Meijän rakas koiruus lentää huomenna koirien taivaaseen :´(

Tuli ikävä omaa koiruutta. Halaus sulle ja pusu koiran kuonolle.

En ole ap, mutta minulla on kaksi pientä koiraa ja niillä on kummallakin aivan erityinen paikka sydämessäni. Juuri näiden koirien avulla olen selvinnyt elämäni tähän asti pahimmista karikoista ja kun se päivä koittaa, että joudun heistä luopumaan, niin kyllä tulee suru olemaan suuri. Ei eläimen ja ihmisen läheisyyttä voi verrata toisiinsa.



Aloittajalle SUURI lohtuhalaus. Itke ja sure rauhassa, älä anna kenenkään vähätellä suruasi. Ei se ole vain eläin, joka lähti, vaan sinulle tärkeä ja rakas ystävä. Aika parantaa haavat niin monessa asiassa, vaikka se tuossa tilanteessa tuntuukin tuskastuttavalta kliseeltä.

Minulla on elämässä ollut muutama todella kova paikka jo tähänkin mennessä eikä koira edelleenkään ole VAIN koira. Eli älä yleistä.



t: 35

Ymmärrän kyllä sinunkin kantasi 26, koska kun minulla oli suurta surua elämässäni, ajattelin juuri kuten sinäkin. Että ei eläintä voi surra kuten ihmistä ja niin edelleen. En osaa selittää sitä täällä netissä, mutta ensimmäisen oman koirani myötä, joka on lohduttanut minua läpi kaikista suurimmistakin suruistani, olen tajunnut, että koira on todella paljon muutakin kuin koira. Yksilö ja USKOLLINEN ystävä.

Minä vain itkin ja itkin pitkän aikaan. Sitten aloin kehittelemään tarinoita ystävästäni ja hänen kummallisista tavoistaan (nakin syöminen kerta nielaisulla yms.). Ja nauroin ja itkin vuorotellen.

Kyllä mä ainakin suren, itken ja ikävöin kuollutta koiraani. Ja kyllä tosiaan on ollut elämässäni muitakin vastoinkäymisiä. Jos nyt sanotaan yksi niistä, niin perheenjäseneni kuolema. Mä nyt vaan sattumoisin pidän koiraa ystävänä ja ei tosiaan tule paskaa niskaan kun ihmis" ystäviltä" !!!

alat tälläsessä ketjussa valittaa omaa surkeuttasi ja vähättelemään toisen surua. Kuule, tässä ketjussa halutaan tukea ap:ta ja toivoa hänelle voimia raskaaseen päivään.

Itse jouduin myös päästämään rakkaan koirani tuskistaan sen olessa 13 vuotta, ja tästä on jo neljä vuotta aikaa ja vieläkin toisinaan itku pääsee, mutta on niitä ihania hyviä muistoja jotka saavat nauramaan... :)



Kyllä siihen surutyöhön menee aikaa, itsekin itkin jopa pari kuukautta joka päivä siitä se sitten rupesi jo hellittämään



Meillä oli sama homma koira ei syönyt mitään ja tuli vaan heikommaksi ja heikommaksi..



Kyllä se siitä vaikkei se nyt varmaan siltä tunnukaan.



Jaksamisia!

" Pieni mä vielä, olin itsekin, kun koiranpennun syliini sain.

Saaneeni tiesin mä tosi kaverin, et leikkikalu ollut sä vain.

Sinä kasvoit mut vierelläin, kuinka hyvä on ollutkaan näin.



Usein mä tunsin, mua ymmärrä ei, tässä maailmassa varmaan kukaan.

Tieni kun metsään ja poluille vei, vaan sinä silloin kelpasit mukaan.

Alla puiden joskus itkinkin, ja sun turkkias silitin.



Yhteinen aika pian lopussa on, sitä hyväksyä on vaikeaa.

Päivät nuo leikin ja riemun auringon, taivaanrannan taakse katoaa.

Kohta sammuu säde viimeinen, siitä kiinni pitää voi mä en.



Sä oot mun pieni Rakas ystäväin, juosta kanssas mä sain, lailla tuulen.

Niin lämmin tunne herää sisälläin, kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen."

Tiedän, miltä tuo tuntuu. Oma rakas koirani jouduttiin lopettamaan vuosi sitten ja tuntuu, että vieläkin asiasta on vaikeaa puhua itkemättä :´(.

Voimahalaus sinulle ja ajattele, että toimit ystäväsi parhaaksi..Tässä tällainen tekstinpätkä, toivottavasti siitä on edes hieman lohtua:



" Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta. Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä. Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon. Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi. Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...



Kirjoittaja tuntematon"

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

saan kulkea rajoilla ajattomuuden.

Olen kimallus tähden, olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun.

Ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä.

- Eino Leino ¿

s*tanan empatiakyvytön lehmä!

Vaan ihmettelen, miksi koiraa pitää sanoa koiruudeksi? Mitä sitten ovat koiruudet, joita koira (tai ihminen) tekee?