Sun rahat, mun rahat, yhteiset rahat
Tuli tuolta yhdestä ketjusta mieleen meidän ystävät joilla tosiaa on erikseen rahat. En voi oikein käsittää, nainen " lainaa" mieheltään joka kuukausi vuokraan rahaa ym. kun mies on töissä ja nainen ei. Nyt saivat lapsen ja mietin miten he nyt jakavat rahansa... naiset yt yleensä ostelevat vauvalle kaikkea pientä, maksaakohan mies kaikesta puolet?
Meillä on aina miehen kanssa ollut yhteiset rahat en voisi kuvitellakkaan eläväni toisin. En ennen lasta enkä jälkeen.
Kun tavattiin mieheni oli kursseilla ja minä töissä. Yhteenmuuton jälkeen kaikki oli yhteistä, myös rahat. Minä tienasin enemmän ja ei siitä tullut mitään ongelmaa... nyt tilanne on sitten päinvastainen, minä hoitovapaalla ja mies töissä.
Koskaan meillä ei ole riitaa rahasta, joskus tiety ottaa päähän ettei sitä ole tarpeeksi, mutta muuten sen osalta olemme sovussa.
Eikö teille joilla on erikseen rahat tulee riitaa ja ehkä katkeruuttakin suhteeseenne?
Ihan siksi vaan ihmettelen kun en ole koskaan oikein ymmärtänyt että jos voidaan jakaa elämä, sydän, perhe, koti, lapset ... siis ihan kaikki, mutta rahat, ne on niin tärkeät ettei niihin toinen saa koskea... miksi?
Kommentit (4)
Kaikki hiekkalaatikolla käyvät naiset täälläpäin tuskailevat, että kotihoidontuki ei riitä mihinkään; omat, lasten vaatteet ja ruoat pitää ostaa sillä. Sitten mainostavat, että mies maksoi, jos on suostunut kustantamaan vaimon hierannan tai lapselle kengät. Nainen saa tulla toimeen noilla vähillä, ostaa kaiken lapsille käytettynä ja ukot ostelee itselleen autoja ja uusia vehkeitä minkä kerkeävät. YÄK!
Minä ainakin käytän miehen rahoja ruokaan ja vaatteisiin ihan miten tykkään. Yhteisiähän nuo ovat.
siksi, että tiedän yhteisten rahojen johtavan tappeluihin ja ahdistukseen. Olen tarkka rahankäytöstäni ja mietin yleensä aina huolella, mitä ostan ja mitä en. Jos meillä olisi yhteiset rahat ja mieheni haluaisi ostaa jotain mielestäni turhaa, yrittäisin estää häntä ja mitäs siitä sitten tulisikaan - sota. Siispä molemmilla omat rahat. Eri asia on tietysti, jos jään kotiin hoitamaan lapsia tai jos jompi kumpi jää työttömäksi - silloin tietysti jaetaan.
Miehen tulot olivat vähän isommat, joten hän maksoi auton ja useimmat laskut. Minä taas isomman lainanlyhennyksen, kun minun osuuteni lainsta oli isompi (kikkailua ASPin kanssa).
Molemmat ostelivat omat vaatteensa, mutta aika usein minä ostin miehellekin, kun tarjouksen löysin, eli noihin minulla kului aika paljon. Joskus pyysin maksamaan jonkun laskun, kun tuntui, että itseltä oli niin paljon mennyt muihin juttuihin. Joskus taas tasattiin niin päin, että ostin jotain isompaa tai maksoin ison laskun. Molemmilla jäi säästöön.
Nyt on (ulkomailla) sama tili, jolle tulee miehen palkka. Minun palkkani tulee Suomeen ja sieltä siirretään, kun tarvitaan. Käytännössä mieheltä menee kaikki rahat, minulla säästyy yli puolet...
meillä on tavallaan eri rahat, minä maksan tv luvan sähkön ruoan ja vuokran. mies maksaa sitten kaiken muun. lisäksi minulla on hätä tilanteita varten miehen visa elektron, jolla on joskus vingutettu kenkiä, ja muuta turhaa.
onneksi mieheni on tiukka rahoista, sillä minä olen holtiton.