Lue keskustelun säännöt.
Lapsi, joka ei tottele
14.06.2014 |
Lähipiirissämme on viisivuotias lapsi, joka ei tottele ilmeisimmin ketään. Hän vuosi sitten vielä piirteli seinät ja rikkoi koriste-esineitä poikkeuksellisen paljon jopa kylässä ja on tuhonnut yli kaksivuotiaana lähipiirinsä elektroniikkalaitteita, mm. Repimällä kaukosäätimestä napit irti. Olen järjestelmällisenä ihmisenä kauhuissani lapsen käytöksestä ja stressaan aina kun hän on tulossa kylään. Lapsi vaikuttaa muutoin normaalille, mutta vaikuttaisi siltä, että häntä ei vaan olla kasvatettu lainkaan. Miten ulkopuolisen tulisi tämmöisen kanssa menetellä? Omat lapsemme on opetettu pienestä pitäen mitä saa tehdä. Nuorin 13kk jo tietää mitä kotona saa tehdä ja mitä ei. Mielestäni on normaalia kasvattaa lapset rakkaudella asettaen myös rajoja. Tällä lapsella rajoja ei tuntuisi olevan. Miten itse menettelisitte vastaavan kylävieraan kanssa, joka on todella raskas?
Kommentit (15)
Meidän yksi lapsista on tuollainen täystuho ja ollaan yritetty johdonmukaisesti kasvattaa. Kaksi nuorempaa kasvatettu samoin keinoin hyvin tuloksin. Ollaan käyty neuvolapsykologilla ja perheneuvolassa hänen takiaan ja kuulemma teemme kaikki oikein. Perhetyöntekijätkin ovat käyneet meillä kotona katsomassa mutta kaikki vaan sanovat että jotkut lapset vaan ovat tuollaisia. :( Olemme neuvotomia hänen kanssaan eikä kukaan ammattilainenkaan osaa neuvoa. Ei ole erityslapsi.
Neuvoksi että järjestäkää tapaaminen muualle kuin kotiin jossa ei voi tuhota mitään. Vaikka nyt kesällä puistotapaamiset on kivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää te tästälähin heille kylään, älä päästä enää teille.
Kai olet itse komentanut lasta kotonasi!?
Meille ei ole mitään asiaa tuollaisilla perheillä...
Minkälaisia asioita nuo termiittilapsenne hajottavat? Mitä sanovat syyksi tuhovimmalleen? ohis ällistyneenä
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 08:48"]
Minkälaisia asioita nuo termiittilapsenne hajottavat? Mitä sanovat syyksi tuhovimmalleen? ohis ällistyneenä
[/quote]
No esimerkiksi vetää kaikki taulut, peilit jne. pois seiniltä, hajottaa pirstaleiksi heittämällä esineitä niitä päin. Mitään ei voi pitää pöydällä kun se heitetään lattialle, esim. kynttilät, maljakot. Vetää kaikki johdot pois seinistä ja rikkoo niissä kiinniolevat laitteet vetämällä ne lattialle, leikkaa omat vaatteensa palasiksi. :(
Ja ihan vaan tiedoksi, se on oikeasti kamalaa ja siitä seuraa hirveä stressi päivittäiselle elämälle. Kaikki ovat vaan sanoneet että rangaistus joka kerrasta ja niin olemme tehneet ihan 2v:stä lähtien ja joka kerran, jäähyt, lelujen ja muiden kivojen juttujen poisottaminen käytössä. Aika tyhjä on lastenhuone jo, toivomme vaan että jossain vaiheessa oppii. Kuten sanoin olemme neuvottomia, mikään kasvatusopas eikä ammattilainen osaa auttaa.
Ymmärrän että meitä ei haluta kylään mutta se tekee meidän elämän aina vain hankalammaksi ettei meitä kutsuta. Olen ikuisesti kiitollinen niille ihmisille jotka ovat kutsuneet meidät esimerkiksi puistoon tai metsäkävelylle kotivierailuiden sijaan, ettemme ole jääneet ihan yksin. Myötätuntoa kehiin syrjimisen sijasta. On surullista kun suurin osa kansaa ei halua tehdä mitään ylimääräistä hyvää toisille kun se vaatii vain vähän lisäenergiaa. Heti vaan pannaan välit poikki ja jätetään yksin.
