Lue keskustelun säännöt.
puolisostani on tullut pullukka
10.06.2014 |
Olen eronnut 7-vuotta sitten, jonka jälkeen parin vuoden päästä aloin seurustelemaan ikäiseni naisen kanssa. Elämme avoliitossa ja molemmilla on lapsia, jotka tulevat keskenään hyvin toimeen. Muutenkin perheessämme on kaikki päällisin puolin hyvin, eli on tilava asunto, ei alkoholiongelmaa ja taloudellisesti kaikki on hyvin...
Minulla ja (vaimollani) on kuitenkin ongelma, johon toivoisin asiallisia kommentteja täältä, mitä tilanteessa voi / kannattaa tehdä. Varsinkin, jos joku on ollut samassa tilanteessa, niin olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia, eli tarinaan...
Kun aloimme seurustelemaan 5 vuotta sitten vaimoni oli hyvässä kunnossa ja seksuaalisesti aktiivinen. Nyt tilanne on kuitenkin täysin toisenlainen. Vaimolleni on kertynyt huomattavasti ylipainoa ja seksuaalisuuskin on eri leveleillä ja huomautuksena, että yhteisiä lapsia meille ei ole tänä aikana tullut. Vaimonikin myöntää, että seksuaalisuus on laskenut ylipainon myötä. Etsin silloin liikunnalista itsestään huoltapitävää naista, jonka luulinkin löytäneeni. Nyt todellisuus on kuitenkin ollut toista ja vaimoni ei käytännössä liiku lainkaan ja vapaa-aika kuluu pitkälti pelaillessa tablettipelejä. Asia ärsyttää minua suunnattomasti, koska itse pidän huolta itsestäni liikkumalla usean kerran viikossa ja syön terveellisesti.
Olen puhunut vaimolleni asiasta useamman kerran ja kertonut, että en ole tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen, mutta aina tilanne päättyy riitaan ja hetken aikaa on viileämpää, kunnes tilanne taas palautuu "tasaiselle raiteelleen" ja mikään ei muutu. Olen sanonut vaimolleni, että mahdollistan hänen liikkumisen milloin tahansa ja muutenkin osallistun kotitöihin samalla panoksella, joten aikapulasta homma ei ole kiinni. Jos pelaamisesta käyttäisi murto-osan liikkumiseen, niin aika riittäisi mainiosti.
Olen miettinyt monelta kantilta, mitä asiassa pitäisi tehdä. Jos lapsia ei olisi, niin olen melko varma, että olisin jo luovuttanut ja eronnut. Nyt en kuitenkaan haluaisi aiheuttaa teini-ikäisille lapsillemme ylimääräisiä murheita, varsinkin kun mitään isompia jatkuvia riitoja ei ole. Elättelen toiveita, että kyllä se joku päivä muuttuu paremmaksi, vaikka usko siihen alkaa hiipumaan. Tiedän kyllä senkin, että itseään voi muuttaa, ei toista. Olen myös miettinyt, että rakastanko vaimoani vielä samalla tavalla kuin alussa ja olen tullut siihen tulokseen, että välitän kyllä paljon, mutta rakkaudesta en osaa varmasti sanoa. Mietin välillä myös, että olenko täysi sika kun ajattelen tällaisia ulkonäköasioita? Toisaalta olen ajatellut asiaa myös toisin päin, eli jos itse olisin hankkinut itselleni kaljamahan ja makoilisin sohvalla pelaillen, niin mitähän vaimoni sanoisi, jos olisi itse pitänyt itsensä hyvässä kunnossa ja liikkuisi säännöllisesti?
En todellakaan vaadi vaimoltani mitään missin mittoja vaan ihan normaalipainoa. Eniten asiassa kuitenkin ärsyttää se, että koen, että vaimoni ei edes halua tehdä asian eteen mitään. Hän kyllä itse tiedostaa ylipaino-ongelmansa ja haluaisi itsekin laihtua, mutta kerta toisensa jälkeen, kun tulee jotain yritystä, niin se lopahtaa saman tien.
Kommentit (33)
Ap on oikeassa ja sympatiat sinne.
Itse oon sellainen levahtanut avokki. Uskon että kun tämä hävetys ja nolotus omasta lihomisesta tulee tarpeeksi isoksi joko alan vihdoin onnistua ruokavaliomuutoksissa tai vapautan miehen taakastani,, ansaitseehan se parempaa elämää kuin mitä mä voi antaa. Pärjäilen ihan hyvin yksinkin lihavana, parisuhde ainakin tuntuu kuolevan läskin alle.
