Uupunut äiti

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:36"]

Mene töhin, niin mieskin voi vähentää työtuntejaan. Samalla sinä pääset työpäivän ajaksi pois kotikuvioista. Mä en jotenkaan jaksa tajuta näitä "mies tekee ympäripyöreää päivää ja minä kärsin lasten kanssa kotona" -juttuja.

MENKÄÄ ITSEKIN TÖHIN NIIN TOINEN EI TAPA ITSEÄÄN TOIMEENTULON HANKKIMISELLA. Ei se niin herkkua ole sekään!

[/quote]

NIIN samaa mieltä!! 

- nro 7

Tai sitten ei helpota, jos lapset eivät kehitykään normaalisti.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:41"]Täytyy sanoa ap, että been there done that. Mä olen kotona uhmaikäisen kanssa ja toinen lapsi syntyy kohta. Hyviäkin päiviä on paljon mutta olen todella väsynyt aika ajoin kuten tänään. Koko ajan pitäisi olla jotain tekemässä vaikka ei jaksaisi. Pyykkää, laita puhtaat kaappiin, tee ruokaa, siivoa, vastaa lapsen tarpeisiin. Tällä hetkellä tuntuu että olen olemassa vain muiden tarpeita varten. Usein haaveilen viikon lomasta jossain yksinäisyydessä. Rakastan lastani ja miestäkin ja mies kyllä auttelee minkä voi. Mutta yritän vaan asennoitua että joskus sitten helpottaa kun lapset on isompia. On myös osittain omaa syytäni että rasitun liikaa kun kaikki pitäisi olla aina viimeisen päälle. 

[/quote] miksi väsätään toinen, jos yhden kans on jo kauheaa

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:36"]Mene töhin, niin mieskin voi vähentää työtuntejaan. Samalla sinä pääset työpäivän ajaksi pois kotikuvioista. Mä en jotenkaan jaksa tajuta näitä "mies tekee ympäripyöreää päivää ja minä kärsin lasten kanssa kotona" -juttuja.

MENKÄÄ ITSEKIN TÖHIN NIIN TOINEN EI TAPA ITSEÄÄN TOIMEENTULON HANKKIMISELLA. Ei se niin herkkua ole sekään!

[/quote]

TULE SANOMAAN TUO VAIKKA MINUN MIEHELLENI, että hei vaimosi käy nykyään taas töissä, sun ei tartte enää tehdä ylipitkää päivää! Mutta kun mun mies on työnarkomaani ja asia ei muutu miksikään. Ei se edes siellä sen rahan takia ole. Vielä uusia ideoita?

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 22:29"]

K[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 22:24"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:41"]Täytyy sanoa ap, että been there done that. Mä olen kotona uhmaikäisen kanssa ja toinen lapsi syntyy kohta. Hyviäkin päiviä on paljon mutta olen todella väsynyt aika ajoin kuten tänään. Koko ajan pitäisi olla jotain tekemässä vaikka ei jaksaisi. Pyykkää, laita puhtaat kaappiin, tee ruokaa, siivoa, vastaa lapsen tarpeisiin. Tällä hetkellä tuntuu että olen olemassa vain muiden tarpeita varten. Usein haaveilen viikon lomasta jossain yksinäisyydessä. Rakastan lastani ja miestäkin ja mies kyllä auttelee minkä voi. Mutta yritän vaan asennoitua että joskus sitten helpottaa kun lapset on isompia. On myös osittain omaa syytäni että rasitun liikaa kun kaikki pitäisi olla aina viimeisen päälle. 

[/quote] miksi väsätään toinen, jos yhden kans on jo kauheaa

[/quote]

No olipas taas fiksu kommentti. Kukaanhan ei koskaan ole väsynyt eikä saa tarvita apua. Kaikki pienten lasten vanhemmat on joskus väsyneitä, se on normaalia. Ihmisillä on vaan erilaiset voimavarat, tukiverkostot jne. Idiootti!

