ihan oikeesti, ei niin pahalta kuulosta mutta oma äiti ku on kyseessä ni olisin olettanut että hän olis mun puolella. Tietää muutenkin ettei mulla ole yhtään kavereita ja sukulaisiakaan ei vähempää kiinnosta.
Jotenkin vaan ahdistaa ku oon niin ulkopuolinen omassa perheessäni. Ihanku olisin tehny jotain tosi syntistä ja pahaa ettei kukaan halua olla mun kanssa.
Kommentit (24)
Nii sitä hän ei kertonut. Vaikka väliäkös sillä jos mua kiusataan kuolemaan asti kun ei mulle koskaan tuu kavereita ja normaalia sosiaalista elämää. Kerran ku on kunnolla syrjitty ei enää voi päästä mukaan.
Taitaa vaan olla niin ettei kukaan pidä musta vaikka mitä tekisin. Mut joo tulihan meille äidin kanssa riitaa ihan tyhmästä asiasta kerran ja hän heitti mut ulos autosta, kiihdytti vihaisena kaasu pohjassa ja sitte teki äkkijarrutuksen. Tuli mutkan takaa ja huusi mut takaisin kyytiin. Sit alko tulemaan sanomista ihan kunnolla , tää kaikki siks ku en aamuisin oo parhaimmillani juttelemaan tosi ilosesti ja reippaasti. Näytin kuulemma norsun pallilta
On raskasta kokea olevansa ulkopuolinen. Olen nyt 54 eikä ole yhtään ystävää, ei edes kaveria. Olen jotenkin ilkeä tahtomattani, minulle on myös sanottu että luulen itsestäni liikoja. Se on outoa, koska olen huonompi kuin muut. Olen nykyään aika eristäytynyt muista ettei tulisi sanomista.
Ja vaikka kuinka monesti oon kertonu ettei oo mukava kuunnella vanhoilta eli mummolta ja papalta laihdutusneuvoja niin niihinkään ei puututa ku olan kohautuksella. Voi olla että joistain on kivaa kun joku paistaa lenkkeilemään ja neuvoo syömisessä, mut ei musta. Olen siis kaiken lisäksi läski ja inhottu.
Ihan tosi kiva kohtalo. Jouduin jättämään opinnot sen kiusaamisen takia joka oli henkistä.
En vaan jaksanu enää. Kiusaamisen ansiosta oon alkanu kuulemaan omiani ja semmosta pilkka naurua ku joku kävelee vaan ohi. Ehkä mä oon ansainnuki nää kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa vaan olla niin ettei kukaan pidä musta vaikka mitä tekisin. Mut joo tulihan meille äidin kanssa riitaa ihan tyhmästä asiasta kerran ja hän heitti mut ulos autosta, kiihdytti vihaisena kaasu pohjassa ja sitte teki äkkijarrutuksen. Tuli mutkan takaa ja huusi mut takaisin kyytiin. Sit alko tulemaan sanomista ihan kunnolla , tää kaikki siks ku en aamuisin oo parhaimmillani juttelemaan tosi ilosesti ja reippaasti. Näytin kuulemma norsun pallilta
Ja palaan vielä tähän äidin ja mun riitaan , niin hän oikeasti äänitti miten mä reagoin hänen sanomisiin. Tietysti mullakin meni hermot ku aina alkaa niin armoton myllyttäminen ja se ei lopu. Lopulta se päättyy niin että mun pitää pyytää anteeksi. Silti olen kaiken pahan alku ja juuri.
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikka kuinka monesti oon kertonu ettei oo mukava kuunnella vanhoilta eli mummolta ja papalta laihdutusneuvoja niin niihinkään ei puututa ku olan kohautuksella. Voi olla että joistain on kivaa kun joku paistaa lenkkeilemään ja neuvoo syömisessä, mut ei musta. Olen siis kaiken lisäksi läski ja inhottu.
Ihan tosi kiva kohtalo. Jouduin jättämään opinnot sen kiusaamisen takia joka oli henkistä.
En vaan jaksanu enää. Kiusaamisen ansiosta oon alkanu kuulemaan omiani ja semmosta pilkka naurua ku joku kävelee vaan ohi. Ehkä mä oon ansainnuki nää kaikki.
Paistaa on patistaa. En enää osaa edes kirjottaa oikein.
Minkä ikäinen olet ja kauanko sua on kiusattu?