Tämä nyt siis vain meidän näkökulmasta aidan toiselta puolelta.
7
Meillä ihan sama yhdellä lapsista, vaikka 8 vuotta on toitotettu samoja sääntöjä, pidetty jäähyjä joka ainoa päivä niistä ihan samoista asioista. Muilla perheen lapsilla ei ole ongelmaa sisäistää sääntöjä.
Toisaalta tämäkin lapsi tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, ei vaan voi sille mitään että heti kiinnostavan asian nähdessään pomppaa pystyyn ja menee katsomaan mikä se on ja usein silloin käy hups-menee esim lasitavara rikki. (voiman käyttöä ei osaa säädellä hyvin). Vasta sitten muistaa ajatella järjellä, että ai niin, eihän sitä pitänyt koskea. (Impulsiivisuus). Esim. lelun rikkomisessa ei kyse ole tuhoamisesta vaan halusta selvittää miten se on rakennettu.
Meillä lapsella diagnosoitiin adhd ja se selittääkin paljon asioita, kuten vaikka tiettyjen materiaalien tai puristavien ja kuumien vaatteiden suunnattoman ahdistuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 09:08"]
Meillä ihan sama yhdellä lapsista, vaikka 8 vuotta on toitotettu samoja sääntöjä, pidetty jäähyjä joka ainoa päivä niistä ihan samoista asioista. Muilla perheen lapsilla ei ole ongelmaa sisäistää sääntöjä.
Toisaalta tämäkin lapsi tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, ei vaan voi sille mitään että heti kiinnostavan asian nähdessään pomppaa pystyyn ja menee katsomaan mikä se on ja usein silloin käy hups-menee esim lasitavara rikki. (voiman käyttöä ei osaa säädellä hyvin). Vasta sitten muistaa ajatella järjellä, että ai niin, eihän sitä pitänyt koskea. (Impulsiivisuus). Esim. lelun rikkomisessa ei kyse ole tuhoamisesta vaan halusta selvittää miten se on rakennettu.
Meillä lapsella diagnosoitiin adhd ja se selittääkin paljon asioita, kuten vaikka tiettyjen materiaalien tai puristavien ja kuumien vaatteiden suunnattoman ahdistuksen.
[/quote]
Kuulostaa todella tutulta. Ja se on nimenomaan sitä kehon hallinnan puutetta, impulsiivisuutta, mielenkiintoa kaikkeen, kaikkeen koskemisen tarvetta eikä vaan halua olla tuhma. Neuvolassa eikä päiväkodissa olla huolestuneita, mutta minulla on aina ollut sellainen tunne että ei tämä ihan normaalia ole.
7
Uskon, että olette kokeilleet kaiken jäähyistä ja takavarikoista alkaen enkä osaa neuvoa, mutta oletteko kokeilleet ihan käänteistä suhtautumista? Että lapsi ei saa mitään erityistä huomiota -varsinkaan negatiivista- kun jotakin hajoaa? Jos tavarat vaan kerätään pois hiukan harmitelleen ja siirrytään seuraavaan asiaan?
Itselleni tulee sellainen olo kuin lapset hakisivat huomiota epätoivoisesti. Pahalla sitten, jos ei hyvällä saa. Ainakin ympäristö reagoi! Jos taas kyse on suunnattomasta uteliaisuudesta miten kaikki toimii, niin onko teillä jaksamista esim. lukea kirjoja teknisistä asioista tai purkaa ihan ruuvimeisselin kanssa käytöstä poistuvia printtereitä, radioita, autoja?
Meillä neljäs poika teki jonkin verran tihutöitä ja piilotti niitä häpeillen, mutta suhtauduin asiaan aika laimeasti. Puhuin ihan normaalilla äänellä, että ei ollut oikein fiksu homma ja että ei kyllä tarvitse piilotella, jos vahinko joskus sattuu. Kun muksu oppi luottamaan siihen, ettei kukaan raivostu, hänen uteliaisuutensa pääsi todella valloilleen. Tiedonjano on ihan valtava, hän oppii teknisiä asioita mielestäni jopa ikäistään paremmin. Mies on ottanut hommakseen pilkkoa palasiksi kaikki tekniset vempeleet hänen kanssaan, pojalle on hankittu myös oma työkalusalkku. MInä puolestani kaadan tietoa kirjoista ja keskustelemalla.
