Lue keskustelun säännöt.
Onko teistä hyvä vai huono, että vanhoja elokuvia "nykyaikaistetaan". Anna ja Häräntappoase esim.
20.06.2021 |
Anna aalla on modernisoitu televisiosarjassa siten, että siinä on homo poika ja lesbo vanha nainen. Tarinan on myös lisätty afroamerikkalaisen rakkaustarina. Annan rakkaus onkin sarjassa orpo ja abtaa puolet tilastaan tälle afroamerikkalaiselle. Kirjoissa hän ei edes ollut orpo.
Häräntappoaseen uudessa filmatisoinnissa onkin kahden tytön rakkaustarina.
Minu häiritsee vanhojen tarinoiden totaalinen muuttaminen.
Tekisivät mieluummin ihan uusi sarjoja ja elokuvia. Miksi kaikkeen täytyy tunkea väkisin uusia juttuja.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole järkeä tehdä uutta versiota, jossa ei ole mitään uutta vanhaan verrattuna.
Entä onko mielestäsi järki tehdä uusi versio, jota ei tunnista samaksi kuin nimestä? Minusta ei.
Niinpä.
Jos tekee uusintaversion, sen on syytä olla todella hyvä ja onnistunut, muuten se on yksinkertaisesti turha. Tämä on nähty aikojen saatossa. Jos uusintaversiosta poistetaan kaikki alkuperäinen, se on pelkkää tunnetulla nimellä ratsastamista, mikä taas on todella ala-arvoista. Samalla vaivalla voi kirjoittaa ihan uuden tarinan ja nimeää sen uudella nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. tv-sarjan Poirotit ovat kiteytyksiä kirjoista. Siksi ne toimivat minusta paremmin... Makuasioista ei sinänsä kannata kiistellä.
Vierailija kirjoitti:
Esim. tv-sarjan Poirotit ovat kiteytyksiä kirjoista. Siksi ne toimivat minusta paremmin... Makuasioista ei sinänsä kannata kiistellä.
Ei ole. Niissähän juonta on muuteltu kirjoihin nähden vaikka kuinka, on lisätty homoutta sun muuta joita ei kirjoissa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, uusia juonia ei ole varsinaisesti edes keksitty enää antiikin jälkeen. Kaikki on enemmän tai vähemmän variaatiota muutamasta perusjuonesta.
Minua ei ainakaan pätkääkään haittaa vanhan versiointi. Tuore Netflixin Anna-sarja on ehdottomasti paras näkemäni versio, ja olen nähnyt ne kaikki ja lukenut kirjatkin moneen kertaan.
Minusta vähiten olisi järkeä tehdä täsmälleen samanlainen versio yhä uudestaan. Jos halutaan nostaa klassikosta uusia vivahteita esille - Anna-sarjassa se on luonto ja nuoren naisen kasvu aikuiseksi - se pitääkin tehdä eri tavalla kuin mitä varhaisemmissa versioissa!
Tämä on eri asia. Eikö sinun mielestäsi olis tyhmää, jos kaikkien romanttisten elokuvien nimi olisi Romeo ja Julia?
Olisihan se, koska Romeo ja Julia on oman aikansa versio Pyramuksesta ja Thisbestä, jonka kirjoitti roomalainen Ovid vuonna 8.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, uusia juonia ei ole varsinaisesti edes keksitty enää antiikin jälkeen. Kaikki on enemmän tai vähemmän variaatiota muutamasta perusjuonesta.
Minua ei ainakaan pätkääkään haittaa vanhan versiointi. Tuore Netflixin Anna-sarja on ehdottomasti paras näkemäni versio, ja olen nähnyt ne kaikki ja lukenut kirjatkin moneen kertaan.
Minusta vähiten olisi järkeä tehdä täsmälleen samanlainen versio yhä uudestaan. Jos halutaan nostaa klassikosta uusia vivahteita esille - Anna-sarjassa se on luonto ja nuoren naisen kasvu aikuiseksi - se pitääkin tehdä eri tavalla kuin mitä varhaisemmissa versioissa!
Tämä on eri asia. Eikö sinun mielestäsi olis tyhmää, jos kaikkien romanttisten elokuvien nimi olisi Romeo ja Julia?