[/quote]

No kyllä minäkin ihmettelen tuollaista, että yhden uhmiksen kanssa on niin vaikeaa olla vain kotona. En tiedä onko naiset vain tottuneet liian helppoon elämään. Kokeilkaapas miten sujuu kun olet yh, käyt töissä, opiskelet ja hoidat yksin lasta samalla. Sen jälkeen hoitovapaallaolo yhden lapsen kanssa tuntuu suorastaan lomalta!

[/quote]

Ei siis ollut tarkoitus mitenkään väheksyä ap:ta ja uskon hänen olevan uupunut. Halusin vain korostaa sitä, että monella on paljon vaikeampaakin. Minulla oli. Olin ihan yksin. Selvisin. Uuvuinkin lopulta. Mutta nyt olen toisella kierroksella eikä tulisi mieleenkään valittaa näistä lokoisista hoitovapaapäivistä. Pian taas töihin tienaamaan koska on pakko. Te joilla on mahdollisuus olla kotona vaikka kolme vuotta, olette oikeasti etuoikeutettuja. Älkää valittako.

[/quote]

Minkä takia toisen tilannetta pitää aina verrata omaan ja tuoda esiin, että itse on kärsinyt enemmän? Jokainen tekee omat ratkaisunsa, jokaisella on oikeus kertoa,jos oma elämä tuntuu raskaalta eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa, että eipäs tunnu.

ap, keskustelu voi auttaa ja selkiyttää jo todella paljon ajatuksiasi. Kerro myös miehellesi selkeästi kuinka uupunut olet, voi olla ettei hän ole käsittänyt,kun kotona kaikki pyörii muuten.

Jos mies tekee 16 h työpäivää niin pitää olla sitten rahaa myös sen verran että saat lastenhoitajan välillä (säännöllisesti) ja pääset itse pois kotoa.

Minulla on 4 lasta hoidettavana eikä miehellä ole kuin tavallinen työ mutta se on oman elämän hallintaa ja asioiden priorisointia että miten elää.

Mikä ihmeen perusoletus se on että kun ihmisestä tulee ÄITI niin se ei voi enää käydä juhlimassa, ei voi mennä harrastuksiin, kaupoilla yksin (sekin on jonkunlainen oma-aika joillain ainoanaan että käy yksin kaupassa). Mitä elämää tuo on? Eihän siinä mitään jos koko elämä kiteytyy neljän seinän sisään eikä ole enää muita ihmisiä kuin lapsi JOS siitä pitää, muttei äitiys ole yhtä kuin erakoituminen.

Jos sinun mies on poissa 16 h niin tottakai sinä käyt kaupassa, eihän siinä oikein mieheltä kehtaa tuollaisessa tilanteessa vaatia että menet sinä kauppaan vuorostasi. Ainakaan minä en.

Mutta sitten se että sinä olet 247 kotona niin tottakai sinä ehdit siivota, käydä kaupassa ja hoitaa lapsen MUTTA sinä voit muuttaa omaa toimintaasi: ostaa lapsenhoitoapua jos et saa vaikka lapsen kummia viikottain vaikka päästämään sinua esim. uimaan, käy kirjastossa, keksi jotain ohjelmaa lapsille kaupungilla (nukketetteria yms), hommaa siivooja kotiin, tee netissä ruokatilauksia niin sinun ei tarvitsen kuin hakea ostokset kaupasta jne.

Muista että puhut omasta elämästä. Ei se ole välttämättä paras että vaatii isää olemaan läsnä enempi jos se on mahdottomuus. Eikä sitä voi mikään perheneuvola muuttaa että mies on 16 h töissä- eikä siivoamassa kotia niin voit istua ulkona vaan sinun pitäisi täyttää sitä omaa elämää kotona niin että voisit hyvin.

Tottakai parisuhteessa tärkeää on että välittää kumppanin voinnista, mutta välitätkö sinäkään miehen voinnista jos hänen NOIN PITKÄN työpäivän jälkeen sanot että pese kylppäri. Kannattaa kokeilla sitä työssäkäymistä ja erityisesti noin kamalaa työaikaa!

