Hävettäisikö sinua jos tytöstäsi tulisi lähihoitaja tai pojastasi rakennusmies?

Ei hävettäisi vaan olisin ylpeä siitä, että tekee töitä. 

Kelapummius hävettäisi, paitsi jos se johtuisi jostain sairaudesta.

Hävettäisi jos olisi joku somevaikuttaja, sokerivauva tai Onlyfans malli. 

Normaali ammatti ei todellakaan hävettäisi.

Kannustan jatkamaan AMKiin.

Typerä kysymys. Jokainen työ on tärkeää. Pääasia, että yrittää edes. On niin paljon aikuisiakin, jotka elää tuilla.

Älä viitsi näin väsyneitä juttuja.

Ei hävetä. Olen akateeminen, poikani on amis. Hieno mies, huolehtii itsestään ja perheestään, tekee työtä ja rakentaa omalta osaltaan tätä maata eteenpäin. Häpeäisin elämäntapapummia.

Leipäammatti on ihmisellä tärkeintä mitä voi olla. Aina voi myöhemmin kouluttautua lisää jos siltä tuntuu. Hoitajilla ja rakentajilla on aina töitä. 

Hävettäisi olla minä jos häpeäisin omaa lastani.

Vierailija kirjoitti:

Ei hävettäisi vaan olisin ylpeä siitä, että tekee töitä. 

Kelapummius hävettäisi, paitsi jos se johtuisi jostain sairaudesta.

Sairaat eivät kelapummi, eivätkä töitä aktiivisesti hakevat; ainoastaan idealogisesti työttömät ja tiettyjen kulttuurien edustajat kelapummivat.

Eikä itseäni hävettäisi lapsen ammattivalinnat.

T: Asianajaja

Ei hävettäisi tippaakaan. Haluan että lapseni käyttää sydäntään ja järkeään uraansa valitessaan ja rakentaessaan. Lähihoitaja ja rakennusmies ovat molemmat todella tärkeitä ammatteja yhteiskunnalle.

T. Juristi-isä

Isäni on toimitusjohtaja, ja minusta tuli levyseppähitsaaja. Isä on aina ollut ylpeä siitä, että teen kovasti töitä. 

Olisin ylpeä jos lapsestani tulisi hoitaja, sillä etenkin vanhustenhoitoon on vaikea enää saada (suomalaisia) hoitajia.

Kansallisuudella ei sinänsä tietenkään väliä, mutta sama kulttuuriperimä ja kieli on tuollaisessa työssä tärkeää.

Toivoisin silti, ettei lapseni tarvitsisi uupua työssään, eli kannustaisin tekemään vaikka freelancerina lisäksi jotain muuta, ja osa-aikaisena hoitajan työtä.

Tai sitten niin, että tekisi vain kohtuullisen määrän hoitajan työtä, ja minä kompensoisin taloudellisin avustein, jotta lapselle jää muutakin elämää.

Minua hävettäisi jos hän kouluttautuisi ja määrittelisi itsensä koulutuksen kautta. Mikään ei osoita suoremmin että koulutukseen käytetyt rahat ovat menneet hukkaan.

Mua hävettäisi enemmän lapsi joka "opiskelee" yliopistolla 10+ vuotta eikä ikinä valmistu.

On ihan todellinen ilmiö, että tällä hetkellä eläkkeelle siirtyvän ylemmän keskiluokan jälkeläisille tapahtuu varsinainen luokkamahalasku. Enää ei nimittäin olekaan yhtään niin helppoa päästä yliopiston jälkeen niihin hyväpalkkaisiin toimistohommiin, jopa kauppatieteiden maistereita ja diplomi-insinöörejä valmistuu liukuhihnalta suoraan kortistoon. Siinä voi sitten joko vaipua epätoivoon, tai opiskella uudelleen jonkun ammatin missä työvoimaa tarvitaan yhtä paljon enemmän kuin olisi tulijoita.

Olisin ylpeä lapsestani jos hän toimisi noissa ammateissa.

Lastensa ammatilla tai koulutodistuksella pätevät ihmiset ovat yleensä melko uuvuttavia.

Akateemiset vanhemmat hävettävät, jos sydämen sivistyksen taso jää reilusti alle keskiarvon.

Ennemmin onnellinen lähihoitaja kuin stressaantunut ja ahdistunut lääkäri. Ihan sama minulle mikä on kunhan on onnellinen ja tyytyväinen itseensä sekä elämäänsä.

Ei todellakaan, Timburit tienaavat todella hyvin, paremmin kuin toimistorotat. Voivat tehdä myös lisäbusinessta, koska kädentaidot. Lähihoitaja on niin surkeesti palkattu että ei ehkä kannata hakeutua alalle.

Olisin ylpeä lapsestani! Lähihoitaja ja rakennusmies on hienoja ammatteja!

T. Kliininen asiantuntija