Olisihan se, koska Romeo ja Julia on oman aikansa versio Pyramuksesta ja Thisbestä, jonka kirjoitti roomalainen Ovid vuonna 8.
Eli sinulle olisi ok, jos kaikkien romanttisten elokuvien nimi olisi Pyramus ja Thisbe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan noita taideteoksia on versioitu uudelleen aikojen saatossa. Mutta on myös pysytty alkuperäisissä versioissa. Itse monesti pidän juuri näistä jälkimmäisistä, ovat aidomman tuntuisia.
Taideteos? Meneeköhän nyt sanoissa sekaisin viihde ja taide?
Viihdekin on taidetta ,ääliö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan noita taideteoksia on versioitu uudelleen aikojen saatossa. Mutta on myös pysytty alkuperäisissä versioissa. Itse monesti pidän juuri näistä jälkimmäisistä, ovat aidomman tuntuisia.
Taideteos? Meneeköhän nyt sanoissa sekaisin viihde ja taide?
Viihdekin on taidetta ,ääliö
Kannattaa tutustua sanakirjaan sekä opetella keskustelutapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, uusia juonia ei ole varsinaisesti edes keksitty enää antiikin jälkeen. Kaikki on enemmän tai vähemmän variaatiota muutamasta perusjuonesta.
Minua ei ainakaan pätkääkään haittaa vanhan versiointi. Tuore Netflixin Anna-sarja on ehdottomasti paras näkemäni versio, ja olen nähnyt ne kaikki ja lukenut kirjatkin moneen kertaan.
Minusta vähiten olisi järkeä tehdä täsmälleen samanlainen versio yhä uudestaan. Jos halutaan nostaa klassikosta uusia vivahteita esille - Anna-sarjassa se on luonto ja nuoren naisen kasvu aikuiseksi - se pitääkin tehdä eri tavalla kuin mitä varhaisemmissa versioissa!
Tämä on eri asia. Eikö sinun mielestäsi olis tyhmää, jos kaikkien romanttisten elokuvien nimi olisi Romeo ja Julia?
Olisihan se, koska Romeo ja Julia on oman aikansa versio Pyramuksesta ja Thisbestä, jonka kirjoitti roomalainen Ovid vuonna 8.
Shakespearen uskotaan käyttäneen näytelmän pohjana ja inspiraationa roomalaista runoa The Tragicall Historye of Romeus and Giuletta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, uusia juonia ei ole varsinaisesti edes keksitty enää antiikin jälkeen. Kaikki on enemmän tai vähemmän variaatiota muutamasta perusjuonesta.
Minua ei ainakaan pätkääkään haittaa vanhan versiointi. Tuore Netflixin Anna-sarja on ehdottomasti paras näkemäni versio, ja olen nähnyt ne kaikki ja lukenut kirjatkin moneen kertaan.
Minusta vähiten olisi järkeä tehdä täsmälleen samanlainen versio yhä uudestaan. Jos halutaan nostaa klassikosta uusia vivahteita esille - Anna-sarjassa se on luonto ja nuoren naisen kasvu aikuiseksi - se pitääkin tehdä eri tavalla kuin mitä varhaisemmissa versioissa!
Tämä on eri asia. Eikö sinun mielestäsi olis tyhmää, jos kaikkien romanttisten elokuvien nimi olisi Romeo ja Julia?
Olisihan se, koska Romeo ja Julia on oman aikansa versio Pyramuksesta ja Thisbestä, jonka kirjoitti roomalainen Ovid vuonna 8.
Shakespearen uskotaan käyttäneen näytelmän pohjana ja inspiraationa roomalaista runoa The Tragicall Historye of Romeus and Giuletta
Masuccio Salernitano (1476) väitti tarinaa omaelämänkerrakseen ja näiden asoioden tapahtuneen hänen läheisilleen Sienassa. Nykyään tutkijat kiistävät tämän sillä vastaavia rakkaustarinoita löytyy antiikista ja jopa aina Egyptin ja Mesopotamia historiasta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, uusia juonia ei ole varsinaisesti edes keksitty enää antiikin jälkeen. Kaikki on enemmän tai vähemmän variaatiota muutamasta perusjuonesta.
