Oletko koskaan katunut sitä että ET ole ostanut jotain tiettyä vaatetta?
Siinäpä se kysymys olikin. Myönnän itse tehneeni joskus harkitemattomia vaateostoksia sillä verukkeella, että myöhemmin kaduttaa kun jätin sen ja sen "ihanuuden" (yök) kauppaan. Tällöin lähinnä olen sitten katunut sitä ostosta itseään.
Joitan ostamatta jääneitä juttuja olen jäänyt harmittelemaan pienen hetken, mutta mikään ei ole oikeasti jäänyt harmittamaan pidemmäksi aikaa. Entäs muilla?
Kyselen, koska yritän vieroittautua turhasta ostelusta ja saada vähän hahmotettua, mikä minut saa ostamaan mitäkin.
Kommentit (9)
Olen, mutta lähinnä sellaisissa tapauksissa että olen ostanut ulkomailta jonkun ihanan vaatteen ja sitten kaduttaa kun en ostanut toista samanlaista. Ostan yleensä kaikkia vaatteita 2kpl samanlaisia jos ovat hyviä, toki saattavat olla erivärisiä, mutta kuitenkin.
No, en ole katunut. Aina tulee uusia ihanuuksia. Niitä entisiäkin ihanuuksia voi asustaa uudella tavalla.
En ole, mutta minä ostankin vaatteen aina, kun löydän sellaisen joka täyttää kaikki seuraavat kriteerit:
- tarvitsen juuri sellaista vaatetyyppiä lisää,
- laatu ja kunto hyvä tai erinomainen,
- sopii muihin laadukkaisiin vaatteisiini,
- tukee identiteettiäni oikealla tavalla, siis saa minut näyttämään itseltäni myös ulkoisesti,
- riittävän mukava käyttää.
Noita tulee vastaan ehkä kerran kahdessa vuodessa, joten en jää silloin harkitsemaan yhtään. En myöskään katso hintaa, koska olen budjetoinut 100 e / kk vaatehankintoihin, ja rahasto sen kuin kasvaa kun en löydä mitään ostettavaa. Mielihyvin laitan vaikka koko potin sitten siihen yhteen vaatteeseen, kun sopiva löytyy.
Mulla on jäänyt harmittamaan eräs trenssi, jonka näin muutama vuosi sitten. Kokeilinkin ja oli ihana, mutta jostain syystä en ostanut ja myöhemmin niitä ei sitten enää missään ollut.
Vieläkin harmittaa, etten raskinut ostaa erästä Andiatan mustavalkoista mekkoa ja Selected mustaa niittinahkalaukkua. Jos joku myisi vanhana, olisin kiinnostunut!
Olen katunut. Omistan vähän vaatteita (en siis shoppaile paljon) ja löydän ylipäätään kaupoilla harvoin vaatteita, jotka miellyttävät ja ovat tarpeeksi pieniä! Kaduttaa, jos pihiyksissäni jätän jonkin tarpeellisen vaatteen kauppaan, ja myöhemmin en löydä sitä/omaa kokoa enää.
Kyllä muakin harmitti kymmenen ikäisenä jos joku lelu jäi kauppaan. Voisiko tässä olla joku lapsuuden trauma takana?
Mangossa olisi ollut täydelliset kesäiset, kulutetut boyfriend-farkut, mutta jätin jostain syystä kauppaan. Kun seuraavan kerran kävin katsomassa, niitä ei enää ollut.
Suomessa en, mutta matkoilta kyllä. Kun ei pääsekään hakemaan harkinnan jälkeen.