Onneksi sain painonnousun pysähtymään, kun vain saisin sen laskusuuntaan, näkisin edes satojen grammojen tippuvan, uskoisin että se on mahdollista. Hirveä olla tällainen, en ole onnellinen enkä halua miehen kanssa mihinkään. En voi leipoa enää kotona koska lihon, emme käy ulkona syömässä koska läski-akka ei kehtaa enää.. Emme käy kaupassa yhdessä, saatikka vaatekaupoissa. Aikansa rukkaparka osti mulle vaatteita lahjaksi toisinaan, jokakerta liian pieniä.. sääliksi käy.
En ole sellainen sotanorsu mitä tuolla kadulla toisinaan näkee mutta läskiä on. Ei vielä toistaiseksi terveysvaivoja mutta ajan kanssa tulee varmasti.
Mies on töissä 7-21 (päätyö+yrittäjä) joten hoidan omien töiden jälkeen alle kouluikäisiä lapsia. Mies on myöntänyt ettei voi tarjota mulle aikaa että pääsisin liikkumaan, kun lapset yhdeksältä nukahtaa en jaksa enää mitään, herätys viideltä ja lapset ennen kuutta ylös. Tätäkö tämä nyt on. Viikonloppuisin teen pyörälenkkejä lasten kanssa, oli vaikeuksia ensin keväällä jaksaa polkea viisivuotiaan kanssa (!!) mutta nyt jaksan paremmin ja kunto parempi. Pystyn olemaan jo useita päiviä ilman karkkia mutta sitten taas retkahdan ja joka päivä saatava jotain, itseinho on pirullinen vaiva.. Ei ole enää montaa vuotta parhaimpia vuosia jäljellä jos aion vielä elämästä nauttia, alkaa kypsyttää tämä ruho.
Jos vielä voisi joku kiltti haukkua kaikilla läskisanoilla että tajuaisi kuinka kamala olio on, äklöttävä löllötys.. Katsoisi peiliin ja haukkuisi itseä niillä sanoilla että tajuaisi viimein onko sokeri tärkeämpää kuin elämä :-)
anteeksi tilitys, tuli väärään paikkaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useat(ei kaikki) naiset ja miehet ovat vain tyytyväisiä siihen "platooniseen" suhteeseen, ei seksi enää kiinnosta, ei toinen sytytä, mukavempaa on vain sohvalla löhöillö ja syödä hyvin!
Kotityöt saat varmaan pian kaikki hoitaa, jääpä vaimollesi enemmän aikaa pelaamiseen. Kotityöthän ovat aina se syy seksittömyyteen:) Tunnen kaksi miestä, jotka tekevät käytännössä kaikki kotityöt, seksiä saavat saman verran kun kiitosta kotitöistä. Mahtaneeko olla taas urbaani legenda, minkä taakse on kiva piiloutua?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 16:57"]
Mun miespuolinen sukulaiseni oli sotavankileirillä ja palasi sieltä 37 kiloisena. Näki kun ihmiset kuoli nälkään. Ei koskaan kommentoinut kenellekään, että sun tarttis kuule laihduttaa.
Että on aika turhanaikaiset ja pinnalliset murheet, jos joku on vähän pullukka. Joskus mietin, eikö nykyihmiset ole käyneet tarpeeksi tiukilla, että jaksaa murehtia joitain ylimääräisiä kiloja, että ei nyt sen takia pippeli ota eteen. Eri asia sitten, jos joku on sairaalloisen lihava.
[/quote]
Minulla on 120 kilonen mimmi, itse olen hyväkuntoinen, satun vain pitämään enemmän pyöreistä mimmeistä . Jos naiseni laihtuu missin mittoihin, katson häntä hieman eri silmin, mutta ei se minun tunteitani häneen muuta. Pidän laihempiakin naisia seksikkäinä, tykkään vain kurveista enemmän. Mutta ihmiset ovat tottakai erilaisia, joten mielestäni ongelma ei ole mitenkään vähäpätöinen, jos joku pitää laihaa naista seksikkäänä ja lihavaa ei, niin siihen ei sinun moralisointisi kovinkaan paljon auta. Olet kyllä ihan oikeilla jäljillä. Kauneus on katsojan silmissä
Ottakkaa joku hauska yhteinen harrastus esim lattarit, lavatanssit tms.
