Lue keskustelun säännöt.
Täys ylläri
15.06.2014 |
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Oot nuori alle 25v nainen, 3 lasta, -09, -11 ja -13. Oot vaan keskittyny lapsiin ja sit havahdut, että kuukautiset ovat jo 2vk myöhässä. Teet testin, vaikka toinen osapuoli sanookin että tuskin siihe mitään tulee.. No sit siihe testiin ilmestyy ne 2 viivaa! Mies ei silti vielä usko.. ehkäsy kuitenki ollu käytössä. Isoin kysymys täs on se, että miten jaksat uuden raskauden ja kahden pienen kanssa?
Mulla itellä pää lyö aivan tyhjää ja alkaa olla jo ahdistunu olo.. Oma jaksaminen mietityttää eniten.. :/
Kommentit (24)
Mies sanoi, että iloinen asiahan tää on. Mut toki hän mietti, et just ku ollaan pienin saatu melkeen vauvasti isoksi niin sit taas alkaa sama vauvarumba uusiksi.. ja hän mietti mun jaksamista raskaana ollessa.. Mulla kaikki raskaudet olleet rankkoja aluks.. oksentelua rv 16 asti.. Ja sit 25vk jälkeen selkä aina alkanu reistaileet ja lonkat poksuu 30vk jälkeen.
-aloittaja-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo raskaudet on olleet tosi rankkoja täälläkin, ja monesti oli syyllinen olo kun ei ollut 100% toimintakykyinen ja esikoinen oli niin pieni. Ymmärrän että 3 lasta ja raskaus ei houkuttele.
Teillä noi lapset alkaa kuitenkin jo olemaan omatoimisempia ja siitä on varmasti paljon apua. Vaikken suinkaan epäile etteikö uhmaiät ja useampi lapsi olis haastava yhtälö! Onko vanhin jo kohta menossa eskariinkin?
-22
Vanhin menee eskariin vasta vuoden päästä. Juuri se kamala syyllisyys ku tiedän jo valmiiks, että en tule jaksamaan lasten kans tehä mitään. Toki onneks olen vielä nuori ja muuten kuitenki jaksan lasten kanssa... vähä vaa painaa tää ku viimeset 10kk tuo pienin pitäny yöllä seuraa :D
-aloittaja-
Pitäisin lapsen, abortti olisi itselleni henkisesti liian raskas taakka vaikken periaatteessa olekaan abortteja vastaan - jokaisella pitää olla oikeus ratkaisuun joka tuntuu omassa tilanteessa parhaalta. Olen ehkä vähän huono ihminen vastaamaan tähän että haaveissani tekisin nimenomaan neljä lasta pienillä ikäeroilla. Kahden lapsemme välillä on vain reilu vuosi.
Toivottavasti löydät itsellesi sopivan ratkaisun ja läheisesi muistavat tukea sinua siinä. Älä kuitenkaan tee ratkaisua muiden vuoksi, sinä olet se joka sen kanssa joutuu elämään.
Mitä mieltä miehesi muuten on asiasta?