Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uupunut äiti
10.06.2014 |
En tiedä, mistä aloittaisin. Olen kahden pienen lapsen äiti ja hoitovapaalla. Mies tekee pitkää päivää, n.12-16 h/vrk. Minä hoidan lapset, kotityöt, ruokaostokset, pihaa, auton yms.juoksevat asiat. Mies on lasten kanssa, kun on paikalla. Esikoisella on todella kova uhma ja kiukuttelee joka asiasta. Tottelee kyllä, mutta kovan tahtojen taiston jälkeen. Kuopus on pienestä pitäen ollut vaativa, valvottanut paljon, useita korvatulehduksia ja nyt on hyvin vilkas lapsi.
Olen ollut jo pidempään omien voimavarojeni rajoilla. En jaksa olla vastuussa yksin kaikesta ja huolehtia kaikesta mahdollisesta. Miehen kanssa asiasta on puhuttu, hetken aikaa sujuu paremmin ja sitten homma jatkuu tuttuun tapaan. Nyt olen siinä pisteessä, etten jaksaisi nousta aamuisin. Nousen kyllä ja hoidan asiat, mutta olen koko ajan väsynyt. Odotan lasten päikkäreitä ja olen kiukkuinen, jos en syystä tai toisesta saa levätä.
Tiedän, että pitäisi hakea apua, mutten saa aikaiseksi. Toivon vaan, että saisin hetken olla. Olen suunnitellut lähteväni pois, mietin jo asiat tarkkaan, mutten kuitenkaan pysty jättämään lapsiani. Rakastan lapsiani yli kaiken ja tekisin heidän puolestaan mitä vain. En kaipaa tuomitsemista, halusin vain purkaa jonnekin mieltä.
Kommentit (59)
Kiitos 26 ja muutkin vastanneet! Yhteinen kalenteri meillä onkin käytössä. Se toimisi paremmin, jos mieskin muistaisi kirjoittaa siihen tai kertoa menoista. Huomenna yritän tsempata ja soittaa neuvolaan. Sieltä varmaan neuvotaan eteenpäin. Ja muille samassa tilanteessa oleville, voimia ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:36"]Mene töhin, niin mieskin voi vähentää työtuntejaan. Samalla sinä pääset työpäivän ajaksi pois kotikuvioista. Mä en jotenkaan jaksa tajuta näitä "mies tekee ympäripyöreää päivää ja minä kärsin lasten kanssa kotona" -juttuja.
MENKÄÄ ITSEKIN TÖHIN NIIN TOINEN EI TAPA ITSEÄÄN TOIMEENTULON HANKKIMISELLA. Ei se niin herkkua ole sekään!
[/quote]
TULE SANOMAAN TUO VAIKKA MINUN MIEHELLENI, että hei vaimosi käy nykyään taas töissä, sun ei tartte enää tehdä ylipitkää päivää! Mutta kun mun mies on työnarkomaani ja asia ei muutu miksikään. Ei se edes siellä sen rahan takia ole. Vielä uusia ideoita?
[/quote]
Ymmärrätkö ap, että miehesi on töissä paossa lapsiperhearkea. Sillä on vain hyvä syy siihen. Jos mäkätät, niin mies sanoo, että tienaa perheelle rahaa. Mullakin on tuollainen mies ja siksi en ajatellut tehdä toista lasta.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 22:20"]
Kiitos 26 ja muutkin vastanneet! Yhteinen kalenteri meillä onkin käytössä. Se toimisi paremmin, jos mieskin muistaisi kirjoittaa siihen tai kertoa menoista. Huomenna yritän tsempata ja soittaa neuvolaan. Sieltä varmaan neuvotaan eteenpäin. Ja muille samassa tilanteessa oleville, voimia ja jaksamista!
[/quote]
No miten se neuvola voisi auttaa tuollaisessa asiassa. Tuleeko neuvolantäti sanomaan miehelle soo soo ja kotiin töistä viimeistään kello 16.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:41"]Täytyy sanoa ap, että been there done that. Mä olen kotona uhmaikäisen kanssa ja toinen lapsi syntyy kohta. Hyviäkin päiviä on paljon mutta olen todella väsynyt aika ajoin kuten tänään. Koko ajan pitäisi olla jotain tekemässä vaikka ei jaksaisi. Pyykkää, laita puhtaat kaappiin, tee ruokaa, siivoa, vastaa lapsen tarpeisiin. Tällä hetkellä tuntuu että olen olemassa vain muiden tarpeita varten. Usein haaveilen viikon lomasta jossain yksinäisyydessä. Rakastan lastani ja miestäkin ja mies kyllä auttelee minkä voi. Mutta yritän vaan asennoitua että joskus sitten helpottaa kun lapset on isompia. On myös osittain omaa syytäni että rasitun liikaa kun kaikki pitäisi olla aina viimeisen päälle.