Minua ei ainakaan pätkääkään haittaa vanhan versiointi. Tuore Netflixin Anna-sarja on ehdottomasti paras näkemäni versio, ja olen nähnyt ne kaikki ja lukenut kirjatkin moneen kertaan.
Minusta vähiten olisi järkeä tehdä täsmälleen samanlainen versio yhä uudestaan. Jos halutaan nostaa klassikosta uusia vivahteita esille - Anna-sarjassa se on luonto ja nuoren naisen kasvu aikuiseksi - se pitääkin tehdä eri tavalla kuin mitä varhaisemmissa versioissa!
Tämä on eri asia. Eikö sinun mielestäsi olis tyhmää, jos kaikkien romanttisten elokuvien nimi olisi Romeo ja Julia?
Olisihan se, koska Romeo ja Julia on oman aikansa versio Pyramuksesta ja Thisbestä, jonka kirjoitti roomalainen Ovid vuonna 8.
Opiskeluversiossani on liite II:
Extracts from Brooke's Romeus and Juliet, 1562
The Tragicall Historye of Romeus and Juliet
written first in Italian by Bandell, and nowe in Englishe by Ar. Br.
Shakespearen uskotaan käyttäneen näytelmän pohjana ja inspiraationa roomalaista runoa The Tragicall Historye of Romeus and Giuletta
Miksi joka paikassa korostetaan liberaaleja arvoja.
Hieman jo kyllästyttää tuo korostaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni talo preerialla - sarjasta suunnitellaan uutta filmatisointia.
Olisi mukavaa, jos se olisi tehty uudella kuvaustekniikalla, mutta oleellisia asioita tuon ajan elämästä ei olisi muutettu.
Tarkoitan sitä, että eihän tuo aiempikan sarja ollut kirjojen mukaan, mutta se kuvasi silti 1800-luvun elämää ika hyvin.
Ei pitäisi tuoda nykyajan muoteja vanhoihin tarinoihin.
No eikä kuvannut. Oletko ikinä lukenut sarjan kuvauksista? Langdon heilui kännissä ja jaksoihin käsikirjoitettiin väkisin äärikristittyä moraalisaarnaa. Hyi hitto!
Siinä tepasteli vimpan päälle silitetyissä tamineissa sakkia ilman, että kukaan oikeasti teki missään vaiheessa töitä, kuten lypsi lehmiä tai lapioi lantaa. Ok, siistiä munien keruuta ja tehottoman näköistä kyntämistä näkyi joissain jaksoissa.
Ei Ingalssin alkuperäistä teosta edes julkaistu aluksi, koska sen katsottiin olevan liian synkkä. Kirjoja muutettiin lapsiystävällisimmiksi, tosin se alkuperäinen osa taitaa olla nykyisin saatavilla. Sarja taas haluttiin tehdä perhesarjaksi ja se perustuu vain todella löyhästi Ingallsin kirjoihin. Landonilla oli toki omat ongelmansa, mutta hän nimenomaan halusi että sarja on lämminhenkinen ja ns moraalinen ja että Ingalssin perhe on kuvattu kiiltokuvamaisena ja ehkä jopa osittain täydellisenä johtuen siitä että Landonin oma lapsuus oli ankea ja surullinen. Landon kärsi lapsuutensa takia aikuisiälläkin vielä ja halusi että tämä sarja olisi nimenomaan lämminhenkinen ja perhekeskeinenkin.
Onhan niitä muitakin sarjoja joissa ei olla aivan historiallisesti tarkkoja. On lesboja prinsessoja, asioita joita ei oikeasti historiallisesti tapahtunu mutta niistä ei valiteta. Jos jossain vanhassa perhesarjassa ei ole kynnetty maata tarpeeksi tai on liian puhtaat vaatteet niin kauhea kitinä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen aikakausi tuo kirjojen elokuva- ja tv-sarjasovituksiin omia arvojaan ja tyyli-ihanteitaan. Esimerkiksi rakastetussa elokuvaklassikossa Tuulen viemää on otettu monia vapauksia suhteessa alkuperäisteokseen. Esimerkiksi Scarlettin lapset kahdesta ensimmäisestä avioliitosta on jätetty pois. Koska Scarlett esitetään miesten halun kohteena, ei 1930-luvun käsitykseen sopinut se, että hänellä on lapsia, vaikka nuoria leskiä on ollut menneisyydessä tietysti paljon. Jos nyt tehtäisiin uusi elokuvasovitus, voisivat lapset hyvinkin olla mukana, mutta orjuutta olisi pakko käsitellä toisin. Elokuvan "hyvisten" tulisi olla orjuuden lakkauttamisen kannalla, koska nykyihmiselle henkilö, joka suhtautuu neutraalisti tai myönteisesti orjuuteen, on automaattisesti pahis.
