Kauheaa huomata että ikätovereita alkaa kuolla ns. luonnollisista syistä
Onko 40 vuotta todellakin tällainen terveyden käännekohta?
Eräs -73 syntynyt luokkakaverini kuoli juuri syöpään, -71 syntynyt lapsuuden leikkikaveri sai vaikean sydäninfarktin, kolmannelta ystävältä löydettiin pahanlaatuinen kasvain, ennustetta ei vielä tiedä...
Jotenkin ajattelin ettei nelikymppisinä vielä näin paljon sairastella :(
Kommentit (11)
melanooma ja alkoholisairaudet alkaa kanssa ilmetä jo nelikymppisillä. pitäisi pystyä elämään hetkessä, koska elämä on hauras.
Minun tutuista on kuolleet ne, joille kuppi maistui. Lisäksi pari tupakoivaa on loppuvaiheessa menossa syövässään.
Itsemurhia on jokunen. Pari ihan yllättävää. Vielä ei ole kuollut yhtään terveellisiä elämäntapoja noudattavaa, liikunnallista tuttua.
ikää 50v
Pari-kolmikymppisenä luulee olevansa vielä ihan elämänsä alussa, nelikymppisenä kylmä totuus iskee vastaan. Eivät kaikki elä vanhuksiksi.
Mä olen kohta 41v eikä kukaan luokkakaverini ole kuollut luonnollisista syistä. Eräs teki jo nuorena itsemurhan ja toinen kuoli muutama vuosi sitten perhesurmassa.
Mä oon jo yli 50 ja kavereita kuolee koko ajan, sellaista se vaan on.
Kaverini kuoli aivokasvaimeen 26:na. Ei kyllä lisännyt kuolemanpelkoa itsellä (nyt 32).
Ikäluokastani on paljon kuollut alkoholismiin tai sen seurannaisvaikutuksiin kuten tapaturmiin. Nyt myös syöpiä on ollut usealla ja pari siihen kuollut. Ikäni on 47-v. Itsestäni huomaan, että vaivoja alkaa tulla jos ei pidä terveydestään huolta.
Kaikenikäisiä ihmisiä kuolee jatkuvasti, mutta totta on, että ikätovereiden ja nuorempien kuolemat järkytävät eniten. Juuri joku aika sitten juttelimme erään ystävini kanssa, miten monta koulukaveria meiltäkin molemmilta on mennyt jo manan majoille.
Kuulumme ystäväni kanssa suuriin ikäluokkiin ja ihmettelimme myös sitä, miten harva tutkii tilastoja ennen kuin syyttää taas kerran suuria ikäluokkia kaikesta pahasta, mitä nyt milloinkin keksivät. Minulla ei ole tähän hätään tilastoja esittää, mutta tiedän, että meitä ei enää ole sen enempää kuin normaalikokoisia ikäluokkia. En tiedä, olimmeko niin huonoista tarpeista tehtyjä vai miksi monet meistä ovat jo kuolleet infarktiin, syöpään ym. sairauksiin.
Itse en tiedä ketään, joka olisi ikäluokastani kuollut sairauksiin. Olen nyt 42. Mutta tiedän monta, joilla on tai on ollut joku sellainen sairaus, joka vielä muutama vuosikymmen sitten olisi tappanut tai vähintään invalidisoinut. Läheisimmällä työkaverilla, terveellisesti elävällä ja liikuntaa harrastavalla, oli veritulppa. Toisella työkaverilla oli rintasyöpä, mutta se 5v raja on nyt ohitettu. Siskolla on reuma, johon vasta biologiset lääkkeet ovat tehonneet.
Lisäksi on meitä, jotka tulemme ennen pitkää sairastumaan ja invalidisoitumaan. Minä tulen melko varmasti saamaan nivelrikon seuraavan kymmenen vuoden sisään sukurasitteen takia, vaikka vielä lääkäri ei nähnyt mitään. Jos ja kun se alkaa alle viisikymppisenä, se ehtii saada minut liikuntakyvyttömäksi ennen kuin olen eläkkeellä.
Syöpiä tulee yhä nuoremmille. Oman syöpäni sain jo 32-vuotiaana.