Itselläni on juuri sellainen huijattu olo ja tuntuu, että vaimo pitää itsestään selvyytenä. Olen koittanut tuoda asian esille ja perustella asiaa minun näkökulmasta, mutta asiasta ei voi keskustella järkevästi. Tukea olen koittanut tarjota hienovaraisesti, mutta aihe on punainen vaate, josta tulee heti riita. Yhteisiä harrastuksiakin on ehdotettu, mutta ei ole onnistunut. Ruokavaliokin on pääsääntöisesti hyvin terveellistä, mutta vaimoni ongelma on varmaan enemmänkin ruokailuajat, eli tarpeeksi usein ja vähän ei toteudu, vaan harvoin ja paljon, eli ei ihme, jos ruoansulatus ei toimi. Viikonloppuna olutta menee kohtuullisesti meillä molemmilla, mutta itse kompensoin sitä liikkumalla, joten kilot eivät pääse kertymään.
Vaimoni aiempi suhde ei päättynyt lihoamisen takia eroamiseen, mutta luulen, että erolla on ollut vaimolleni laihduttava vaikutus, kun on tarvinnut olla kunnossa. Veikkaan, että tämä on varmasti yleinen ilmiö. Suhteen alkuvaiheessa yhteinen liikkuminen on varmaankin onnistunut paremmin, koska silloinhan haluaa näyttää parhaat puolet itsestään. Nyt vaimoni viimeisin kommentti on, että hän ensin haluaa ruokavaliolla laihtua ja sen jälkeen liikkuminen on helpompaa. Onhan se totta, että ruokavaliolla on suurempi merkitys, mutta jos ei yhtään liiku, niin pitää olla todella tarkka ruoan suhteen, jos haluaa laihtua.
Joku kyseli vaimon painoa, mutta en osaa sanoa, kun hän ei sitä minulle kerro, eikä minua se kilomäärä kiinnostakaan vaan se mitä näen riittää. Suhteen alussa koko oli S ja nyt se on L.
Kertokaa mulle vielä mikä on teaseri ja miksi pari tyyppiä epäilee, että nainen on tämän kirjoituksen takana??? Kirjoitin tänne sen takia, että voin johonkin avautua ja kertoa turhauttavasta tilanteesta ja ehkä jopa saada jotain ajatusta, mitä teen tilanteessa. Sen verran hienovarainen olen, että en viitsi kavereilleni suoraan alkaa vuodattamaan vaimoni ylipainosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mieheni lihoisi parikymmentä kiloa, se ei vaikuttaisi tunteisiini suuntaan tai toiseen.
Jos hän lakkaisi haluamasta minua, se toki alkaisi mietyttää ja haluaisin tietää syyn.
Mutta vaaditaan kyllä aika suuri ylipaino että se vaikuttaa seksuaalisiin haluihin. Poikkeuksena se, että jos lihoneella on itsetunto heikentynyt tai muutenkin on alamaissa, silloin ei ehkä seksi kiinnosta, ja sekin on ihan luonnollista. Silloin olisi tärkeää, että puoliso osoittaisi hellyyttä ja saisi toisen tuntemaan itsensä rakastetuksi ja halutuksi.
Lihomiseenkin on niin monenlaisia syitä, se voi johtua stressistä (joillakin ihmisillä syöminen on stressinpurkukeino) tai muusta tunnesyömisestä, harvemmin pelkästä selkärangattomuudesta. Usein sekin, että jatkuvasti yrittää laihduttaa, johtaa vähitellen painonnousuun koska terve näläntunne häviää silloin kun jatkuvasti yrittää hallita syömistään.
Aika kova asenne täällä on monilla. Toivottavasti teille ei itsellenne käy niin, että lihotte ja oma puoliso jättää sen vuoksi. Hiukan surullista luettavaa. Onneksi on niitäkin, joiden rakkaus kestää ylä- ja alamäissä. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaatekoko on L eikä XL niin vaimosi ei kauhean pullero ole. Vai pitäisikö vain vuosienkin kertyessä pysyä siinä S-koossa.
Tätä vähän arvelinkin. Ja muutenkin asenteesi vaimoasi kohtaan on sellainen, että on ehkä vaimon kannalta parempi että päästät hänet menemään.
"...huomautuksena, että yhteisiä lapsia meille ei ole tänä aikana tullut."
"Jos lapsia ei olisi, niin olen melko varma, että olisin jo luovuttanut ja eronnut."
niin että oliko niitä lapsia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 17:07"]Jos mieheni lihoisi parikymmentä kiloa, se ei vaikuttaisi tunteisiini suuntaan tai toiseen.
Jos hän lakkaisi haluamasta minua, se toki alkaisi mietyttää ja haluaisin tietää syyn.