Elokuvahahmojen ei tarvitse olla mustavalkoisesti hyviksiä tai pahiksia. Eikä heidän tehtävänsä ole toimia moraalisina suunnannäyttäjinä. Nykyajan katsojat tuntuvat itse luovan näitä oletuksia, että koska leffassa tai sarjassa kuvataan ilmiötä X, sen tekijät hyväksyvät tuon ilmiön. Asiahan ei ole näin. Kysymys on tarinasta ja ajankuvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen aikakausi tuo kirjojen elokuva- ja tv-sarjasovituksiin omia arvojaan ja tyyli-ihanteitaan. Esimerkiksi rakastetussa elokuvaklassikossa Tuulen viemää on otettu monia vapauksia suhteessa alkuperäisteokseen. Esimerkiksi Scarlettin lapset kahdesta ensimmäisestä avioliitosta on jätetty pois. Koska Scarlett esitetään miesten halun kohteena, ei 1930-luvun käsitykseen sopinut se, että hänellä on lapsia, vaikka nuoria leskiä on ollut menneisyydessä tietysti paljon. Jos nyt tehtäisiin uusi elokuvasovitus, voisivat lapset hyvinkin olla mukana, mutta orjuutta olisi pakko käsitellä toisin. Elokuvan "hyvisten" tulisi olla orjuuden lakkauttamisen kannalla, koska nykyihmiselle henkilö, joka suhtautuu neutraalisti tai myönteisesti orjuuteen, on automaattisesti pahis.
Elokuvahahmojen ei tarvitse olla mustavalkoisesti hyviksiä tai pahiksia. Eikä heidän tehtävänsä ole toimia moraalisina suunnannäyttäjinä. Nykyajan katsojat tuntuvat itse luovan näitä oletuksia, että koska leffassa tai sarjassa kuvataan ilmiötä X, sen tekijät hyväksyvät tuon ilmiön. Asiahan ei ole näin. Kysymys on tarinasta ja ajankuvasta.
Toki asia ei ole yksinkertaista ja mutkatonta. Hyvä esimerkki vaikkapa Tuulenviemää -romaanin elokuvasovitus. Elokuvan tekijöiden suvut nimittäin puolustivat orjuutta Yhdysvaltain sisällissodan aikaan mikä tekee orjuuden kuvaamisesta kyseisessä elokuvassa ongelmallista.
Vierailija kirjoitti:
Pieni talo preerialla ei muistuta kirjoja juurikaan ja on täynnä juonenkäänteitä, jotka olisi mahdottomia. Silti ketään ei tunnu haittaavan. Päinvastoin, sarjaa pidetään ihanana.
Tehdäämpäs sarjasta nykyversio: Caroline on musta, vapautettu orja. Maryllä on lesborakkaussuhde Nellien kanssa. Charlesilla on peukalo keskellä kämmentä eikä osaa yhtikäs mitään ja perheen tytöt hoitavat kaiken peltotöistä lähtien. Ja Laura on tietenkin trans. Tunnistaisitko samaksi sarjaksi, vai olisiko parempi nimetä sarja jollain toisella nimellä?
Hyviä tarinoita on yllin kyllin, joten miksi pitää samoista tehdä uusia sovituksia sen sijaan, että tehtäisiin jostain ennentekemättömästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen aikakausi tuo kirjojen elokuva- ja tv-sarjasovituksiin omia arvojaan ja tyyli-ihanteitaan. Esimerkiksi rakastetussa elokuvaklassikossa Tuulen viemää on otettu monia vapauksia suhteessa alkuperäisteokseen. Esimerkiksi Scarlettin lapset kahdesta ensimmäisestä avioliitosta on jätetty pois. Koska Scarlett esitetään miesten halun kohteena, ei 1930-luvun käsitykseen sopinut se, että hänellä on lapsia, vaikka nuoria leskiä on ollut menneisyydessä tietysti paljon. Jos nyt tehtäisiin uusi elokuvasovitus, voisivat lapset hyvinkin olla mukana, mutta orjuutta olisi pakko käsitellä toisin. Elokuvan "hyvisten" tulisi olla orjuuden lakkauttamisen kannalla, koska nykyihmiselle henkilö, joka suhtautuu neutraalisti tai myönteisesti orjuuteen, on automaattisesti pahis.
