Lue keskustelun säännöt.
Lapsia useamman kanssa
19.06.2021 |
Onko tämä teistä ihan ok? Miksi uuteen suhteeseen pitää tehdä ankkurilapsi? Miksi nuorena tehdään lapset ensimmäisen kanssa ja kun ei onnistu, niin perustetaan oikea, kunnon perhe, kun se oikea mies osuu kohdalle.
En pohdi asiaa edes sen kautta saako kaikki lapset yhtä paljon rakkautta tai unohdetaanko vanhan suhteen lapset, kun tehdään uusia. Onko niitä lapsia pakko tehdä monen kanssa?
Itseäni ei olisi olemassa ellei isoäitini olisi tehnyt lisää lapsia ensimmäisen miehensä kanssa (eka lapsi nuoruuden rakkauden kanssa, äitini syntyo ensimmäisestä avioliitosta), mutta minusta se on vaan jotenkin.. mikä olisi se sana.. kertoo millaiseen luokkaan ihminen kuuluu.
Isoäitini oli kouluttautumaton, aivan yhdessä alkoholisti hakkaajien kanssa. Rakastin häntä valtvasti, edelleen rakastan, mutta eihän mitään ylempää luokkaa edustanut.
Oma vanhempani ovat saanet lapsia vain toistensa kanssa ja ystäväpiirissäni samoin, lapsia tehty vain yhden ihmisen kanssa.
Ja kaikki saavat tehdä mitä haluavat, en sano mikä on oikein tai mikä väärin, mutta minusta itsestäni se on hiukan vastenmielistä.
Mitä mielipiteitä teillä on?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi kiva, jos olisi lapsia kahden kanssa, mutta on vaan kaksi lasta yhden kanssa. Ja miksi olisi kiva? No siksi, että sitten minulla olisi kolmaskin lapsi, ja nyt kun omat lapset ovat jo koulussa ja kasvamassa isoksi, niin olisihan sellainen "iltatähti" aika ihana - olisi vielä vauva-aikaa ja pikkulapsiaikaa jäljellä, ja kestäisi kauemmin se kunnes viimeinenkin lapsista muuttaa pois. Onhan tämä aika ainutlaatuista aikaa ihmisen elämässä ja kuitenkin se ajallisesti kestää aika vähän. Toisaalta sitten on tietenkin taas muiden elämänvaihdeiden vuoro (ja itselläni on kyllä hyvin paljon muutakin elämää kuin lapset, että ei sillä), mutta olisihan tätä elämänvaihetta ihana pidentää.
Just siksi meillä lapsia tässä viimeisessäkin suhteessa eli tehtiin ne vasta päälle nelikymppisenä. Pikkukaupungissa ei oikeastaan muuta tekemistä kuin lasten kanssa touhuamista ja nuorena ehditty jo reissata sekä lomien että työn vuoksi molemmat. Nyt hyvä viettää perheaikaa viisikymppisenä, lapsenlapsiakaan ei vielä ole mutta luvassa kuitenkin. Ihmettelen muuten noita kommentteja että äiti jotenkin hylkäisi ne edellisestä suhteestaan olevat lapset kun tekee lapsia uuteen suhteeseen. Tosi outo ja sanoisin että jopa sairas ajatus. Meillä ainakin rakastetaan kaikkia yhtä paljon ja lapset tuntevat olevansa sisaruksia. Terv. Se kolmen miehen kanssa lapsia.
Ai niitä kersoja veivataan harrasteeksi pienellä paikkakunnalla? Sillä lailla. Lasten etu ensin, eikö? Mielenkiintoista, muuttakaa isompaan kaupunkiin, saatte enemmän muita virikkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ette vain halua hyväksyä sitä tosiasiaa miten eriarvoiseen asemaan laitatte lapsenne, vaikka se ei tietenkään olisi tarkoituksenne, kun lapsia syntyy monen ihmisen kanssa.