Tihutyöt ovat lopuneet kokonaan. Poika on nyt 9v ja innoissaan kaikesta mitä vain ehdimme hänen kanssaan tehdä. (erityislapsi, joka ei osaa itse vielä lukea eikä puhu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös tuholainen (joka tosin kodin ulkopuolella ei samalla tavoin tuhoa, koska on todella tiukassa kontrollissa silloin...) Tuholaisella sama kasvatus kuin kolmella isommalla ja yhdellä pienemmällä, mutta uteliaisuus ja uhma jotain ihan käsittämätöntä...
Sanomattakin lienee selvä, ettei kyläillä, ei oikein edes kutsuttaessa, koska ei jaksa koko ajan jokaista askelta kytätä. Kotona yritetään tuota tuhovimmaa kanavoida mahdollisimman paljon muuksi toiminnaksi, ulos, legoihin. Me seistään kaatosateessakin ulkona tuota vahtimassa, koska se vaan on mukavampaa kuin olla sisällä.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 08:05"]
Meidän yksi lapsista on tuollainen täystuho ja ollaan yritetty johdonmukaisesti kasvattaa. Kaksi nuorempaa kasvatettu samoin keinoin hyvin tuloksin. Ollaan käyty neuvolapsykologilla ja perheneuvolassa hänen takiaan ja kuulemma teemme kaikki oikein. Perhetyöntekijätkin ovat käyneet meillä kotona katsomassa mutta kaikki vaan sanovat että jotkut lapset vaan ovat tuollaisia. :( Olemme neuvotomia hänen kanssaan eikä kukaan ammattilainenkaan osaa neuvoa. Ei ole erityslapsi.
Neuvoksi että järjestäkää tapaaminen muualle kuin kotiin jossa ei voi tuhota mitään. Vaikka nyt kesällä puistotapaamiset on kivoja.
[/quote]
Muista, ettet vedä hernettä nenään, kun teitä ei kutsuta kylään. Ei kenenkään tarvitse kestitä täystuhoa kotonaan. Puistoidea on hieno!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti, aikuiset ihmiset! "En minä oikein kehdannut sanoa siitä kaikkien edessä ääneen, mutta vähän kyllä jälkikäteen ihmettelen, etteivät muut sitten puuttuneet. En kyllä itse halua olla se joka puuttuu, mutta jos joku muu olisi vaikka puuttunut."
Itse sanoisin tasan yhden kerran kuuluvalla äänellä lapsen vanhemmille. Mikäli joudun toisen kerran sanomaan samasta asiasta, jää vierailu viimeiseksi.
Tuollainen ei tulisi meille sisälle, ja ulkonakin kulkisin sen perässä. Enkä sitten ole mikään siivoushullu lohikäärme, vaan paremminkin laiskamato. Minun kämppääni ei hajoiteta. Eläintarhat on erikseen.
Miksi suostut vierailuihin? Hyväksymällä pikkuterminaattorin vieraaksesi osallistut hänen surulliseen kohtaloonsa, koska vanhemmilla on jälleen yksi tekosyy kuvitella, että kaikki on kohtuullisen kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kyse on puolison sukulaisista enkä kehtaa sanoa etteivät he saa tulla meille... T. Ap
Meiltä löytyy yksi tuollainen termiitti joka puolivahigossa tuntuu tuhoavan kaiken mihin koskee. Puhutkohan meistä. :( Samoin kuitenkin on kasvatettu kuin sisaruksensa. En tiedä missä mennyt vikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no mitäs se puoliso on mieltä tilanteesta? Yrittävätkö vanhemmat tehdä mitään, naureskelevatko, katselevat poispäin, kieltelevät näennäisesti, mitä?
Oletko jotenkin tyhmä, kun kutsut tuollaista hirvitystä kylään? Miksi et pidä puoliasi?