Elokuvahahmojen ei tarvitse olla mustavalkoisesti hyviksiä tai pahiksia. Eikä heidän tehtävänsä ole toimia moraalisina suunnannäyttäjinä. Nykyajan katsojat tuntuvat itse luovan näitä oletuksia, että koska leffassa tai sarjassa kuvataan ilmiötä X, sen tekijät hyväksyvät tuon ilmiön. Asiahan ei ole näin. Kysymys on tarinasta ja ajankuvasta.
Toki asia ei ole yksinkertaista ja mutkatonta. Hyvä esimerkki vaikkapa Tuulenviemää -romaanin elokuvasovitus. Elokuvan tekijöiden suvut nimittäin puolustivat orjuutta Yhdysvaltain sisällissodan aikaan mikä tekee orjuuden kuvaamisesta kyseisessä elokuvassa ongelmallista.
Miksi orjuuden kuvaaminen olisi ongelmallista, jos suku on puolustanut orjuutta.
Minusta minkä tahansa asian kuvaaminen voisi olla neutraalia.
Siis esim elokuvissa olisi myöhemmin huonoksi katsottujen aatesuuntien edustajat sekä hyviksiä että pahiksia.
Siis ei voi luulla niin, että orjuuden puolustajat olisivat kaikki pahoja ihmsiä. Aika oli toinen ja orjuus oli heidän mielestään täysin luonnollista. Myös hyvillä ihmisillä oli orjia ja he kohtelivat niitä hyvin. Orjuutta on ollut tuhansia vuosia. Orjia on ollut hyvillä ja pahoilla. (en tietenkään kannata orjuutta, mutta olsii hölmöä kuvata orjuutta silloin kannattaneet ainoastaan pahiksiksi)
Tarinoiden nykyaikaistaminen ei ole "hyvä tai huono". Toteutus ratkaisee. Olen nähnyt teatterissa Tsehov ja Shakespeare-näytelmiä siten, että sijoittuvat nykypäivään tai johonkin muuhun historialliseen hetkeen kuin alkuperäisteos. Toisinaan tuo teokseen lisää tasoja ja tekee siitä paremman version kuin mitkään aiemmin nähdyt, toisinaan ei.
Joskus häiritsee pahasti se, kun historiallisessa elokuvassa on nykypäivän tapakulttuuria. Siten taas joissakin sekin toimii (esim Marie Antoinette tai The Great-sarja, joissa molemmissa ollaan 1700-luvun hovissa, ja päähenkilöt ovat vähän kuin nykynuorisoa, mutta tämä on tehty hyvin tietoisesti)
Suoralta kädeltä en tyrmäisi yhtään mitään, ja Häräntappoase kyllä kiinnostaa. Haluan nähdä onnistuuko olemaan yhä ajankohtainen.
Jokainen uudelleenfilmatisointi aina väistämättä heijastaa aikaansa, ja on sillä tavalla nykyaikaistettu esim. kerronnaltaan.
Sen sijaan itse en ymmärrä filmatisointien tekijöitä, joiden mielestä selvästikin alkuperäisteoksesta puuttuu nykypäivälle relevantteja teemoja, joten niitä pitää sitten lisätä tai parhaimmillaan niillä jopa korvataan alkuperäinen tarina. Eikö olisi kaikin puolin järkevämpää kertoa uusi tarina? Katsojat eivät jatkuvasti vertailisi sitä alkuperäiseen, vaan odottaisivat uuden tarinan käänteitä.
Niin no joo, tietysti siinä tapauksessa ei voisi ratsastaa sillä alkuperäisen nimellä.
Taideteos? Meneeköhän nyt sanoissa sekaisin viihde ja taide?