wt-juntti Markku kertoo (varoitus: pitkä juttu!)

No niin, täällä kertoo täydet pisteet kaikista netin junttimittareista ja WT-mittareista saanut Markku, terve vaan kaikille! Olen Markku ja siellä Ruotsissa on aika kätevää tämmöselle perimmäisessäkin työhuoneessa ennen ulko-ovea työskentelevälle vähän eristetylle ja junttina pidetyllekin tyypille, että on ostoskeskus ja ruokakauppa työpaikan kanssa samassa pihapiirissä. Tosin ei se minun työhuoneen ovi ruokakaupan lähellä ole vaan enemmän sinne kirjastolle päin, mutta joo, antaapa olla. Olen työpaikalla peräkammarin poika ja melkoisen ylpeä siitä. Ei oo hoppee häppee eikä peräkammarikaan huono. Saapi ainakin olla omissa oloissa. Aiemmin työhuoneeni oli ihan keskeisellä paikalla, mutta sitten ne vaan päätti minut peräkammariin siirtää sen jälkeen kun yksi minun kaveri joka puolusti täällä Ruotsissa minua aina syrjintää vastaan ja puolusti jos ne ruotsalaiset yritti minua, suomalaista työkaveriaan syrjiä niin se kun lähti maaseudulle päivystyshommiin niin sen jälkeen kun kaverini lähti niin aluksi olin vaan että YHYYYY, PERÄKAMMARIIN NUO RASISTIT MINUT LAITTO!!!! Mutta nyt arvelen että se on itse asiassa hyvä kun saa olla omissa oloissa siellä perähuoneessa.



Taukotuvalla vanhempi kollega on uskollisesti hakenut makkaraa sieltä marketista joka on pyörätien toisella puolen ihan just siinä heti. Kyllähän se aina mutisee ja jupisee että taasko sitä on ostettava sille juntille makkaraa, mutta kyllä hän ostaa kuitenkin. Viimeksi meinasi kyllä eräs yli 30 vuotta talossa ollut työntekijä revetä kun oli aikamoinen haju taukotuvalla. Olin tuonut sinne oluttölkin. Sekä kollega että se yli 30 vuotta talossa ollut sanoivat että ei saa tuoda olutta työpaikalle, arvaa jos olisi joku potilas sen nähnyt ja huonoa esimerkkiä saanut siitä kun lääkäri kuljeskelee työpaikalla kaljatölkin kanssa. Sanoin että nyt ei ole potilaat nähneet kun tölkki oli siellä kassissa eikä kenenkään näkyvillä ja että en minä sitä juo vaan minä teen siitä ruuan. Sitten laitoin kattilaan kiehumaan sen oluen ja kun se kiehui niin lisäsin siihen suolaa ja makaronia ja paloittelin myös lenkkimakkaraa siihen sekaan ja lisäsin myös juustoa siihen mukaan kiehumaan. Tein juustomakkarakeiton ja sitä kun keittelin niin kun valmis oli niin aloin syömään ja hyvää todellakin oli. Tarjosin sitä myös sille yli 30 vuotta talossa olleelle mutta hän irvisti ja sanoi, että ei kiitos.





On silläkin talossa yli 30 vuotta töissä olleella ollut itselläänkin makkarakeittoa eväänä töissä ja kerran kun kaikki sekä kollegat että myös hoitajat olivat työn touhussa vastaanotoillaan eikä minulla sillä hetkellä ollut potilasta huoneessani, niin hiivin sinne taukotupaan ja pissasin salaa siihen sen työkaverin makkarakeittoon ja laitoin sen takaisin jääkaappiin. Kun seuraava tauko tuli hän ei huomannut mitään vaan ihan onnessaan söi keittoa ja sanoi että nyt maistuu ihan erikoisen hyvältä tämä keitto ja että hän ei tiennytkään, että se voi olla noin hyvää ja arveli että se on seuraavana päivänä ilmeisesti parempaa. Totuus kuitenkin on, että minä kusin sinne ja ilmeisesti se antoi hänen makuunsa olevan mukavan aromin se itäisestä naapurimaasta kotoisin olevan ihmisen kusi. Kun se sitten minulle irvisteli tuosta kaljakeitosta että ei sitä varmana syö, niin teki mieli sanoa hänelle, että minkäs takia et syö kaljaan tehtyä keittoa kun olet sinä kuseenkin tehtyä keittoa syönyt. Mutta en kuitenkaan sanonut mitään vaan olin vaiti.




Minulla on kaksi elämää. Itäisessä Ruotsissa olen terveyskeskuslääkäri, mutta lomieni aikana olen maanviljelijänä Keski-Ruotsissa. Olen työni ohessa opiskellut Itä-Ruotsin aikuisopistolla maatalouden perustutkinnon ja työni ohessa sen opiskelin. Ennen olin kaupunkilainen ja Turun yliopistossahan minä kouluni kävin nuorempana ja Turusta minä Ruotsiin tulin, mutta nyt vanhemmiten on mieli muuttunut ja myös maalla oleminen kiinnostaa enemmän ja opiskelin myös maanviljelijäksi. Joni on puhunut eläimistä ja juuri sillä paikkakunnalla maata viljelen, josta Jonin suku on kotoisin ja Joni on minulle kirjoittanut kirjeen jossa minulle ehdotti juuri sitä paikkakuntaa missä nykyään viljelen maata. Olen ylpeä viljellessäni maata samassa maassa ja samassa paikassa josta Jonin suku on kotoisin ja niin kovasti kunnioitan ja arvostan sitä Jonia että se on kunnia-asiani. Se tila ei ole mikään lihatila eikä maitotila eikä hevostila vaan ihan se on leipätila jossa leipää viljelen. Minulla on peltoja joissa kasvatan viljaa ja traktorilla kynnän peltoa ja siinä menee kaikki lomat mitä minulla on, oman leipätilani kanssa. Siellä kun viljaa tulee niin itse jauhan jyvät jauhoiksi ja olen tehnyt monet leivät siitä ja Joni arvostaa minun molempia töitäni. Hän tykkäsi olla potilaani ja sen lisäksi hän tykkää nyt minun tekemästä leivästä kun olen leiponut leipiä hänelle ja myös muillekin ihmisille ketä avustan.





Minua se ärsyttää kun minua jotkut kollegat pitää ulkomaalaisuuteni vuoksi junttina, mutta en minä sen anna itseäni lannistaa vaan työtä teen ja leipää leivon ja ihmisiä avustan. Täytin just tässä 34 vuotta ja syntymäpäiväkakkuna oli oman leipätilani leivästä valmistettu voileipäkakku. Minulla on toinenkin saman tyyppinen kollega, jonka nimi on Kalev Vähä-Eno. Kalev on semmoinen 49-vuotias ukko ja hevosmiehiä. Kalevin kanssa jutellaan vaikka mistä asiasta ja on me Kalevin kanssa yhdessä peltoa kynnetty ja myös potut nostettu pellosta kun yksin en jaksa. Kalev on yleiskirurgian ylilääkärinä sairaalassa ja mukava ja reilu kaveri on hän. Monesti kutsun Kalevin tänne ja laitan sille potut ja läskisoossin pöytään ja laulan sille että "Jo on potut jaettuna, kukkii kaunis heisipuu!"



Tällaista on elämä ja toivottavasti tämä antaa jollekin muullekin hyviä ideoita tämä juttu.


t. Markku