Ymmärrän kyllä että olet kuitti mutta miehen pitää joko lopettaa noi työpäivät, eroatte tai sitten hommaat jotain hoitoapua (ja vähän muutat arkea niin että voisit mennä lapsen kanssa, otat mukaan evästä ja vaihtovaatteita). Mutta se että vaatisi vain toista muuttamaan itseään ja toimintojaan ei toimi hyväksi parisuhteen kannalta.

Mieti mitä kaikkea te voitte joustaa ja uhrata. Ei sitä vain toinen voi tehdä. Minusta sinun pitää muistaa että miehelläsi on kamalan pitkä työpäivä!

Löytyy myös ihmisiä joilla vaikeampaa kuin sinulla. Kannattaako noilla meriiteillä leuhottaa olevansa parempi ihminen ja sivulauseessa myöntää uupuneensa lopulta kun todellisuudessa suuri osa ihmisistä elää todennäköisesti rankempaa arkea kuin sinä!

Edellinen kommentti siis ei tarkoitettu aplle vaan sille äitille joka koki olevansa parempi noine hyvineen.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 22:29"]K[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 22:24"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:41"]Täytyy sanoa ap, että been there done that. Mä olen kotona uhmaikäisen kanssa ja toinen lapsi syntyy kohta. Hyviäkin päiviä on paljon mutta olen todella väsynyt aika ajoin kuten tänään. Koko ajan pitäisi olla jotain tekemässä vaikka ei jaksaisi. Pyykkää, laita puhtaat kaappiin, tee ruokaa, siivoa, vastaa lapsen tarpeisiin. Tällä hetkellä tuntuu että olen olemassa vain muiden tarpeita varten. Usein haaveilen viikon lomasta jossain yksinäisyydessä. Rakastan lastani ja miestäkin ja mies kyllä auttelee minkä voi. Mutta yritän vaan asennoitua että joskus sitten helpottaa kun lapset on isompia. On myös osittain omaa syytäni että rasitun liikaa kun kaikki pitäisi olla aina viimeisen päälle. 

[/quote] miksi väsätään toinen, jos yhden kans on jo kauheaa

[/quote]

No olipas taas fiksu kommentti. Kukaanhan ei koskaan ole väsynyt eikä saa tarvita apua. Kaikki pienten lasten vanhemmat on joskus väsyneitä, se on normaalia. Ihmisillä on vaan erilaiset voimavarat, tukiverkostot jne. Idiootti!

[/quote]

No kyllä minäkin ihmettelen tuollaista, että yhden uhmiksen kanssa on niin vaikeaa olla vain kotona. En tiedä onko naiset vain tottuneet liian helppoon elämään. Kokeilkaapas miten sujuu kun olet yh, käyt töissä, opiskelet ja hoidat yksin lasta samalla. Sen jälkeen hoitovapaallaolo yhden lapsen kanssa tuntuu suorastaan lomalta!
[/quote]joo, tämä mullakin tuli mieleen. Yh:t on luusereita ja sossupummeja mutta hlö joka on parisuhteessa ja väsynyt, on lujilla vaikka joku kantaa talouteen rahaa. Tietenkään ap:n väsymystä väheksymättä...Ap, relaa, kaiken ei tarvi olla tiptop.

Minkälainen duuni sillä miehellä on? Eikö voi jatkaa töitä kotona? Mä tein näin. Eli, tein töitä aamusta kotoa, menin töihin 08:30, lähdin töistä 16:15 ja mun "iltavuoro" oli klo 21:30-00:00 tai myöhempään. Olen siis yh äiti, jolla vaativa työ. Pidin työstäni, mutta enemmän pidän lapsistani ja siksi noin. Ne illat olivat meidän aikaa lasten nukahtamiseen asti.
Eli voisiko miehesi toimia näin? Lähtisi töistä normiaikaan ja tekisi loput sitten, kun lapset nukkuvat? Työelämä vaatii nykyään hirvittävästi ihmiseltä, eikä tässä lamassa taida oikein kellään olla varaa alkaa valittamaan työmäärästäkään, kun jokapaikassa vähennetään väkeä.
Mitään parisuhdeaikaahan tuossa ei jää, mutta...
Ensiavuksi suosittelisin kuitenkin sitä, että menet nyt hotelliin yhdeksi tai kahdeksi yöksi. Joku (mies, mummu, ystävät) hoitaa lapset. Univelka täytyy saada pois. Hotelli on tähän paras, koska siellä ei ole täyttä pyykkikoria, eikä tiskipinoa ;) Tähän sinun täytyy pyytää apua joltain, jos sinulla on hyvät välit äitiisi, hän ei sinua varmasti tuomitse, vaan auttaa mielellään.

ottakaa au-pair

Tsemppiä ap!