[/quote] miksi väsätään toinen, jos yhden kans on jo kauheaa
[/quote]
No olipas taas fiksu kommentti. Kukaanhan ei koskaan ole väsynyt eikä saa tarvita apua. Kaikki pienten lasten vanhemmat on joskus väsyneitä, se on normaalia. Ihmisillä on vaan erilaiset voimavarat, tukiverkostot jne. Idiootti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
K[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 22:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:41"]Täytyy sanoa ap, että been there done that. Mä olen kotona uhmaikäisen kanssa ja toinen lapsi syntyy kohta. Hyviäkin päiviä on paljon mutta olen todella väsynyt aika ajoin kuten tänään. Koko ajan pitäisi olla jotain tekemässä vaikka ei jaksaisi. Pyykkää, laita puhtaat kaappiin, tee ruokaa, siivoa, vastaa lapsen tarpeisiin. Tällä hetkellä tuntuu että olen olemassa vain muiden tarpeita varten. Usein haaveilen viikon lomasta jossain yksinäisyydessä. Rakastan lastani ja miestäkin ja mies kyllä auttelee minkä voi. Mutta yritän vaan asennoitua että joskus sitten helpottaa kun lapset on isompia. On myös osittain omaa syytäni että rasitun liikaa kun kaikki pitäisi olla aina viimeisen päälle.
[/quote] miksi väsätään toinen, jos yhden kans on jo kauheaa
[/quote]
No olipas taas fiksu kommentti. Kukaanhan ei koskaan ole väsynyt eikä saa tarvita apua. Kaikki pienten lasten vanhemmat on joskus väsyneitä, se on normaalia. Ihmisillä on vaan erilaiset voimavarat, tukiverkostot jne. Idiootti!
[/quote]
No kyllä minäkin ihmettelen tuollaista, että yhden uhmiksen kanssa on niin vaikeaa olla vain kotona. En tiedä onko naiset vain tottuneet liian helppoon elämään. Kokeilkaapas miten sujuu kun olet yh, käyt töissä, opiskelet ja hoidat yksin lasta samalla. Sen jälkeen hoitovapaallaolo yhden lapsen kanssa tuntuu suorastaan lomalta!
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:32"]MUTTA KUN SE ON SITÄ VANHEMMUUTTA....Eivät ne vapaat teinivuodet palaa enää koskaan. Lapset tarvitsevat teitä aikuisiksi asti, ja kun he saavat lapsia, on vuoronne ottaa mummon vastuu. Miettikää millaista elämää omatkin vanhempanne elävät. Onko heillä yksityisyyttä jo vihdoin keskenään, vai ovat lapset ja lastenlapset tuon tuostakin ruokapöydässä?
[/quote] ei kun isovanhemmathan on itsekkäitä, kun haluuavr vapaapäivinä levätä
[/quote]isovanhemmat ovat oman osansa tehneet ja antaa niiden käydä humpalla, levätä, matkailla, itse täytyy hoitaa lapset ja jos raskaaksi käy niin päivähoitoon vaan ja töihin lepäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 22:22"][quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 22:20"]
Kiitos 26 ja muutkin vastanneet! Yhteinen kalenteri meillä onkin käytössä. Se toimisi paremmin, jos mieskin muistaisi kirjoittaa siihen tai kertoa menoista. Huomenna yritän tsempata ja soittaa neuvolaan. Sieltä varmaan neuvotaan eteenpäin. Ja muille samassa tilanteessa oleville, voimia ja jaksamista!
[/quote]
No miten se neuvola voisi auttaa tuollaisessa asiassa. Tuleeko neuvolantäti sanomaan miehelle soo soo ja kotiin töistä viimeistään kello 16.
