En osaa luottaa mieheeni enää.

En ole koskaan luottanut muihin ihmisiin helposti tai päästänyt kovin lähelle itseäni. Se, miksi rakastuin nykyiseen mieheeni, johtui hyvin pitkälle siltä, että hän vaikutti luotettavalta ja vakaalta. Kun sitouduimme toisiimme ja hänestä tuli läheisempi itselleni, luottamukseni häntä kohtaan alkoi kuitenkin horjua. En tiedä miksi. Fiilis oli se, että kun olin nyt hänen, hän voisi mennä miten huvittaa ja minne huvittaa ja milloin huvittaa. Hänen ei tarvinnut enää pitää minua hyvänä, sillä olin lupautunut hänelle. 

Päätös perustaa perhe piti ja saimme pari ihanaa mukulaa. Mies on kuitenkin valehdellut muutaman kerran päin näköä eri asioista. Tehnyt asioita selkäni takana. Nämä asiat eivät ole luonteeltaan oikeasti mitään vakavia, mutta heppoinen luottamukseni, minkä olin saanut häneen rakennettua vuosien aikana, kaatui aina uudestaan ja uudestaan.nyt se on kaatunut jo kolme kertaa, enkä enää osaa luottaa. Epäilen häntä helposti kaikesta ja suurentelen häneen liittyviä asioita. 

Selviän tilanteesta, kun en välitä hänestä. Kun siirrän hänet elämästäni syrjään, enkä pidä häntä tärkeänä. Tällöin näen vain mieheni heikot puolet. Tämä tilanne on tietenkin miehelleni tuskallinen, ja miksei itsellenikin. Jos otan hänet lähelleni, ja annan rakkauteni häntä kohtaan tulla, tulevat myös epäilykseni ja luottamuksen puute alkaa huutaa sisälläni. 

Mitä ihmettä tekisin, että voisin taas luottaa häneen. Ettei minun tarvitsisi epäillä häntä. Onko kellään ollut vastaavanlaista tilannetta? Mitä tekisitte tilanteessani? En halua erota vaan päästä yli tilanteesta ja epäluottamuksestani.