Huudatko lapsellesi/lapsillesi?

kyllä, kun tosi paljon hermostun. Lapsia kaiken ikäisiä. 

Kuvittelin aina, etten koskaan huuda lapsilleni. Olin päiväkodilla töissä ja muutenkin paljon tekemisessa kaiken ikäisten lasten kanssa eikä koskaan huutaminen ollut edes lähellä.

Nyt kaksi omaa lasta ja ensimmäisen kerran huusin kun esikoisen uhma alkoi vähän vajaa 2 vuoden iässä ilmestyä. Nykyään huudan vielläkin pari kertaa viikossa, kovaa ja raivoten :( (Lapset nyt 3v ja 1v)

Lapset 7, 5 ja 2. Kyllä huudan. Tosin osaan laittaa itseni myös jäähylle ;) joskus huudan " nyt äiti taas huutaa " ja saan tilanteen laukeamaan nauruun.

Huutaminen on kyllä perseestä.

Joskus huudan. Enkä pidä sitä pahana. Minusta on ihan ok että äitikin on ihminen jolla on kaikenlaisia tunteita ja hän näyttää myös niitä. Ei minun tarvitse olla mikään aina rauhallinen pyhimys, ja uskon että on jopa parempi että lapset oppii kohtaamaan myös rajuja tunteenilmauksia jo lapsena. Ettei sellaiset tule sitten muilta ihan yllätyksenä. Fyysistä väkivaltaa en hyväksy lapsia kohtaan missään muodossa, mutta kyllä huutaminen on ihan jees.

Eikö sua vituta huutaa?

Huudan. Lapset1,7 ja 7. Esikoisemme oli pienenä helppo ja tuskin koskaan huusin. Kuopuksemme on mahdoton ja esikoinen on myös alkanut vänkäämään ja vastustamaan kaikkea. Huudan ja lujaa. Mahdottomin on kuitenkin kolmas lapseni, aikuinen teiniksi jäänyt aviomieheni. Luulen, että hänen vuoksi huudan eniten

Ennen huusin aika ajoin. Lapsia monenikäisiä. Nykyään en huuda. On ollut jo oikeitakin ongelmia isompien kanssa, niihin ei auta huutaminen, vaan keskustelu, aito välittäminen ja luottamuksen rakentaminen. Niitä ei saa huutamalla.

Huudan, tottakai, tarpeen vaatiessa. Jos ei muutamalla sanomisella ala mennä jakeluun, niin tottakai ääni tiukkenee ja kovenee. Nuorimmaiset on 5, esikoinen jo aikuinen. Jos lapset haluavat vältää sen että minä huudan, niin kannattaa totella ensimmäisten kymmenen kerran aikana kun sanon jotain. Isäsänsä huutaa myös, hänen ei tosin tarvi niin usein kuin minun. Ihan vihaista huutoa ei tarvi huutaa kuin ehkä kerran viikossa, joskus kakarat on yhteistyöhaluttomia ja joskus menee helpommin, lahjonta toimii aika hyvin tällä hetkellä varsinkin toisen kaksosen kanssa.

Joo. Kovaa ja korkeelta. Päivittäin melkein. Löytyy teinejä ja alle kouluikäinen. Huudan kaikille tasapuolisesti. 

Mä lopetan huutamisen. Nyt. Lupaan etten viikkoon huuda lapsilleni. Ihan vaan sen takia, että mua vituttaa huutaa.

Olen huutanut ehkä 2 kertaa. Lapseni on 15v.

Ensimmäistä kertaa en ihan muista, toisesta ei ole pitkäkään aika ja johtui siitä, etten saanut kontaktia mököttävään teiniin. Huuto ei auttanut.

Joo, ensimmäinen kerta oli sellainen, että meni hermo lapseen, oisko ollut 13v tuolloin eikä käyttäytynyt "ihmisiksi" toisia ihmisiä kohtaan. Luulen, että huuto ehkä vähän auttoikin.

Huudan, lapset 3 ja 5. Tyypillinen tilanne on aamulla päiväkotiin lähtö, kun kumpikaan näistä ei halua lähteä ja kiukuttelevat ja kieltäytyvät pukemasta ja kello käy...yleensä se päättyy siihen että karjaisen, että nyt ne housut jalkaan ja vähän vikkelästi, ja tsadaa, alle viiden minuutin ollaan jo pihatiellä menossa kohti hoitopaikkaa. ;)

Minä olen ilmoittanut kaikille naapureilel (asun kerrostalossa) että meillä sitten joskus huudetaan ja ei mitään hätää. Meillä ei kyllä ole tässä talossa mitään äänieristystäkään, joten pienikin äänen korotus kuuluu alaovelle asti. Joka kämpästä. Ja tän rapun otannan perusteella sanoisin, että jokaisessa lapsiperheessä vähintään korotetaan sitä ääntä. 

Huudan ja häpeän sitä.Joka ilta aion olla parempi äiti lapsilleni,kunnes taas koittaa seuraava päivä ja desipelit nousee:( Yleensä viimeistään nukkumaan mennessä tulee hermostuttua,kun nukustilanteet on käyneet todella haastaviksi. Kolmevuotiaat,maailman ihanimmat kaksoset kyseessä. Huudan milloin mistäkin,taannun lasteni tasolle. Onneksi muistan pyytää käytöstäni aina anteeksi. Kerron jokapäivä kuinka rakkaita ja tärkeitä he minulle ovat,toivottavasti en aiheuta pysyviä traumoja huutamalla. Eihän se aikuisen ihmisen käytöstä ole.Väsyneenä tulee herkemmin menetettyä hermonsa.