Tosiaan soita neuvolaan, toisen kanssa juttelu voi auttaa laittamaan ajatuksia järjestykseen.

Jos mahdollista niin palkatkaa siivooja, helpottaa sun arkea ja siitä saa kotitalousvähennyksenkin.

Vanhempi lapsi hoitoon, vaikka parina päivänä viikossa.

Myönnä heikkoutesi ensin itsellesi, pyydä apua. Kyllä asiat selviää ja elämä helpottaa.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:24"]En tiedä, mistä aloittaisin. Olen kahden pienen lapsen äiti ja hoitovapaalla. Mies tekee pitkää päivää, n.12-16 h/vrk. Minä hoidan lapset, kotityöt, ruokaostokset, pihaa, auton yms.juoksevat asiat. Mies on lasten kanssa, kun on paikalla. Esikoisella on todella kova uhma ja kiukuttelee joka asiasta. Tottelee kyllä, mutta kovan tahtojen taiston jälkeen. Kuopus on pienestä pitäen ollut vaativa, valvottanut paljon, useita korvatulehduksia ja nyt on hyvin vilkas lapsi.

Olen ollut jo pidempään omien voimavarojeni rajoilla. En jaksa olla vastuussa yksin kaikesta ja huolehtia kaikesta mahdollisesta. Miehen kanssa asiasta on puhuttu, hetken aikaa sujuu paremmin ja sitten homma jatkuu tuttuun tapaan. Nyt olen siinä pisteessä, etten jaksaisi nousta aamuisin. Nousen kyllä ja hoidan asiat, mutta olen koko ajan väsynyt. Odotan lasten päikkäreitä ja olen kiukkuinen, jos en syystä tai toisesta saa levätä.

Tiedän, että pitäisi hakea apua, mutten saa aikaiseksi. Toivon vaan, että saisin hetken olla. Olen suunnitellut lähteväni pois, mietin jo asiat tarkkaan, mutten kuitenkaan pysty jättämään lapsiani. Rakastan lapsiani yli kaiken ja tekisin heidän puolestaan mitä vain. En kaipaa tuomitsemista, halusin vain purkaa jonnekin mieltä.

[/quote]Miten isovanhemmat? Saisitko lapsia yöksi joskus jomman kumman vanhemmille. Kysy rohkeasti.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:41"]

Perheneuvolaan / neuvolaan soittamista olen harkinnut. Lisäksi minulla on hyviä ystäviä ja läheiset välit äitiin, mutta tuntuu vaikealta ottaa puheeksi. Tuntuu, että jos kerron tunteistani ääneen, kaikki konkretisoituu, enkä saa pysymään koko hommaa kasassa enää.

Mieheltä toivoisin, että asettaisi perheen työn edelle ja auttaisi edes olemalla useammin läsnä, jakaisi arkea ja huolia.

Olen aiemmin nauttinut vanhemmuudesta, nyt tiedän, ettei kaikki ole kunnossa.

Ap

[/quote]

Vedä nyt vaan hätäjarrusta. Olet jo siinä pisteessä, jossa jokainen päivä jonka vedät sinnillä vain pahentaa lopullista romahdusta. Päättelen tuon siitä, että et ymmärrä, ettei homma enää ole kasassa nytkään, eli alat kieltää tosiasioita. Silloin pärjäämisestä on tullut sinulle elämää suurempi asia, joka ei kertakaikkiaan saa epäonnistua. Soita äidille ja ystäville ja itke ihan vapaasti, ja sano että nyt tarvitaan apua, paljon.