[/quote]
Totta. Todennäköisesti tekevät vain lastensuojeluilmoituksen, jos huoli herää ja sitten saatkin sumplia menoja miehen JA ls-sossujen pillin mukaan. Ilmeisesti kotiapua ei juurikaan ole saatavilla sitä kautta. Sen sijaan kannattaa ottaa vinkkejä aiempien kirjoittajien ideoista (esim. aikataulu jääkaapin ovessa, hotelliviikonloppu lepäämistä varten jne. sekä rohkeasti avun pyytäminen omilta sukulaisilta tai kavereilta).
Nyt puhut vakavasti miehesi kanssa ja sanot, että et jaksa. Keksitte järjestelyn, jossa saat säännöllisesti levätä, esim. viikonloppuisin. Jättäkää kaikki turhat kotiaskareet tekemättä. Mies lyhentää päiviään tai tekee osan etänä. Viikonlopulla hän herää lasten kanssa niin että sinä saat nukkua. Palkatkaa siivooja. Hyödyntäkää tukiverkostoa tai paikatkaa sitä etsimällä itsellenne vaikka jonkun lukiolaistytön tuttavapiiristä, naapurista, työkavereilta, joka esim. ulkoiluttaa lapsia silloin tällöin pari tuntia. Ovatko naapurit samassa tilanteessa? Voisitte vuorotella niin että vuoron perään katsotte toisten lapsia niin että kukin vuorollaan voi hoitaa asioita tai ihan vain huilia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvola voi varmasti auttaa. Monissa kunnissa on perhe- ja kotipalvelutyöntekijöitä, jotka tulevat sovitusti tunniksi pariksi ja ovat lasten kanssa, jolloin vanhempi voi levätä, käydä lenkillä jne. Tällaisiin palveluihin pääsee käsiksi juurikin neuvolan kautta. Lisäksi neuvolasta saat tarvittaessa keskusteluapua ja mikäli tilanne on kehittynyt jonkin asteiseksi masennukseksi, saat siihen asianmukaista hoitoa ja pääset tilanteessasi eteenpäin. Kaikista rohkeimpia ovat ne, jotka uskaltavat pyytää apua! Siihen eivät kaikki pysty. Apua pyytäessä on jo puolitiessä parempaan suuntaan!
Kiitos 36 ja 37! Kannustavia sanoja. Juuri jutteluapua neuvolan kautta ajattelinkin. Muut asiat meidän täytyy miehen kanssa sopia ja selvittää. Tuli helpompi olo, kun sain näin anonyymisti avautua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekikö mies noin pitkiä työpäiviä jo silloin, kun vasta suunnittelitte perheen perustamista? Mitä silloin sovittiin työn ja perhe-elämän yhdistämisestä ja vastuun jakamisesta? Me sovimme, että minä jään kotiin, mutta saisin samalla tehdä väitöskirjaopintojani. Mies reissaa töiden takia useita kertoja vuodessa ulkomailla. Tämän lisäksi kaikki kotityöt ja vastuu arjen pyörittämisestä jää minulle, kaikki tämä siis haastavien opintojen ohella. On tosi rankkaa ja jaksaminen on kovilla, mutta minua auttaa jaksamaan se, että opinnot on mun ihan oma juttu ja saan käyttää niihin aikaani. Sitten jaksan painaa vastapainoksi myös kotona ja perheen eteen täysillä. Meillä on vain yksi lapsi ja toista en suostu hankkimaan pienellä ikäerolla juurikin siksi, että mies on paljon poissa eikä osallistu kotitöihin. En lähde ehdoin tahdoin polttamaan itseäni loppuun. Ehkä sitten kun esikoinen menee kouluun on toisen lapsen aika.