Jossain polyamorisessa tai moniavioisessa suhteessa asiat voivatkin ehkä sukua, koska siellä kaikki ovat sillä samalla linjalla, mutta näin "normi" elämässä se harvoin onnistuu.Ymmärrän, te haluatte vain olla onnellisia, mutta niin varmasti haluaa ne lapsetkin, niin onko kivaa, kun siskon mummi, isän puolelta, ostaa joululahjaksi etelänmatkan siskolle ja itse saa omalta isänäidiltään villasukat.
Ja tuokin vain typerä esimerkki.Eriarvoisuutta syntyy varmasti, haluttiin sitä tai ei. Ja monet eivät vain ole valmistautuneet sitä käsittelemään.
No mutta tuostahan pääsee sillä, että ei ole tekemisissä kaikenlaisten kumminkaimojen kanssa. Ei kukaan voi tosissaan miettiä tuollaista, että yksi lapsi saa sukulaisiltaan etelänloman ja toinen villasukat. Ja jos noin on, niin ostaa itse sille sukat saaneelle etelänmatkan, ja vastaavasti lomalahjoja saaneille villasukat. Ja tadaa! Kaikki lapset saivat samanlaiset lahjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ette vain halua hyväksyä sitä tosiasiaa miten eriarvoiseen asemaan laitatte lapsenne, vaikka se ei tietenkään olisi tarkoituksenne, kun lapsia syntyy monen ihmisen kanssa.
Jossain polyamorisessa tai moniavioisessa suhteessa asiat voivatkin ehkä sukua, koska siellä kaikki ovat sillä samalla linjalla, mutta näin "normi" elämässä se harvoin onnistuu.Ymmärrän, te haluatte vain olla onnellisia, mutta niin varmasti haluaa ne lapsetkin, niin onko kivaa, kun siskon mummi, isän puolelta, ostaa joululahjaksi etelänmatkan siskolle ja itse saa omalta isänäidiltään villasukat.
Ja tuokin vain typerä esimerkki.Eriarvoisuutta syntyy varmasti, haluttiin sitä tai ei. Ja monet eivät vain ole valmistautuneet sitä käsittelemään.
No mutta tuostahan pääsee sillä, että ei ole tekemisissä kaikenlaisten kumminkaimojen kanssa. Ei kukaan voi tosissaan miettiä tuollaista, että yksi lapsi saa sukulaisiltaan etelänloman ja toinen villasukat. Ja jos noin on, niin ostaa itse sille sukat saaneelle etelänmatkan, ja vastaavasti lomalahjoja saaneille villasukat. Ja tadaa! Kaikki lapset saivat samanlaiset lahjat.
Onko isovanhemmat kumminkaimoja? Eikä kaikilla ole varaa ostaa mitään etelänmatkoja. Minun omalla äidilläni on varaa viedä poikani ulkomaan matkalle, mutta lapsen isän äidillä ei ikimaailmassa. Jos lapsi saa sisaruksia isänsä puolelta, näiden sisarusten yksikään isovanhempi tai vanhempi ei pysty maksamaan etelänmatkoja, niin siinähän se eriarvoisuus jo korostuu, kun yksi sisarus pääsee etelään pari kertaa vuodessa ja toisen tuskin edes Linnanmäelle.
Miten vaan. Tehkää te muut lapsia miten haluatte. Kaikki elävät omaa elämäänsä kuten parhaaksi näkevät.
Mulla on lapsia 3 eri miehen kanssa ja olen kyllä siihen pettynyt..ihanne olisi ollut lapset yhden miehen kanssa ja häpeän tätä ikuisesti..2 lasta sain nuoruuden rakkauden kanssa,yhdessä oltiin 7vuotta..3 lapsen sain miehen kanssa jonka kanssa olin 8vuotta noh 3 rakkauden kanssa tein myös lapsen..nyt yhteistä elämää 10vuotta..enää en lapsia tee,haluan kohdun poiston..ehkä olen ollut läheisriippuvainen kun lapsia monelle...häpeän tätä..