Mutta vaaditaan kyllä aika suuri ylipaino että se vaikuttaa seksuaalisiin haluihin. Poikkeuksena se, että jos lihoneella on itsetunto heikentynyt tai muutenkin on alamaissa, silloin ei ehkä seksi kiinnosta, ja sekin on ihan luonnollista. Silloin olisi tärkeää, että puoliso osoittaisi hellyyttä ja saisi toisen tuntemaan itsensä rakastetuksi ja halutuksi.
Lihomiseenkin on niin monenlaisia syitä, se voi johtua stressistä (joillakin ihmisillä syöminen on stressinpurkukeino) tai muusta tunnesyömisestä, harvemmin pelkästä selkärangattomuudesta. Usein sekin, että jatkuvasti yrittää laihduttaa, johtaa vähitellen painonnousuun koska terve näläntunne häviää silloin kun jatkuvasti yrittää hallita syömistään.
Aika kova asenne täällä on monilla. Toivottavasti teille ei itsellenne käy niin, että lihotte ja oma puoliso jättää sen vuoksi. Hiukan surullista luettavaa. Onneksi on niitäkin, joiden rakkaus kestää ylä- ja alamäissä. :/
[/quote]
Minäkin ihmettelen miten täällä vedetään melkoisia yleistyksiä mm. painon ja seksihalujen yhteydestä. Itselläni on paino myös noussut (koosta S kokoon L), mutta seksihalut ovat pikemminkin _lisääntyneet_. Tästä on miehenikin erittäin tyytyväinen, vaikka ehkä toivoisikin minun hieman hoikistuvan (tätä ei tosin ole koskaan sanonut).
Ap, sinuna miettisin kuinka tärkeä asia tuo paino oikein on (oletko valmis eroamaan sen takia). Ja kun sen olet tehnyt, voit tehdä asian puolisollesi selväksi. Se, ettet oikein tiedä rakastatko häntä, kyllä kuulostaa oudolta..
L-kokoinen ihminen voi muuten olla täysin terve.
L-kokoinen ihminen , joka vaan pelailee nettipelejä eikä halua seksiä , kuulostaa ikävältä tulevaisuudelta.
Ihan kuin mun mies...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 16:14"]
Harrastiko vaimosi ennen jotain liikuntaa? Miksi hän on lihonnut? Vai onko hän aiemminkin ollut lihava, mutta sattumoisin hyväkuntoinen juuri silloin, kun tapasitte? Liikunnalla on kuitenkin pienempi merkitys kuin ruoalla, onko hän muuttanut ruokailutapoja yhdessäolon aikana vai silloin kun muutitte yhteen?
Olen 35 ja ollut asunut yhdessä mieheni kanssa 6 vuotta. En ole koskaan ollut erityisen urheilullinen, mutta olin ihan normaalipainoinen, kun tavattiin ja ennen kun muutettiin yhteen. Sittemmin olen lihonut parikymmentä kiloa. Mieheni on urheilullinen, kuluttaa valtavasti, mutta myös perso makealle ja hyvälle ruoalle. En syytä häntä, mutta minä olen muuttanut ruokailutottumuksia, kun muutettiin yhteen. Ennen söin herkkuja ehkä kerran viikossa, mutta yhteenmuuton jälkeen saatoin ottaa jäätelöä, suklaata yms joka ilta, kun mieskin ottaa. Tietäähän sen miten käy. Oma vika tottakai, mutta jotenkin sitä ei heti älynnyt. Ja sitten kun painoa oli tullut paljon lisää, niin vaikea sitä on alkaa pudottaa.
Nyt olen pudottanut pois 10 ja eiköhän ne loputkin lähde.
Valitettavasti en usko, että mies olisi voinut muuta tehdä kuin vähentää omaa herkutteluaan (hän kun niitä herkkuja enemmän kotiin kantaa). Houkutella tai patistaa ei oikein voi.
Ota kaupassa käynti ja ruoanlaitto vastuullesi?
[/quote]
Mun mies syyttää mua lihomisestaan. Itse syön herkkuja 3-4 kertaa viikossa, mutta paino pysynyt hyvin kurissa (165/52).
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 17:54"]Kummaa, että nämä lihavat naiset jaksavat puolustella ap:n vaimoa. Ymmärrän hoikkana naisena täysin ap:ta. En minäkään katsoisi hyvällä puolisoni lihomista.
[/quote]
Niinpä. Kyllä se kyrsii. Tuntuu siltä, että toinen ei arvosta, etenkin kun tietää, että inhoan läskiä! !