Neuvolaan soittamista ei kannata pelätä. Itse olen saanut neuvolan perhetyöntekijältä hyvää jutteluapua kivassa hengessä ja omia ongelmavyyhtejä (omassa päässä järkyttävän isoja, tosiasiassa tavallisia) sitä kautta selviteltyä. Ei siellä kukaan käske iskää tai äitiä tekemään niin tai näin, vaan ideana on ulkopuolisen, monenlaista nähneen ammattilaisen, uusien näkökulmien tuominen sun elämään. Eikä teidän tilanteessanne todellakaan tule mitään lastensuojeluilmoituksia tai muita
:)
T. Yksi tavallinen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta: mitä se jutteleminen auttaa? Parhaiten auttaisi tuollaisessa tilanteessa ihan käytännön siivous- ja lastenhoitoapu tai se, että pääsee kerrankin nukkumaan univelat pois. Jutteluapu meinaa sitä, että avaudut nämä samat asiat jollekin ja hän sanoo voi voi, sovitaanpa seuraava juttelukerta.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 22:29"]
K[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 22:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:41"]Täytyy sanoa ap, että been there done that. Mä olen kotona uhmaikäisen kanssa ja toinen lapsi syntyy kohta. Hyviäkin päiviä on paljon mutta olen todella väsynyt aika ajoin kuten tänään. Koko ajan pitäisi olla jotain tekemässä vaikka ei jaksaisi. Pyykkää, laita puhtaat kaappiin, tee ruokaa, siivoa, vastaa lapsen tarpeisiin. Tällä hetkellä tuntuu että olen olemassa vain muiden tarpeita varten. Usein haaveilen viikon lomasta jossain yksinäisyydessä. Rakastan lastani ja miestäkin ja mies kyllä auttelee minkä voi. Mutta yritän vaan asennoitua että joskus sitten helpottaa kun lapset on isompia. On myös osittain omaa syytäni että rasitun liikaa kun kaikki pitäisi olla aina viimeisen päälle.
[/quote] miksi väsätään toinen, jos yhden kans on jo kauheaa
[/quote]
No olipas taas fiksu kommentti. Kukaanhan ei koskaan ole väsynyt eikä saa tarvita apua. Kaikki pienten lasten vanhemmat on joskus väsyneitä, se on normaalia. Ihmisillä on vaan erilaiset voimavarat, tukiverkostot jne. Idiootti!
[/quote]
No kyllä minäkin ihmettelen tuollaista, että yhden uhmiksen kanssa on niin vaikeaa olla vain kotona. En tiedä onko naiset vain tottuneet liian helppoon elämään. Kokeilkaapas miten sujuu kun olet yh, käyt töissä, opiskelet ja hoidat yksin lasta samalla. Sen jälkeen hoitovapaallaolo yhden lapsen kanssa tuntuu suorastaan lomalta!
[/quote]
Ei siis ollut tarkoitus mitenkään väheksyä ap:ta ja uskon hänen olevan uupunut. Halusin vain korostaa sitä, että monella on paljon vaikeampaakin. Minulla oli. Olin ihan yksin. Selvisin. Uuvuinkin lopulta. Mutta nyt olen toisella kierroksella eikä tulisi mieleenkään valittaa näistä lokoisista hoitovapaapäivistä. Pian taas töihin tienaamaan koska on pakko. Te joilla on mahdollisuus olla kotona vaikka kolme vuotta, olette oikeasti etuoikeutettuja. Älkää valittako.
Sinun pitää nyt miettiä eri vaihtoehdot, että mistä sinä voit saada omaa aikaa ja kenen avustuksella. Olen samaa mieltä nro 12:n kirjoituksesta. Nykypäivänä lasten hoito on liikaa äidin ja isän vastuulla. Nykyään ei katsota kovin hyvällä sitä, jos mies keskittyy vain työhön. On kovat sosiaaliset paineet siihen, että isien pitäisi osallistua lasten hoitoon ja synnytyksiinkin. Jos jonkun mies ei tee sitä mitkä on nykypäivän täydellisen isän ja puolison vaatimukset, niin se on suuri häpeä naiselle myöntää miehensä puutteet. Jos valitat ongelmia, niin muut kysyvät heti "eikö miehesi voi ja halua tehdä jotain". Jos sanot, että ei voi eikä halua, sitten keskustelu kääntyy siihen, että miten sinä siedät sellaista ja siitä tulee itsekunnioituskysymys, koska sinua pidetään naisena, joka ei kunnioita itseään. Tokihan itseään kunnioittava nainen vaatii miestä olemaan mies ja mies tekee mitä nainen vaatii? Mielestäni jotkin asiat on niin kuin on. Tietyt asiat pitää joko hyväksyä tai olla hyväksymättä. Jotkut miehet tekevät paljon töitä. Sellaisen miehen vaimolla on syytä olla sitten muutakin elämää kuin mies. Ei se kaikkien naisten luonteelle sovi. Suurin osa naisista ei välttämättä osaa antaa vertaistukea, jos itse on tottunut, että töissä käydään virka-aikana ja sen jälkeen mieskin tulee kiltisti kotiin vaimon seuraksi ja avuksi. En minäkään tiedä, mistä sitä omaa naiskaveriseuraa löytäisi, kun suurin osa naisista haluaa pitää yllä tuota yhteiskunnallista rakennetta, että mennään töihin ja sitten suoraan kotiin ja nyhjätään yhdessä perheen kanssa kuten täydellisessä elämässä täytyy. Aikaa kavereille ja tuttaville muutaman kerran vuodessa. Sitten on näitä surkeita naisia, jotka hoitavat koko paskan ihan itse, mutta oma ongelmansa?