Tiedän, ettei arki tule helpottamaan töiden paluun jälkeen. Sitten pitäisi tehdä samat asiat kuin nytkin, viedä ja hakea lapset hoidosta sekä käydä töissä. Ja mies jatkaa samaa työtahtia.

Olemme miehen kanssa sopineet, että tulisi aiemmin kotiin ja minä kävisin kerran viikossa jossain (salilla, yksin kaupassa tms). Hetken aikaa aina tosiaan toimii, sitten tulee aina jotain muuta.

Olen liian itsepäinen, itse pitäisi pärjätä ja selvitä kaikesta. Siksi avun pyytäminen on vaikeaa. Ja lisäksi pyytämällä apua myönnän (siis erityisesti itselleni) on ongelmia.

Minä käyn silloin tällöin kokonaisen viikonlopun nukkumassa hotellissa. Mies hoitaa silloin perheen ja sovittu etteivät soittele perään; syövät ja pukevat ja etsivät tavaransa ihan itse silloin. Minulla on myös pienet lapset, joita rakastan yli kaiken ja miestäni, mutta pitää katkaista välillä tämä valvominen ja hoitaminen että jaksaa jatkaa kaikki tulevatkin vuodet. JA osaisi myös iloita näistä vuosista ja tästä perheestä. Mitä ei kroonisesti väsyneenä enää osaa.

Minä käyn silloin tällöin kokonaisen viikonlopun nukkumassa hotellissa. Mies hoitaa silloin perheen ja sovittu etteivät soittele perään; syövät ja pukevat ja etsivät tavaransa ihan itse silloin. Minulla on myös pienet lapset, joita rakastan yli kaiken ja miestäni, mutta pitää katkaista välillä tämä valvominen ja hoitaminen että jaksaa jatkaa kaikki tulevatkin vuodet. JA osaisi myös iloita näistä vuosista ja tästä perheestä. Mitä ei kroonisesti väsyneenä enää osaa.

21 oli ap. Ja piti lukea, myönnän, että on ongelmia. Ap

ap sun on nyt pakko tehdä jotain ja hakea itsellesi apua! jostain sun on se voima revittävä lasten vuoksi. uupunut äiti ja isä aina työssä, voi lapsi parat. onko ihme jos on uhmaa ja on vilkkautta, te voitte koko perhe huonosti. lasten vuoksi ap heti huomenna vaikka neuvolan kautta haet apua.

Hei kuules nyt! Lapsiperheessä oman ajan ottaminen ja avun saaminen EI OLE MITÄÄN ONGELMAN MYÖNTÄMISTÄ! Pikkulapsiperheen arki on ja saakin olla rankkaa, mutta aika harvassa ovat ne äidit ja isät, jotka eivät koskaan tarvitse omaa aikaa, apua lasten kanssa, arjen helpotusta tai muuta pientä tukea. SE ON IHAN NORMAALIA! Eihän vanhainkodissakaan ole kyse siitä, että vanhuksella on ongelma,vaan että ihmisellä on nyt kunto tasoa x ja tarpeet tasoa y ja niillä mennään.

Minä tulen ihan hulluksi, jos en saa kerran viikossa käydä salilla ja tuo aika on punakynällä merkattu kalenteriin, se on sellainen pyhä lehmä, että siitä saavat muut pitää nappinsa irti. Hankkikaa jääkaapin oveen koko perheen kalenteri, jossa jokaisella on oma sarake. Merkatkaa siihen kaikki menot, esim. neuvolat, lääkärireissut, työvuorot, KAUPPAPÄIVÄT, ÄIDIN MENOT, isän menot, SIIVOUSVUOROT jne. Vaikka miehesi painaa pitkää päivää, on teidän kuitenkin yhdessä sovittava siitä millainen arki tukee teidän molempien jaksamista. Kun asiat on sovittu ja ne ovat selkeästi kaikkien nähtävillä vaikka siinä jääkaapin ovessa, niin päivissä on jotain tolkkua ja kulloinkin väsyneemmäksi itsensä kokeva osapuoli näkee konkreettisesti, milloin on vähän omaa aikaa ja lepoa luvassa, sitten jaksaa paremmin tsempata.