Lue keskustelun säännöt.
Missä mennyt pieleen, kun lapsi ei kestä yökyläilyä?
11.06.2014 |
Puhutaan yli 3-vuotiaasta ja meillä ei ole yhtään onnistunutta lapsen yökyläreissua takana. On noussut stressikuumetta (yli 39), on itkenyt koko illan ja itsensä uneen ja sitä rataa. Sanomattakin varmaan selvää, että ei enää olla edes yritetty. Hoitajat olleet tuttuja (mummua, pappaa), lasta valmisteltu ties kuinka kauan, olemme lähteneet illalla ja tulleet ensimmäiseksi aamulla hakemaan. Silti aina menee pieleen. Onko muilla tälläistä? Lapsi on muutenkin hyvin herkkä näissä asioissa, muutoin kyllä reipas ja erittäin sosiaalinen.
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:56"]
Ehkä teillä on vaan erityisherkkä lapsi. Siitä en osaa sanoa, mihin asti pitää vaan tehdä asioita (esim. yökyläilyä) ja mihin asti kunnioittaa lapsen pelkoa.
Tuo kertomasi teidän hotellireissuista antaa kyllä sen kuvan, että lasta pelottaa ylipäätänsä muutos yöpaikassa. Onko muuten vaikea sopeutua muutoksiin tms.?
[/quote]
Muutto oli lapselle aivan hirveä paikka, itki vanhan kodin perään n 2kk ja oli mahdoton ennen kuin oli taas oli normaali itsensä. Mutta esim ryhmätilanteet (kerhon aloitus) on olleet kovin mieluisia ja sujuneet hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 v:lle varmaan ihan normaalia. Kyllä kouluikäisen pitäisi kuitenkin jo nauttia yökyläilystä tai ainakin osata olla valittamatta ja tajuta, ettei mitään syytä huoleen ole. Muuten on pakko olla jotenkin hidas tai ihan lellitty.
Kauheelta kyllä toi traumajuttu kuullostaa. Ehkä se sitten on sitä kun olen 'jättänyt' vauvaa ihan säännöllisesti isän kanssa kaksin ja isä piti puolet vanhempainvapaastakin :( ehkä tämä lapsi ei sitä kestänyt. Ap
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 15:23"]
Kauheelta kyllä toi traumajuttu kuullostaa. Ehkä se sitten on sitä kun olen 'jättänyt' vauvaa ihan säännöllisesti isän kanssa kaksin ja isä piti puolet vanhempainvapaastakin :( ehkä tämä lapsi ei sitä kestänyt. Ap
[/quote]
Hei, nyt otapa vähän takapakki ap. Ei lapsella vielä mitään traumoja ole. Tuon kirjoittajan pointti oli varmaan vaan tuoda esille, että kaikki me kehitämme erilaisia traumoja jo ihan pienenä, eikä paraskaan vanhempi voi niitä aina estää.
Hienoa, jos isä on hoitanut vauvaa/lasta tasavertaisesti!
Meillä voi olla ihmeellisiä pelkoja, joiden kanssa synnymme tähän maailmaan. Ne voivat olla ihan selittämättömiä, tulla vaikka edelliseltä sukupolvelta. Osa lapsista pelkää esim ihan hysteerisesti ilmapalloja, kunnes kasvavat ja tajuavat että mitään pelättävää ei ole. Tai pelkäävät jotain muuta "outoa", joka meistä muista ei ole yhtään pelottavaa.
En veisi jos lapselle tulee noin kova hätä menemisestä. Oliko niin, että tuo pappa on mummon uusi mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on naapurustossa mummo jolla on uusi mies. Tuo mies on inhottava tapaus, juopottelee ja riehuu. Hän myös käyttäytyy todella sopimattomasti välillä.
Tämän mummon luona vierailee lapsenlapsi tai mummo tätä näköjään välillä hoitaa. Säälittää lapsi koska asunnossa on tuo epämääräinen "pappa" kanssa. Voin kuvitella, että tuo lapsi aivan varmasti kirkuu kauhusta jos hänet laitettaisiin tuonne yöksi.
Me täällä naapurustossa tiedetään todellisuus, mutta olen miettinyt, että miksi lapsen äiti antaa lapsensa hoitoon tuonne. Mummo on varmasti lapsenlapselleen mukava, mutta mikään ei takaa tuon "papan" käytöstä.
Miksi noin pienen pitäisi ollakaan vielä yökylässä. Ehtii hyvin kolmen neljän vuodenkin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mummolla uutta puolisoa, pappa on minun isäni joka asuu naapurissamme. Ap
Menette keikalle ja tulette puoliltaöin lapsen luo nukkumaan. Jos on valvonut siihen asti, niin sitten on, ei haittaa.
Ensi vuonna voitte varmaan olla jo koko yön poissa... tai sitten ette :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene itse samaan paikkaan ekaksi yöksi
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:56"]
Ehkä teillä on vaan erityisherkkä lapsi. Siitä en osaa sanoa, mihin asti pitää vaan tehdä asioita (esim. yökyläilyä) ja mihin asti kunnioittaa lapsen pelkoa.
Tuo kertomasi teidän hotellireissuista antaa kyllä sen kuvan, että lasta pelottaa ylipäätänsä muutos yöpaikassa. Onko muuten vaikea sopeutua muutoksiin tms.?
[/quote]
Muutto oli lapselle aivan hirveä paikka, itki vanhan kodin perään n 2kk ja oli mahdoton ennen kuin oli taas oli normaali itsensä. Mutta esim ryhmätilanteet (kerhon aloitus) on olleet kovin mieluisia ja sujuneet hyvin.
[/quote]
Jos takana on muuttotrauma, niin vieraassa paikassa nukkuminen muistuttaa siitä. Saattaapa olla mukana pieni pelko, että kotiin ei enää pääse jos muualle joutuu yöksi, mutta ensinmainittu riittää.
Usein ihmiset lähtevät merta edemmäs kalaan etsimään lapsen ongelmille syytä, ja se ilmeisin jää huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotkut lapset ovat vain herkempiä! minut haettiin ties kuin monta kertaa itkevänä, keskellä yötä leiriltä pois & kaverilla olin yökylässä (samassa talonyhtiössä!)
ensimmäisen kerran n. 10-vuotiaana. sain aina kovia mahakipuja & itkin hysteerisenä..
Ehkä teillä on vaan erityisherkkä lapsi. Siitä en osaa sanoa, mihin asti pitää vaan tehdä asioita (esim. yökyläilyä) ja mihin asti kunnioittaa lapsen pelkoa.
Tuo kertomasi teidän hotellireissuista antaa kyllä sen kuvan, että lasta pelottaa ylipäätänsä muutos yöpaikassa. Onko muuten vaikea sopeutua muutoksiin tms.?