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet ja kauanko sua on kiusattu?
En kerro ikää koska joku saattaa tunnistaa mut oon kyl täysikäisyyden täyttänyt. Vaikea uskoa.
No jaa se äitis voi olla ihan sun puolella sanoessaan noin. Mua rasittaa nimenomaan ihmiset jotka valittaa ja valittaa mutta mitään eivät tee asioille eikä mikään neuvo kelpaa.
Toki ymmärrän kuuntelemisen ja empatian osoittamisen tärkeyden. Ymmärrätkö sinä että ihmisillä on erilaisia tapoja tukea. Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinun.
Nimenomaan sun pitäis tehdä jotain, sille että oot perheessä mielestäsi ulkopuolinen ja sille ettei sulla ole muita ihmissuhteita jos sellaisia kaipaat. Tee! Vedä rahoja sille perheellesi ja toisaalta opettele ymmärtämään että he eivät tule toimimaan kuten haluat. Hyväksy heidät sellaisina kuin he ovat koska et voi heitä muuttaa. Pidä etäisyyttä silloin kun et heitä jaksa.
Ja jos teidän mielestä koulukiusaamista ei ole salakuvaaminen ja huutelu että kasva aikuiseksi, niin mikä sitte. Ei myöskään otettu muiden luokkalaisten kaa samaan taloon yöksi vaan eristettiin sieltäkin erilliseen mökkiin kun oltiin leirillä. Ja jos ette mua usko sille en mahda mitään. Näitä oon kuitenki kokenut.
Kuulostaa kurjalta tilanteelta. Asutko vielä kotona? Itse muuttaisin tuossa tilanteessa omilleni. Voisi helpottaa välejä.
Koeta löytää ystäviä perheen ulkopuolelta. Perheissä saattaa olla outo dynamiikka ja sitä saattaa olla vaikea muuttaa. Kun sinulla olisi joitakin luotettavia ystäviä muualta, ulkopuolisuus perheessä ei tuntuisi niin pahalta. Tietysti ystävien saaminen on helpommin sanottu kuin tehty, mutta anna ystävyydelle mahdollisuus kun tulee tilaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Äänitti?! Olipa julma temppu!
No äänitti omalla kännykällään. Mukavaahan se vaan oli. Oon turhan herkkä :)
Vierailija kirjoitti:
Koeta löytää ystäviä perheen ulkopuolelta. Perheissä saattaa olla outo dynamiikka ja sitä saattaa olla vaikea muuttaa. Kun sinulla olisi joitakin luotettavia ystäviä muualta, ulkopuolisuus perheessä ei tuntuisi niin pahalta. Tietysti ystävien saaminen on helpommin sanottu kuin tehty, mutta anna ystävyydelle mahdollisuus kun tulee tilaisuuksia.
En tiedä haluanko edes enää ku oon niin kauan ollu omissa oloissani.
Rakas AP ole itsellesi ja omalle kehollesi armollinen. Äitisi ei selvästikään ymmärrä mitä sinä käyt läpi ja eikä häntä kiinnostaa. Vaikka äidilläsi olisi itse vaikeaa niin kyllä hänen pitäisi tukea ja kuunnella sinua, koska se kuuluu vanhemmuuteen. En tiedä miltä sinusta tuntuu, mutta haluan sinulle kaikkea hyvää. Olet arvokas, äläkä koskaan anna muiden uskotella sinulle mitään muuta. Tämä maailma on muutenkin tarpeeksi julma paikka, joten pidä itsesi tärkeänä itsellesi.
Mies 28v
Onko sulla lääkitys noihin kuuloharhoihin?
Milloin jätit koulun kesken? Olisiko mahdollista vielä jatkaa siitä mihin jäit?
Ap. Kerron sinulle nyt miten tämä asia on. Jokainen vastaa vain omista tekemisistään. Vika ei ole sinussa vaan kiusaajissa. Ala heti tänä päivänä huolehtia itsestäsi. Varmasti sinussa on jotakin hyvää ja kaunista. Sinä tarvitset hyväksyntää itseltäsi, et muilta. Ylipaino on sinun asiasi, ei muiden. Ajattele tarkkaan haluatko laihtua ja millainen haluat olla isona. Sinä viet ja muut viekööt itseään.
Mitä sinun äidin mielestä pitäisi tehdä, jotta sinua ei kiusattaisi? Onko hänellä tähän jokin käyttökelpoinen ehdotus?