Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meijän rakas koiruus lentää huomenna koirien taivaaseen :´(
22.08.2006 |
Kuinka tästä surusta oikein selviää? 15 vuotta on toisiamme katseltu ja nyt kaikki on lopussa. Vanhuuden tuomia vaivoja ollut pitkin kesää, mutta nyt kaikki romahti totaalisesti. Ei enää ruoka maistunut. Eilen ja tänään ei pysynyt mikään sisällä eikä jalat enää kanna :( Olisin halunnut jo tänään päästää rakkaan ystävän tuskistaan, mutta eläinlääkäri ei ehtinyt. Huomiseen on tässä tapauksessa pitkä aika. Tuntuu että olen itkenyt jo paljon, että pää kohta halkeaa.
Kommentit (33)
Koirien taivaassa on hyvä olla!
t. kaksi pikkukoiraa omistajineen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiratta
on kuonoa ja
kahta luppakorvaa yksinäisempi.
Yö
on toista hengitystä vajaa.
En pelkää. Ikävöin.
- Eeva Kilpi
On todella käsittämätöntä,miten joku voi olla noin kylmä ihminen kuin tuo 2.
Typeriä nuo koiravihaajat. Oikeasti tuli surullinen olo. Itse olen jo kolme koiraa hautaan saattanut. Viimeiselle teimme kauniin ristin, johon laitoimme koiramme kuvan. Onneksi saa olla vailla tuskia, voi että mulla on niin ikävä.
Itse pelkään ja kamalasti, koska tuo kissani kuolee, on nyt 19 vuotias ja vielä ihan pirteä. Suru on kyllä valtava, kun se päivä aikanaan tulee.
Jaksamisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotenkin helpottaa, kun edes näin virtuaalisesti saa tukea. Kyyneleistä ei vaan meinaa loppua tulla.. Vielä kun nämä viestit luki, niin itkettää entistä enemmän. Huominen tulee olemaan varmaan tätäkin päivää kamalampi, mutta eiköhän tämä joskus helpota. AP :``(
Halaile ja helli tänään koiravanhustasi, ne muistot lämmittävät sitten sinua vielä pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lemmikin menettäneenä tiedän että niitä kyyneliä riittää enemmän kun tarpeeksi ennenkun pahin on surtu. Itke rauhassa vaan ja jonain päivänä huomaat että muistoille voi jo nauraa.
Olen itkenyt lakkaamatta
läpi päivän keväisen.
Ja minun sydämeni tuska
on vuorenkorkuinen.
Mutta pieni peipponen lensi
minun ikkunani taa.
Ja se lauloi hurmaantuneena,
ja sen riemua helisi maa.
Oi Jumala! Sydämessäni
on aivan pimeää.
Ja kuitenkin peipponen lauloi.
En voi sitä ymmärtää.
-Saima Harmaja-
Enkelikoiralle ja ap:lle voimia! Ota uusi pentu! On viisautta armahtaa vanhus tuskistaan!
t. kahden pienen koiran omistaja
p.s vain koiranomistaj voi ymmärtää tuskasi ja kaipauksesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo epäempaattiset paskiaiset saisi ampua kuuhun!
Nuo imbesillit jätetään mitättömään arvoonsa.
t. kahden koiran omistaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas kissani jouduttiin lopettamaan syövän takia pari vuotta sitten. Pari ekaa viikkoa oli pelkkää itkua, ja vieläkin välillä tulevat kyyneleet silmiin.
Teet ystävällesi rakkauden teon, kun annat sen päästä tuskistaan.
Aika parantaa surun, ja joskus voit ilolla muistella yhteisiä hetkiänne.
Noista kakkosen ja muiden ala-arvoisista kommenteista ei kannata välittää. Ainaostaan ihmiset, joilla itsellään on todella paha olla voivat kommentoida noin ilkeästi, ala-arvoisesti ja epäempaattisesti.
Voimia!
Lämmin halaus ja voimia huomiselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. entinen koiranomistaja, joka taitaa olla vähän enemmän elämää nähnyt
sun täytyy olla jollain tavalla tunnevammainen...surullista.
Se sai tosi pahan kohtauksen ja sen näkeminen oli jotakin ihan kauheaa. Surin kissaa jopa 1.5 vuotta! Ensimmäisen viikon itkin vaan. Se oli mun suosikki, lempeä ja ihana, hellä kissa, joka rakasti kaikkia.
Siitä ei pääse yli kuin suremalla. Olisi varmasti ollut helpompaa, jos kissa olis kuollut luonnollisesti omia aikojaan tai saanut elää vanhemmaksi.
Voimia sinulle!
Taputus täältä koirallesi!
äiti, isi & poika 5kk
Ja kun niistä selviää kuiville, osaa asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Koira on koira, kaikesta huolimatta, eikä siihen pidäkään kiintyä niin, että on ihan tolaltaan, kun se kuolee, ja vielä normaalisti vanhuuteen. Jos se on tunnevammaisuutta, olkoon. Ehkä 15-20-vuotiaana minäkin itkin silmät päästäni, kun oma hevoseni jouduttiin viemään teuraaksi tai koira jäi auton alle. Mutta itke ap rauhassa jos itkettää, se helpottaa.
Alue: Aihe vapaa
Kumma muuten, että eläimet päästetään ns. tuskistaan, mutta ihmiset elävät niin kauan kuin pystyy. 15 v on koiralle hieno saavutus.