Minä haluaisin kuulla mielipiteitä niiltä, joilla on sisaruksia vanhempien uusista tai vanhoista liitoista yms. Aiotteko itse tehdä tulevaisuudessa lapset useamman henkilön kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ette vain halua hyväksyä sitä tosiasiaa miten eriarvoiseen asemaan laitatte lapsenne, vaikka se ei tietenkään olisi tarkoituksenne, kun lapsia syntyy monen ihmisen kanssa.
Jossain polyamorisessa tai moniavioisessa suhteessa asiat voivatkin ehkä sukua, koska siellä kaikki ovat sillä samalla linjalla, mutta näin "normi" elämässä se harvoin onnistuu.Ymmärrän, te haluatte vain olla onnellisia, mutta niin varmasti haluaa ne lapsetkin, niin onko kivaa, kun siskon mummi, isän puolelta, ostaa joululahjaksi etelänmatkan siskolle ja itse saa omalta isänäidiltään villasukat.
Ja tuokin vain typerä esimerkki.Eriarvoisuutta syntyy varmasti, haluttiin sitä tai ei. Ja monet eivät vain ole valmistautuneet sitä käsittelemään.
No mutta tuostahan pääsee sillä, että ei ole tekemisissä kaikenlaisten kumminkaimojen kanssa. Ei kukaan voi tosissaan miettiä tuollaista, että yksi lapsi saa sukulaisiltaan etelänloman ja toinen villasukat. Ja jos noin on, niin ostaa itse sille sukat saaneelle etelänmatkan, ja vastaavasti lomalahjoja saaneille villasukat. Ja tadaa! Kaikki lapset saivat samanlaiset lahjat.
Onko isovanhemmat kumminkaimoja? Eikä kaikilla ole varaa ostaa mitään etelänmatkoja. Minun omalla äidilläni on varaa viedä poikani ulkomaan matkalle, mutta lapsen isän äidillä ei ikimaailmassa. Jos lapsi saa sisaruksia isänsä puolelta, näiden sisarusten yksikään isovanhempi tai vanhempi ei pysty maksamaan etelänmatkoja, niin siinähän se eriarvoisuus jo korostuu, kun yksi sisarus pääsee etelään pari kertaa vuodessa ja toisen tuskin edes Linnanmäelle.
Miten vaan. Tehkää te muut lapsia miten haluatte. Kaikki elävät omaa elämäänsä kuten parhaaksi näkevät.
Tottakai tehdään ja elämme miten parhaaksi näemme. Ehkä sinunkin kannattaisi keskittyä omaan elämääsi ja olla murehtimatta toisten valintoja.
Minulla on kaksi lasta sen nuoruuden rakkauteni kanssa. Olimme yhdessä 12 vuotta. Meillä on toimiva yhteisvanhemmuus. Olen avoin ajatukselle että saisin joskus vielä lisää lapsia jos löydän sopivan loppuelämän kumppanin / rakkauden. Toisaalta näinkin on hyvä. Lapseni ovat rakastettuja ja jokainen oma ihana itsensä, ei heitä voisi kukaan ikinä korvata tai syrjäyttää. Heitä kohdellaan tasavertaisesti, mutta edes täyssisaruksina he eivät aina saa kaikessa tasan samaa, ja se on minusta ihan normaali elämän opetus. Mitään räikeää eriarvoisuutta olisi vaikea kuvitella, koska tarvittaessa pystyisin esim. itse tarjoamaan lapselleni sen ulkomaanmatkan tms. Mitä tulee sitten vaikkapa vaurauteen niin haluan että lapseni kasvatetaan tulemaan toimeen lähtökohtaisesti omillaan, koska arvostan itsenäiseksi kasvamista, eli vaikea kuvitella että edes tekisin lapsia ihmisen kanssa joka ajattelisi toisin.
En ole lahkolainen, en kuulu edes kirkkoon. Olen tehnyt lapset mieheni kanssa ja lisää ei tule vaikka ero tulisi. Ei miehellekään. Halveksin myös sinua, ole hyvä. Mikä diagnosoitu mt-ongelma sinulla on, pl. itsekeskeisyys ja omahyväisyys?