Minunkin mies on tehnyt nyt viime aikoina töitä noin 12 tuntia päivässä. Muun ajan puuhailee omiaan ja käy kotona nukkumassa. Käy se kuitenkin kaupassa ja hoitaa lasta vapaapäivinään. Silloin pääsen johonkin yksin pariksi tunniksi. Ota selvää kerhoista ja lapsiparkeista. Ohjelmoi viikkokalenteriisi eri hoitovaihtoehtoja: kerhoon, kuntosalille tms. Kevennä päiviä keksimällä lapsille jotain tekemistä, ettei roiku koko ajan sinussa. Minulle käy levosta se, jos lapsi katsoo puolikin tuntia lastenohjelmia huutamatta samalla kun tiskaan. Tai joskus lapsi menee läträämään kylpyammeeseensa vähäksi aikaa ja surffaan itse netissä sen aikaa.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 22:11"]Hei kuules nyt! Lapsiperheessä oman ajan ottaminen ja avun saaminen EI OLE MITÄÄN ONGELMAN MYÖNTÄMISTÄ! Pikkulapsiperheen arki on ja saakin olla rankkaa, mutta aika harvassa ovat ne äidit ja isät, jotka eivät koskaan tarvitse omaa aikaa, apua lasten kanssa, arjen helpotusta tai muuta pientä tukea. SE ON IHAN NORMAALIA! Eihän vanhainkodissakaan ole kyse siitä, että vanhuksella on ongelma,vaan että ihmisellä on nyt kunto tasoa x ja tarpeet tasoa y ja niillä mennään.
Minä tulen ihan hulluksi, jos en saa kerran viikossa käydä salilla ja tuo aika on punakynällä merkattu kalenteriin, se on sellainen pyhä lehmä, että siitä saavat muut pitää nappinsa irti. Hankkikaa jääkaapin oveen koko perheen kalenteri, jossa jokaisella on oma sarake. Merkatkaa siihen kaikki menot, esim. neuvolat, lääkärireissut, työvuorot, KAUPPAPÄIVÄT, ÄIDIN MENOT, isän menot, SIIVOUSVUOROT jne. Vaikka miehesi painaa pitkää päivää, on teidän kuitenkin yhdessä sovittava siitä millainen arki tukee teidän molempien jaksamista. Kun asiat on sovittu ja ne ovat selkeästi kaikkien nähtävillä vaikka siinä jääkaapin ovessa, niin päivissä on jotain tolkkua ja kulloinkin väsyneemmäksi itsensä kokeva osapuoli näkee konkreettisesti, milloin on vähän omaa aikaa ja lepoa luvassa, sitten jaksaa paremmin tsempata.
[/quote]
Aamen! Ja voi helvetti niitä äitejä, joilla on vain 1 lapsi kun tunkevat nokkansa perheeseen, jossa on lapsia enemmän! Itselläni lähipiirissä eräs äiti, jonka esikoinen on ollut vuoroviikkolapsi 1 veestä ja on arvostellut niiiin paljon perheitä, jossa on lapset paikalla 24/7 eikä tukea ole. "Virikehoito kiellettävä kaikilta", Yes. Sanoo äiti, joka lepää joka toisen viikon kun oma lapsi on poissa. Kyse on laajemmasta kuvasta. Kukaan ei tiedä minkälaiseksi elämä menee kun on 2 pientä lasta - ei vaikka kuinka sanoisi "minä en ikinä". Itse arvostelin siskoani, joka laittoi lapsensa virikehoitoon, mutta myöhemmin päädyin itse samaan tilanteeseen, kun en saanut mitään apuja suvultani, vauva valvotti 1,5 v ja mies on völillä pois kuukausia :D Hahha, että karma is a bitch!
Myötätuntoa muille, ette tiedä mitä elämä itellenne heittää!
Alue: Aihe vapaa
nappinsa = näppinsä :)